Tein testin. Pitkitin ja pitkitin tavallaan ikävien tai sosiaalista taitoa tarvitsevien asioiden hoitamista, ja kun ne alkoi ressaamaan, otin diapamin ja lähdin hoitamaan niitä, ja olipa mahtava mennä asioille kun EI JÄNNITTÄNYT JA HERMOILLUT etukäteen, normaalisti olisin kiirehtinyt hiki hatussa ja olisin vetänyt itseni ihan piippuun ajatellessani mitä oikein puhun ja millä tavalla esitän asiani ja olisi tullut fysiologisetkin ongelmat kiusaamaan, hieneritys, sydämensyke, hengästyminen, mutta nyt vain dallailin pikkuhiljaa kaupungille, hymyillen kaikille vastaantulevillekin ja kohtaamilleni ihmisille, ja hoidin asiani kuin vettä vaan, olin iloinen ja rento ja asiakkaatkin tykkäsi minusta, normaalisti olisin jäykistellyt ja ollut tuppisuu ja kai mörkki ja tyhmän oloinen, mutta nyt en, alustavat sopimuksetkin olisi vain takkuillut.
Vittu kun vituttaa. Miksi pitää ressata normaalien asioiden hoidoilla niin paljon että olisi paljon helpompi vaan rauhoittaa päänsä pameilla aina, mutta kun ei halua olla riippuvainen mistään kemiallisista paska mömmöistä. Taidan siis olla erityisherkkä, en tiedä, ulos mennessä kaikki tuntuu jotenkin pakkasella inhottavalta, kylmät jäätyneet ovenrivat, ahistavat vaatteet, pakkasen narina jalkojen alla, sormet jäätyy, nokka vuotaa, jne jne, kaikki ulkoiset ärsykkeet tulee jotenkin kymmenkertaisena kun pää on selvä ja terävä, ja ne jää jotenkin "päälle", häiritsevät sitten kaikkea seuraavaa sosiaalista kanssakäymistä.
Ahistaa niin vitun saatanasti. Sorry kielenkäyttö mutta nyt se vaan sopii tilanteeseen.
Olisko teillä antaa vertaistukea, onko pakko aina vetää omat hermot pinnasta pihalle rauhoittavilla mömmöillä? Koska jälkikrapulaa en mä ainakaan kestä, se, jos mikä on masentavaa ja lohdutonta? Mitä kokemuksia teillä on, miten te saatte hoidettua sosiaaliset tilanteenne? Tarkoitan siis yleisten asioiden hoitamista vähemmän tuttujen kanssa, en tuttujen ja lähisukulaisten kanssa?
Vittu kun vituttaa. Miksi pitää ressata normaalien asioiden hoidoilla niin paljon että olisi paljon helpompi vaan rauhoittaa päänsä pameilla aina, mutta kun ei halua olla riippuvainen mistään kemiallisista paska mömmöistä. Taidan siis olla erityisherkkä, en tiedä, ulos mennessä kaikki tuntuu jotenkin pakkasella inhottavalta, kylmät jäätyneet ovenrivat, ahistavat vaatteet, pakkasen narina jalkojen alla, sormet jäätyy, nokka vuotaa, jne jne, kaikki ulkoiset ärsykkeet tulee jotenkin kymmenkertaisena kun pää on selvä ja terävä, ja ne jää jotenkin "päälle", häiritsevät sitten kaikkea seuraavaa sosiaalista kanssakäymistä.
Ahistaa niin vitun saatanasti. Sorry kielenkäyttö mutta nyt se vaan sopii tilanteeseen.
Olisko teillä antaa vertaistukea, onko pakko aina vetää omat hermot pinnasta pihalle rauhoittavilla mömmöillä? Koska jälkikrapulaa en mä ainakaan kestä, se, jos mikä on masentavaa ja lohdutonta? Mitä kokemuksia teillä on, miten te saatte hoidettua sosiaaliset tilanteenne? Tarkoitan siis yleisten asioiden hoitamista vähemmän tuttujen kanssa, en tuttujen ja lähisukulaisten kanssa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Apua en osaa antaa mutta täällä ihan samanlainen stressaaja ja jännittäjä eli pameilla mennään jos täytyy asioita hoitaa. Mitä tarkotat jälkikrapulalla?
" Mitä tarkotat jälkikrapulalla?"
Sitä, kun alkaa aina pää selvitä näistä, lääkepöhnästä, jos joku niin tämä on ainaskin mulle masentavaa aikaa. Koska se vaan on muistutus omasta avuttomuudesta, kun on pakko (taas) nöyrtyä käyttämään näitä vitun mömmöjä. Anteeksi taas kielenkäyttö, mutta tämä vaan on kärsimystä ja häpeällistä! Ehkä häpeällisintä on mennä taas kerran kallonkutistajalta reseptiä uusimaan, tätä en haluaisi ja jaksaisi. Olisiko tässä vain lopetettava kaikki aktiivisuus työelämään? Inho näitä kemiallisia ja kaiken järjen ja terävyyden ja ihmissielun hävittäviä mömmöjä kohtaan on kyllä sen verran suuri. En tiedä. Sano sä.
Nii aika pahan pistit ku ite en kärsi jälkikrapulaa vaan oon kait niin turtunu/tottunu en omat rahkeet ei riitä eli nappia vaan naamaan sitten. Ymmärrän kyllä sua ja sun pointin ku joutuu nöyrtymään ku omat rahkeet ei riitä mutta minkäs teet?
Niin, minkäs teet? Jotenkin tuntuu vaan, että sielu, tai siis jokin tietoisuus katoaa noita käyttäessä, oma itse katoaa niiden taakse. Yritän hommata lääkekannabista jostain tilalle, niin olisi edes luonnonlääke tuon kemiallisen tilalla, onneksi Suomessakin on muuttumassa asenne kannabiksen käyttöä kohtaan, kun USA:n muutamasta osavaltiosta tulee hyvät esimerkit kannabiksen laillistamiselle, on sen aika vapautua sitten kaikkialla, onneksi muutokset tulee nykyaikana tosi nopeasti!