Lasten kanssa kolmistaan kotona, ihanan lämminhenkinen ilmapiiri. Narsku iltavuorossa. Illalla alkaa taas valittaminen kuinka ei ole mitään tehty, kuinka kaikki on rempallaan hänen, suuren ja mahtavan, poissa ollessa. Lapset ja eläimet kulkevat illan tulle niskat kyyryssä, minä mukaan lukien peläten seuraavaa konfliktia.
Kunpa hän ei tulisi enää kotiin.
Kunpa hän ei tulisi enää kotiin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuttu tunne muutaman vuoden takaa. Tajusin asioiden olevan pielessä juuri silloin kun muistan ensimmäistä kertaa toivoneeni että kunpa hän ei tulisi enää kotiin. Sattuisipa matkalla jotain. Mitään ei sattunut mutta minä ja kaksi lasta lähdimme. Päivääkään en ole katunut. Jo ensimmäinen aamu uudessa pikku kodissa oli ihanan helpottava. Lähde sinäkin. Uusi elämä odottaa. Mieti: elämä sinua odottaa! Voimaa hirmuisesti täältä!!
"Sattuisipa matkalla jotain."
Niin vastasin jo tuohon aloitukseen, mutt otit esiin asian jota jäin otsikkoon liittyen itsekin miettimään, että jos toivoo ettei toinen tulisi enää kotiin, niin silloin ei ilmeisesti enää välitä toisesta...
Itse ny tosiaan toivoin aikoinaan hivenen toisenlaista ratkaisua siihen, miten pääsisin eroon silloisesta aviomiehestäni, mutta tuohon kotiin paluun liittyen, niin kyllä se kuitenkin oli aina helpotus ettei mitään tosi kamalaa ollut sattunut, kun hän tuli siitäkin huolimatta että joskus joutui sitten itse lähtemään...
Mutta oli siinä loppuvaiheessa semmonenkin kohta jossa mietin, että voisinko salaa syöttää/tehdä jotain hänelle jotain ettei hän enää kykenisi juomaan...
Onneksi ny kuitenkin tulin ns. järkiini ja ajattelin, että minne lapset sitten joutuisi jos tulisin hulluksi tai jotain, että järki voitti...
Toivottavasti aloittajakin löytää jonkinlaisen ratkaisun ettei tilanne jatku ennallaan kun pelkästään toivominen ei ehkä asioita muuta konkreettisesti miksikään...
Niin siinäpä se onkin, toisesta kuitenkin jonkin verran välittääkin, tässä ihmisessä on ne hyvätkin puolet mutta asiat jotka siellä taustallla hiertää ne ovat koko ajan läsnä vaikka kotona vaihteeksi menisikin hyvin.
Kiitos kun vastasit.
"Niin siinäpä se onkin, toisesta kuitenkin jonkin verran välittääkin, tässä ihmisessä on ne hyvätkin puolet mutta asiat jotka siellä taustallla hiertää ne ovat koko ajan läsnä vaikka kotona vaihteeksi menisikin hyvin."
Täältä sivusta kirjoitustei perusteella vaikutat hieman ristiriitaiselta, tosiaan tuo toive ettei tulisi kotiin viittaa toisaalta siihen ettet suuremmin välittäisi hänestä...
mutta ehkä tuo toiveen "ettei tulisi kotiin" taustalla ny kuitenkin tosiaan on jotain semmosta, että se "ikävä ihminen" ikäänkuin häviäisi vaan elämästä ikäänkuin PUF vaan ja sinä jatkaisit elämääsi siinä missä olet ilman että sinun itsesi tarvitisi tehdä mitään...
Kuten kerroin, minäkin vähän semmosta toivoin, hieman eri tavalla vaan, että tulis toinen nainen jonka mukaan lähtisi jolloin ongelma ikäänkuin ratkeaisi ja minä hyvässä lykyssä vielä saisin ihmisiltä sääliä ja sympatiaa tai voisin tuntea itseni marttyyriksi...
Mutta kuten kerroin, sitten kun paha olo kasvoi niin suureksi niin oli ikäänkuin pakko tehä jotain itse asioiden/eroamisen hyväksi, hankkia asunto yms. Olin ikäänkuin valinnan edessä, että joko minä tai hän ja valitsisin itseni kun tajusin että mä en yksinkertaisesti enää jaksa...
Toki lasten hädällä ja mielipiteilläkin oli suuri vaikutus päätökseeni. Ihan elävänä muistikuvana on vieläkin silloin 13 vee tyttären lohduton itku "miksi meillä on aina tämmöstä" kun oltiin naapurissa paossa riehuvaa isää jolloin päätin ja lupasin tyttärelleni ettei ikinä enää meillä ole tämmöstä ja se päätös piti, kun aamu valkeni marssin asuntotoimistoon ja kerroin tilanteestani, asunto järjestyi viikossa...
Mutta nää tämmöset ollakko vaiko olla jutut on hyvin henkilökohtaisia, kukaan ei voi päättää, tehdä valintaa puolestasi, saati järjestä asioita ilman sinun omaa panostasi...
Mitä tulee tuohon mainitsemaasi välittämiseen, välitänhän minä ent. aviopuolisostani vieläkin, koska hän on lasteni isä ja ensirakkauteni, vieläkin tunnen surua hänen puolestaan, mutta joskus vaan se rakkaus/välittäminen ei riitä, eikä itseään ja lapsiaan kannata uhrata sen kummemmin alkoholismin kuin NPH:alttarille/vuoksi...
Kun meillä kaikilla on vaan tää yksi elämä ja lapsiin liittyen, asioilla voi olla kauaskantoiset seuraukset...
Narsistin kanssa eläminen on onnetonta. Suosittelen eroamaan, kokemuksesta.