Olen syönyt venlafaksiinia nyt about viikon masennukseen, ja olo on ihan kamala ! Ekoina päivinä mulle tuli vaan sellainen etova vähän väsynyt olo, mieliala tuntui aika tasapaksulta. Ei ahdistanut hirveästi, paitsi sain yhden paniikkikohtauksen toisena päivänä ja se siitä. Muutama päivä eteenpäin, tuli perjantai, tuo suomalaisten kansallinen ryyppypäivä, ja tottakai sitä piti kavereitten mukaan lähtä viihteelle vaikkakin alla oli juuri aloitettu mielialalääkitys. Tarkoitus oli juoda ihan vaan _pari_ olutta, mutta hupsansaa sitähän meni kuin tuoremehua konsanaan. Sekosin ihan täysin, mielialat heitteli laidasta laitaan, käyttäydyin koko illan täysin ääliömäisesti ja hallitsemattomasti, ja se ahdistaa ja hävettää yli kaiken. Oma moka eikä sille enää voi mitään mutta ääh.
Tää tarina nyt meni vähän sivu aiheen mutta siis asiaan. Nää lääkkeet tekee mut hulluks. Mulla pyörii tuon viikonlopun tapahtumat pakonomaisesti päässä, ja mietin vaan kuinka säälittävänä ruikuttajana kaikki mua pitää. En ole kyennyt kouluun viikonlopun jälkeen, vaan oon saanut hirveitä ahdistuskohtauksia koko ajan. Pelottaa koko ajan että sekoan, olen tänään ollut vain sisällä ja itkenyt silmät päästä koska en osaa olla. Tuntuu etten kelpaa muille ja että kaikki vihaa minua ja nauraa mulle selän takana. Tekisin mitä vain jotta saisin edes päivän olla joku muu, sellainen normaali ja ihana, rakastettu ihminen.
Sitä jollain tapaa sumenee todellisuudentaju täysin kun alkaa ahdistuskohtaus. En kykene keskittymään mihinkään, vaan kun ahdistun, mä hukun mun pään sisään niihin inhottaviin ajatuksiin mitkä kertoo että mä olen maailman arvottomin, typerin ja oksettavin ämmä ikinä. Häpeän mun yksinäistä elämää, mun mennyttä ja nykyistä ulkonäköä, kaikkea mitä mä olen ollut ja tuun olemaan. Tuntuu vaan niin väärältä olla tällainen. Samaan aikaan tiedostan kuitenkin että ei näin pitäisi ajatella ??????
Miten saan nämä möröt pois :( Ovat kuitenkin jo väijyneet mua nelisen vuotta, imeneet elämänilon pois sekä vieneet nuoruuden parhaat vuodet ja nyt kun viimein pääsin kunnolla hoitoon niin nää lääkkeet vie multa viimeisetkin järjenrippeet. Olisi kuitenkin ihanaa joskus vielä nauttia elämästä eikä koko aikaa miettiä mitä muut aattelee ja pelätä että sekoaa. Olisi kans ihanaa pystyä olemaan parempi ihminen, eikä tällainen itsesäälissä kytevä paskaläjä. Jatkanko pillereiden popsimista ja katson tasaantuuko olo vai heitänkö näillä vesilintua ?
Tää tarina nyt meni vähän sivu aiheen mutta siis asiaan. Nää lääkkeet tekee mut hulluks. Mulla pyörii tuon viikonlopun tapahtumat pakonomaisesti päässä, ja mietin vaan kuinka säälittävänä ruikuttajana kaikki mua pitää. En ole kyennyt kouluun viikonlopun jälkeen, vaan oon saanut hirveitä ahdistuskohtauksia koko ajan. Pelottaa koko ajan että sekoan, olen tänään ollut vain sisällä ja itkenyt silmät päästä koska en osaa olla. Tuntuu etten kelpaa muille ja että kaikki vihaa minua ja nauraa mulle selän takana. Tekisin mitä vain jotta saisin edes päivän olla joku muu, sellainen normaali ja ihana, rakastettu ihminen.
Sitä jollain tapaa sumenee todellisuudentaju täysin kun alkaa ahdistuskohtaus. En kykene keskittymään mihinkään, vaan kun ahdistun, mä hukun mun pään sisään niihin inhottaviin ajatuksiin mitkä kertoo että mä olen maailman arvottomin, typerin ja oksettavin ämmä ikinä. Häpeän mun yksinäistä elämää, mun mennyttä ja nykyistä ulkonäköä, kaikkea mitä mä olen ollut ja tuun olemaan. Tuntuu vaan niin väärältä olla tällainen. Samaan aikaan tiedostan kuitenkin että ei näin pitäisi ajatella ??????
Miten saan nämä möröt pois :( Ovat kuitenkin jo väijyneet mua nelisen vuotta, imeneet elämänilon pois sekä vieneet nuoruuden parhaat vuodet ja nyt kun viimein pääsin kunnolla hoitoon niin nää lääkkeet vie multa viimeisetkin järjenrippeet. Olisi kuitenkin ihanaa joskus vielä nauttia elämästä eikä koko aikaa miettiä mitä muut aattelee ja pelätä että sekoaa. Olisi kans ihanaa pystyä olemaan parempi ihminen, eikä tällainen itsesäälissä kytevä paskaläjä. Jatkanko pillereiden popsimista ja katson tasaantuuko olo vai heitänkö näillä vesilintua ?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ensiksi: Venla nautitaan hyvän aamupalan jälkeen niin ei tule masuoireita. Toiseksi : alkoholi ei ole käypä keino ahdistuneelle, kuten jo tiedätkin.
Siispä kohtaa itsesi ja hyväksy itsesi sellaisena kuin olet. Se helpottaa jo paljon.
Moi. Olen itsekin juuri venlan aloittanut voimakkaaseen ahdistukseen, kipuihin ja masennukseen. Päiviä takana n.13. Mullakin on ihan samanlaisia oireita jotka ovat: jäsenet veltot, väsyttää kokoajan ja voimat pois, ruokahaluttomuutta ja oksettavaa oloa jatkuvasti kun on pysty asennossa, humalainen epätodellinen olo, ei kykene kunnolla miettimään tapahtuneita asioita ja syvällisiä asioita, monena iltana olen soittanut sairaalan päivystykseen kun on ollut niin kovat ahdistus ja itku kohtaukset ja niin hirveet henkiset kivut jotka oireilee fyysisesti ettei meinaa kestää sitä olo tilaa! No on ollut välillä parempiakin hetkiä. En halua luovuttaa kun kaikissa lääkkeissä on sivuvaikutuksia ja vielä pahempia. Toivottavasti lääke alkaa paremmin puremaan.
Venla/Efexor on yksi pahimmista myrkyistä mitä psykiatria on kehittänyt eikä sitä saisi määrätä kenellekään.En ymmärrä miksi sitä ei ole poistettu markkinoilta.Kyllähän psykiatriakin joskus myöntää virheensä,esim. Sparine poistettiin.
tuhota itsensä on noiden myrkkyjen syönti. Tässä muutama tuhat tuhottua elämää;
http://ssristories.org/old/index1.php
Minullekkin eräs lääkäri yritti noin 3 vuotta takaperin suorastaan tyrkyttää tuota venlaa ja melkeinpä suuttui kun en suostunut sitä aloittamaan. Ehkä kuitenkin parempi niin etten sitä alkanut napsimaan kun ei tiedä miten sekaisin nyt olisin vaikka olen kyllä aika sekaisin tälläkin hetkellä ahdistuksen takia.
Joo lensi lääkkeet kaarella roskikseen koska alkoi itsetuhoiset ajatukset pyörimään enemmän päässä. Alan käsitellä tätä pahaa oloa ilman mitään mömmöjä ja koitan ajatella että tää mun masennus on osittain asennevammasta johtuvaa (liiallinen kriittisyys itseä kohtaan/ylenpalttinen negatiivisuus) ja koitan päästä sillä kliseisellä positiivisella ajattelulla ja keskusteluavulla ja tekemisellä tästä pois :) Asiat vois olla huonomminkin mutta masentuneena ei vain aina nää niitä hyviä juttuja mitä itellä on. Ei sitä tarvitse olla täydellinen ansaitakseen olla onnellinen.
Miksi sitten myrkytät itseäsi noilla psykiatrian tarjoamilla "lääkkeillä"?
En myrkytä enään ! Kokeilin oisko niistä ollut apua kun en aikaisemmin niinsanotusti selvällä päällä päässyt pahasta olosta oikein eroon. Ehkä nämä pidemmällä tähtäimellä saattaisivat tuoda jonkinsorttisen hyvän olon (joka riippuisi täysin näistä nappuloista) mutta nämä alkuajan "sivuoireet" alkoi olla aivan liian sietämättömät niin lopetin näiden syömisen tänään. Uusi yritys kirkkaammalla mielellä :)
Toivottavasti ei iske unettomuus päälle niinkuin melkein kaikille jotka lopettaa venlan.Ei kyllä välttämättä noin lyhyen käytön jälkeen.
Aineiden roskiin heittäminen ei tässä vaiheessa ole viisain teko, koska täytyyhän sinun niistä irti ensin päästä. Saatat kokea tuntuvia vieroitusoireita, jonka vuoksi hitaampi lopetus olisi varmastikin harkinnan arvoinen asia. Joillekin pahoja viekkareita ei tule, mutta siltä varalta, että sinulle tulee, ei kannata aineita vielä pois heittää. Käyttöaikasi on onneksesi vielä hyvin lyhyt, yksi viikko, jotenka seinään lopettaminen saattaa olla tässä tilanteessa ihan hyvä ratkaisu, jotta myrkytysvaikutus aivoillesi ja muulle keholle saadaan minimoitua. Voit siten paremmilla todennäköisyyksillä välttää pysyviä vaurioita. Muuten venlafaksiini on niin ympäristölle myrkyllinen, ettei sitä saa roskiin laittaa vaan apteekin lääkejätekeräykseen.
Mitä vartsinaiseen ongelmaan tulee, älä näe masennusta minään asennevammana vaan osana elämää. Älä liikaa tuomitse siis itseäsi. Voit käsitellä ja löytää niihin masentaviin asioihin ratkaisuja ja uusia näkökulmia ja sitä kautta sitten parempia fiiliksiä jatkossa, kun suhtaudut asiaan kiihkottomasti liikaa itseäsi syyttelemättä. Jos koet, että olet tehnyt huonoja ratkaisuja elämässäsi niin se on tärkeä taito osata tunnustaa se ja oppia siitä. Virheet opettavat ja fiksuimmat osaavat oppia huonoista valinnoistaan. Joskus masennuksen syyt eivät ole millään lailla oma vika, esimerkiksi koulukiusaamisen uhriksi joutuminen harvoin johtuu omista valinnoista.
http://www.theroadback.org/effexor.aspx
Pari ekaa viikkoa olivat kamalat jatkuvien, intensiivisten ja pakonomaisten itsetuhoajatusten vuoksi, mutta vähin erin olo alkoi kohentua huomattavasti lääkitystä edeltäneestä. Nyt on puolisen vuotta takana, ja alan olla kunnossa, kunhan lääkkeen lisäksi jaksan pitää elämåntavat kunnossa, eli vältän masennusta pahentavia asioita ja liikun säännöllisesti sekä nukun tarpeeksi.