Voi luoja mä rakastan sua

Hän tiesi tunteistani ja tahtoi minut ja sitten minä ja olosuhteet sössittiin asiat vinksin vonksin ja aikaa kului. Nyt hän ei ehkä enää tiedä että häntä minä vieläkin kaipaan niin kuin hullu puuroa ja minä en kerro siitä hänelle koska olosuhteet on edelleen ihan yhtä epätoivoiset kuin aikoinaan. Aikoinaan kuvittelin, että parempi näin, mahdoton ajatus, mutta vähitellen olen alkanut aavistamaan että hän oli minulle jotain sellaista jota ei toista ole, mikä pahentaa sössimisteni idioottimaisuutta entisestään. Ja nyt huutelen täällä bttiavaruuteen kun on niin helvetin ikävä enkä keksi muutakaan keinoa purkaa ajatuksia...

Aika surullinen lopputulos sitten jos sulla oli tunteita ja hän tahtoi sut. Toisaalta miten olosuhteet voi sössiä jotain jos molemmilla on tunteita? ;D Eli ei pitäis antaa olosuhteiden määritellä elämää vaan määritellä itse ne olosuhteet. Vai etkö pysty vaikuttamaan olosuhteisiin...? Mikä olisi aika erikoista ellet tarkoita olosuhteilla esim. ilmastoa tai tms.
No mut tsemppiä jokatapauksessa ja koeta raivata rasittavat olosuhteet rakkautesi tieltä!