Elikkäs oon 13v. tyttö, ja hieman masentunut viimeiset 7 vuotta ja koettanu tappaa ittensä nyt 7 kertaa, tein sen virheen että menin kertomaan tuon ystävälleni.
Ja tietenkin hän otti asian omakseen, ja kertoi omalle psykologilleen asiasta,
joka kertoi puolestaan eteenpäin...
Kunnes kuraattori tuli hakemaan minut ja lähdimme tk:hon ja jonne kuraattorin lähdettyä samainen ystävä ja eräs toinen ei niin läheinen tulivat pyynnöstäni. Ja istuimme siellä koko sen päivän.
Siellä sain tietää puhelimen välityksellä, että veljeni on yrittänyt myös tappaa itsensä 6 kertaa.Taitaa siis olla jonkin sortin sukuvika kun äitimmekin on koettanut ja yksi tädeistämme...
Nyt joudun ravaamaan psykologeilla, jonne joka kerta mennessäni saan kauhean ahdistus kohtauksen. Muuten olen nykyisin kunnossa, vain lääkäri/pyssa yms. kammo on jäänyt.
Tuon päivän jälkeen katkaisin välit kokonaan noin 2 kk ajaksi,
ja nyt olemme jälleen parhaita ystäviä. Vaikkakin hän aikoo roijata minut psykologille, ja sillä kertaa en saa valehdella itseäni vapaaksi sieltä...
Mutta nyt mietin, saanko jollain ihmeen mystisellä konstilla kertoa hänelle asioistani ilman, että hän stressaisi???
PS. Hän on elämäni tärkein ja rakkain asia, ja siksi mielestäni oikeutettu laittaa tälle sivulle.
Ja tietenkin hän otti asian omakseen, ja kertoi omalle psykologilleen asiasta,
joka kertoi puolestaan eteenpäin...
Kunnes kuraattori tuli hakemaan minut ja lähdimme tk:hon ja jonne kuraattorin lähdettyä samainen ystävä ja eräs toinen ei niin läheinen tulivat pyynnöstäni. Ja istuimme siellä koko sen päivän.
Siellä sain tietää puhelimen välityksellä, että veljeni on yrittänyt myös tappaa itsensä 6 kertaa.Taitaa siis olla jonkin sortin sukuvika kun äitimmekin on koettanut ja yksi tädeistämme...
Nyt joudun ravaamaan psykologeilla, jonne joka kerta mennessäni saan kauhean ahdistus kohtauksen. Muuten olen nykyisin kunnossa, vain lääkäri/pyssa yms. kammo on jäänyt.
Tuon päivän jälkeen katkaisin välit kokonaan noin 2 kk ajaksi,
ja nyt olemme jälleen parhaita ystäviä. Vaikkakin hän aikoo roijata minut psykologille, ja sillä kertaa en saa valehdella itseäni vapaaksi sieltä...
Mutta nyt mietin, saanko jollain ihmeen mystisellä konstilla kertoa hänelle asioistani ilman, että hän stressaisi???
PS. Hän on elämäni tärkein ja rakkain asia, ja siksi mielestäni oikeutettu laittaa tälle sivulle.
Vastaukset 6
Vanhimmat
varmaan aloitit itsesi tappamisen kuusivuotiaana, trolli
mä oon aina halunnu kuolla syntymästä lähtien, se on eräänlainen vietti minussa ja se alkoi 7 vuotiaana tyhmä. Mutta en kysynyt siihen vastausta vaan, ystävääni.
Jospa juttelet asiasta jonkun läheisen ihmisen, tai sen psykologin kanssa, etkä ruodi asiaa julkisella palstalla. En usko että ihmiset, jotka eivät tilannettasi tunne, pystyvät auttamaan.
Ja onko sinun pakko kertoa kaikki asiasi ystävällesi?
Kuten jo sanoin, minä en koskaan puhu psykologeille, sillä he ovat (anteeksi ilmaisuni) alimman helvetin kantturoita.
Hän rakastaa asioiden tonkimista, mutta stressaa kuitenkin itseään niillä... eikä minulla ole ketään läheisiä ihmisiä, paitsi hän.
ja tämä oli vain tälläinen kokeilu, jos vaikka täällä olisi joku tietäväinen...
Mutta kiitos viestistäsi!!!
Psykologit on kuitenkin ihan ammattilaisia ihmisen mieleen liittyvissä asioissa ja he osaavat auttaa kyllä jollakin tapaa. Heidän tehtävänään ei todennäköisesti ja toivottavasti ole vastauksien antaminen ongelmiin, vaan auttaa löytää ratkaisuja ja johdattaa sinut kohti oikeita vastauksia. Älä siis tuomitse kaikkia psykologeja. Samaa saa ja pitääkin soveltaa muissakim asioissa.
Vaikka suvussasi olisikin jotain mielisairautta, niin älä lannistu ja juutu siihen itse. Kannattaa jutella asioista reippaasti psykologin kanssa. Jos tuntuu ettei nykyisen psykologin tai terapeutin kanssa juttu luista, vaikka kuinka puolueettomasti kyseistä ammattikuntaa kohtaan yrittää olla, niin silloin kannattaa ehkä pyytää toista psykologia. Kyseessä on kuitenkin sinä ja sinun elämä. Vaikka se tuntuisikin arvottomalta, aina löytyy joku kuka löytää arvokkuuden sinusta jos sinä et itse.
Mitä kaveriisi tulee, niin sitä en tiedä. Tarinasi kuullostaa ikävä kyllä siltä, että siitä pitää huolestua. Yritä ymmärtää ystävääsi. Hän vain toivoo, että tulet kuntoon ja pääset irti noista synkistä ajatuksista, eli stressaaminen puolestasi on ihan sallittua. Ehkä sinun pitäisi todella vakuuttaa hänet ja tietysti itsesikin, että sinä paranet ja teet kaikkesi parantuaksesi Ja sitten todella teetkin niin. Huoli tuskin koskaan häviää hyvinvoinnistasi. Minäkin vaikka kuinka yrittäisin unohtaa kaverini masennuksen, niin aina olen varuillani jollakin tapaa hänen seurassaan. Se on ihan tavallista, jonkinlaista suojelua.
Tsemppiä! Pidä mielesi avoinna niin uusille kuin vanhoille asioille. Menneet asiat eivät määrää kuka tai mikä sinusta vielä tulee.
YHÄKIN IHMISET!!! olen päässyt jo yli halustani kuolla!! Kysyin vain ystävääni apua, ilman mitään psygologeja.
Suur kiitos kuitenkin sinulle viestistäsi, vaikka se ei autakkaan mitään. Sillä asiat jotka kerroi tiedän jo hyvin ja kaikki psykologi/lääkäri jne. ovat yli päätänsäkkin tarpeettomia tässä tapauksessa.