kerrohan Miss r

Ne vuodet, jolloin kasvoimme ja opimme tarkastelemaan ensin äidin kasvoja, sitten kotipihaa, sitten koulutoverien kodit, lopulta maailman turut, ne ovat parhaiten mieliin syöpyneet. Ne silloin kuullut uutiset, silloin nähdyt/saadut/ensi kertaa koetut asiat, ne maisemat, se musiikki, sen ajan design, kuvituksen tyyli ... ne ovat ne kokemukset, joiden päälle kaikki myöhempi on rakentunut.

Jo nyt voin tunnustaa, että mikään ei voita 60-luvun musiikkia. Ja vaikka kävin koulua monilla paikkakunnilla, muistan nimeltä niitä luokkatovereita, jotka istuivat samassa luokassa ehkä vain vuoden, kun taas sellaiset työtoverit, joiden kanssa olen vuosia tehnyt työtä aikuisena, ovat jo muistista kokonaan kadonneet.

Se on normaalisti niin, että vanhemmalla iällä lähimuisti heikkenee ja kaikki vanhat muistot alkavat tuntua erittäin rakkailta, koska puolustusmekanismit pitävät huolta siitä, että kaikki ikävät asiat unohtuvat.

että meillä on pikkuisen laajempi näkemys maailman menoon, mutta muistammeko enään sitä olemmeko enemmän ns, vihanneksia kuin esivanhemmamme.Sitä sanotaan, että maailma muuttuu
mattiseni ???

En nyt oikein osaa kommentoida kysymystäsi mutta mitä itseeni tulee niin en millään jaksa kuunnella esim. säkkijärvenpolkkaa/katrihelenaa/jari sillanpäätä/mattia ja teppoa/ tai ylipäätään ketään suomalaista ottamatta lukuun yö yhtyettä jolla on tavattoman kaunis kappale, rakkaus on lumivalkoinen.
Kuuntelen 50centiä Eminemiä Britneyn uusi kappale sävähdyttää käsittämättömällä tavalla.
Minua ei siis saa juttelemaan ennenvanhaisia sillä olen nuorenemaan päin.. Ensi heinäkuussa tulee mittariin kuulemma 52 vaikka en sitä itse huomaa. Niin että näin Miss runoilija.

piti vielä kysyä sinulta Pekka että onkos Misskin syyllistynyt moiseen ennenvanhaisen palvontaan ja muisteloon.