heippahei,
sain äsken tietää, että olemme menossa naimisiin :)
Itselläni ei ole vanhempia eikä muuta perhetta, miehelläni taas kauhean iso suku (sedät: 3kpl, tädit: 5kpl, serkkuja: miljoona, serkkujen tyttö/poikaystävät: saman verran), sen lisäks eronneet vanhemmat jotka eivät *ikinä* puhu toisilleen mitään eikä tervehdi. Miehellä on myös 2 rakasta pikkusiskoa (27 ja 29vee), jotka aina humalassa huutavat ja ahdistavat mua.
Minulla on 6-7 hyvää ystävää, enkä tiedä pääsevätkö he kaikki tulemaan.
Olen iloinen, että ollaan menossa naimisiin! Pienenä unelmoin isoista häistä, valkoisesta prinsessapuvusta (saa nauraa:) ja isosta kakusta. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että haluaisin pienet häät, enkä vältämättä haluaa mitään suurta juhlaa.
Kun me tavattiin, mies ilmoitti olevansa samaa mieltä. Nyt se kuitenkin haluaa isot häät (siis emme mennä naimisiin vielä pitkään koska pitää säästää...) eli koko suku koolle ja kunnon juhlat.
Miehen sukulaiset eivät tykkää minusta, en tunne heitä hyvin (sukujuhlissa kukaan ei puhu minulle, yritin minäkin tutustua ja olla ystävällinen mutta luovutin jo aikoja sitten) ja minulla ei ole mitään halua viihdyttää heitä.
Kyse on kuitenkin siitä etten halua nähdä tätä isoa ilkeätä porukkaa meidän häissä. Mietin asiaa ja alkoi tuntua siltä etten halua isoita häitä vain ja ainoastaan sen takia. Voiko olla, et olen sitten omissa häissä yksinäinen, peloissani (et sulhasen siskot alkavat ilkeillä), puhun vain miehelleni ja katson miten hemmetin hauskaa hänen serkuilla on ...
Yritin äsken keskustella asiasta, mutta mies on eri mieltä (ja sitä sipuli...) Molemmat siskot, kaikki serkut ja muut on ihan pakko kutsua. Jos siskot ilkeilee häissä, sanotaan et menkää kotiin. Mieheni kuitenkin rakastaa siskojaan yli kaiken ja jos he lähtevätkin kotiin (on nähty, draamaa ja kännikyneleitä), ihanista juhlamuistoista ei tuu mitään.
Hän sanoo että Häät on vain kerran elämässä. Entäs minä?... :(
sain äsken tietää, että olemme menossa naimisiin :)
Itselläni ei ole vanhempia eikä muuta perhetta, miehelläni taas kauhean iso suku (sedät: 3kpl, tädit: 5kpl, serkkuja: miljoona, serkkujen tyttö/poikaystävät: saman verran), sen lisäks eronneet vanhemmat jotka eivät *ikinä* puhu toisilleen mitään eikä tervehdi. Miehellä on myös 2 rakasta pikkusiskoa (27 ja 29vee), jotka aina humalassa huutavat ja ahdistavat mua.
Minulla on 6-7 hyvää ystävää, enkä tiedä pääsevätkö he kaikki tulemaan.
Olen iloinen, että ollaan menossa naimisiin! Pienenä unelmoin isoista häistä, valkoisesta prinsessapuvusta (saa nauraa:) ja isosta kakusta. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että haluaisin pienet häät, enkä vältämättä haluaa mitään suurta juhlaa.
Kun me tavattiin, mies ilmoitti olevansa samaa mieltä. Nyt se kuitenkin haluaa isot häät (siis emme mennä naimisiin vielä pitkään koska pitää säästää...) eli koko suku koolle ja kunnon juhlat.
Miehen sukulaiset eivät tykkää minusta, en tunne heitä hyvin (sukujuhlissa kukaan ei puhu minulle, yritin minäkin tutustua ja olla ystävällinen mutta luovutin jo aikoja sitten) ja minulla ei ole mitään halua viihdyttää heitä.
Kyse on kuitenkin siitä etten halua nähdä tätä isoa ilkeätä porukkaa meidän häissä. Mietin asiaa ja alkoi tuntua siltä etten halua isoita häitä vain ja ainoastaan sen takia. Voiko olla, et olen sitten omissa häissä yksinäinen, peloissani (et sulhasen siskot alkavat ilkeillä), puhun vain miehelleni ja katson miten hemmetin hauskaa hänen serkuilla on ...
Yritin äsken keskustella asiasta, mutta mies on eri mieltä (ja sitä sipuli...) Molemmat siskot, kaikki serkut ja muut on ihan pakko kutsua. Jos siskot ilkeilee häissä, sanotaan et menkää kotiin. Mieheni kuitenkin rakastaa siskojaan yli kaiken ja jos he lähtevätkin kotiin (on nähty, draamaa ja kännikyneleitä), ihanista juhlamuistoista ei tuu mitään.
Hän sanoo että Häät on vain kerran elämässä. Entäs minä?... :(
Vastaukset 8
Vanhimmat
ja minusta sinun kannattaa pitää kiinni siitä ajatuksesta.
kukapa sitä haluaa järjestää itselleen juhlat joissa ei viihdy ja voi ehkä pahoin.
Ehdota sulholle jospa menisitte naimisiin vaikka ulkomailla todistajien läsnäollessa tai vaikka maistraatissa ja sitten juhlistamaan hyvän illallisen merkeissä muutamien ihmisten voimin.
Mies voi valita vaikkapa 2 ja sinä samoin.
sinuna voisin olla myös niin ilkeä että ilmoittaisn sulhaselle että molemmat saa kutsua häihin saman verran ihmisiä.
esim. sinä ne hyvät ystävät ja mies ketä haluaa mutta samoissa määrissä.
tässä on muutamia ehdotuksia kompromissiin sillä sehän teidän täytyy tässä asiassa tehdä.
Tsemppiä!
..eli jos ilkeilyn linjalla mennään, niin kyllä mä vähän ihmettelen. Siinä vaiheessa, kun ei keskustelulla saada tollasia asioita selvitettyä, niin itse alkaisin miettiä, että kannattaako koko juttu. Jos on naimisiin menossa pitää olla niin aikuinen, että osaa sopia asioita ja tehdä kompromissejä. Ihmettelen kyllä sulhastakin, jos pistää vieraiden edun morsiammensa edun edelle. Mutta kuten jo edellisessä viestissäni sanoi, onnea matkaan.
Kyllä olen samaa mieltä. Kuitenkin huomasin jo aikoja sitten ettei ole aina helppoa löytää se kompromissi! Varsinkin kun asia on hieman monimutkainen.
Toivottavasti löydetään ratkaisu joka kävis molemmille ...
Ilkeilystä: en ole sanonut, että sulhanen on mulle ilkeä vaan hänen siskonsa. Mutta meillä (siis mulla ja siskoilla) ei ole suhdetta: onneks! ;)
heippahei,
kukapa sitä haluaa järjestää itselleen juhlat joissa ei viihdy ja voi ehkä pahoin.
- sitä mäkin
sinuna voisin olla myös niin ilkeä että ilmoittaisin sulhaselle että molemmat saa kutsua häihin saman verran ihmisiä.
- toi kuulostaa tosi hyvältä! eilen puhuttiin asiasta ja näyttää siltä et tämä ratkaisu käy molemmille!
Ai jaa?!?!? Kuka sulle järjesti tän jutun??!? Itse et sitten osallistunut päätökseen mitenkään? No, ei muutaku onnea ja pidä joskus sinäkin pääsi eli älä anna jyrätä. Keskustelkaa ja neuvotelkaa, nin eiköhön sieltä molemmille miellyttävä ratkaisu löydy.
"sain äsken tietää..." ja :) perään
eli se oli vitsi *winkwink*
jaa-a, meneepä hankalaksi... miten ois jos sanoisit, että boolia ei tarjota ja piilopullot jätetään kotiin!!! sano, että keskikokoiset häät olis mukavat... tavallaan ymmärrän sinua, ei mieheni sisarukset pahoja ole vaan hänen kaveriensa tyttöystävät... jätin itse heidän sivukommenttinsa huomioimatta sillä oli minun päiväni ja MINÄ menin naimisiin, he eivät...! sinulla on oikeus olla onnellinen tuona päivänä ja minä todella toivon, että saisit elämäsi ikimuistoisimman päivän ja paljon hyviä muistoja...!
Yritä jaksaa ja keksiä jotain.. Onnea molemmille! -Katharina-
Oma suhteeni on mielestäni ihan toimiva ja kompromisseja on opittu tekemään. Näiden häiden kanssa ei vaan tunnu löytyvän yhteistä säveltä. Mies haluaa isot juhlat ja minä pienet. Jätämme hääsuunnitelmat vähäksi aikaa telakalle - ja katsomme jos vaikka aika auttaisi. Ns. keskikokoiset häät on myös vaikea kompromissi...isot häät haluava ei saa sukuaan jaoteltua kutsuttaviin ja ulos-jätettäviin...ja pieniä häitä haluavalla ei ole enempää riittävän läheisiä joita kutsua.