Niin tossahan se tulikin jo otsikossa eli olen vaan jotenkin luovuttanut tulevaisuuden suhteen. Minulla on ikää 36 vuotta ja työvuosia takana vain jokunen. Olen ollut kahdessa pidemmässä työsuhteessa elämäni aikana jo molemmat ovat päättyneet siihen että olen polttanut itseni loppuun. Käyn terapiassa ja nappeja on jos johonkin vaivaan ja jotenkin se "valoisa" tulevaisuus vaan tuntuu täysin mahdottomalta omalla kohdallani. Olisi kiva tietää että onko täällä muita kohtaloonsa tyytyneitä. Olen vaan omassa pienessä päässäni päättänyt että mitä järkeä edes yrittää kun widuiks se menee kuitenkin. No joo, toivottavasti edes joku tajusi mun pointin ja muiden näkemyksiä ja kokemuksia toivon.
Luovuttanut tulevaisuuden suhteen. Onko muita?
Luovuttanut
660
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin ja vapaaehtoistyötä voisi myös kokeillla jos jeesus ja D vitamiini ei auta. Eikös nää oo ne perus vastaukset :D
Jos luotat Jeesukseen ja hiukan siihen D-vitamiiniinkin, elämälläsi on jatkossakin arvoa ja tehtävää, vaikka et jaksaisi työelämässä, ei saisi rikkauksia ym.
Hei 'Luovuttanut' -
tai jos et olekaan vielä luovuttanut, kun kirjoitit tänne? Jos kuitenkin vielä kyselet, jospa sittenkin kannattaisi luottaa.
Olet pettynyt asioihin. Pettymys helposti alkaa kuiskailla korvaan, että älä luota tai petyt kuitenkin uudestaan. Tämä kuitenkin on aivojemme virhesignaali, ei totuus. Kerrot käyväsi terapiassa ja se kuulostaa hyvältä. Napit eli lääkkeet auttavat myös toimintakyvyn ylläpitämisessä.
Oletko miettinyt sellaista sanaparia kuin 'siitä huolimatta'?
Siitä huolimatta, että olet pettynyt edellisiin työsuhteisiisi loppuunpalamisen takia, siitä huolimatta että elämässä on kurjaa, siinä voi myös olla hyviä asioita. Kannustan sinua olemaan ajattelematta mustavalkoista joko-tai -ajattelua ja ajattelemaan sekä-että -tavalla. Elämässä on sekä pettymyksiä että ilon hetkiä. Elämässä on sekä unelmien karisemista että niiden saavuttamista. Elämässä on sekä pimeyttä että valoa. Tärkein asia ei tapahdu joskus tulevaisuudessa vaan juuri nyt. Hyvät asiat ovat olemassa, mutta niiden näkeminen ja niihin luottaminen vaatii tietoista työtä. Tätä sinä terapiassa mm. teet.
Meiju, diakoni
Valoisaa, toivorikasta elämää toivottaen.
Napeilla sitä pysyvää onnea on turha odottaa saavuttavansa. Mutta onnen ne voivat kyllä viedä loppuelämäksi.
Hei! Ei kannata luovuttaa! Itse olen 30-vuotias ja elämässä on ollut paljon ylä-ja alamäkiä...Olen lopettanut usean koulun kesken ja työkokemustakin on vain vähän. Olen kokenut, että psyykkiset sairauteni ovat vaikeuttaneet kykyäni olla erinomainen äiti..ja puoliso. On tuntunut välillä, että elämä on yhtä "taistelemista" eri asioiden välillä.
Mutta jotenkin uskon, että ihmisarvoamme ei mitata sillä, mitä saavutamme (esim.ura tms.) vaan ehkä tärkeintä on se miten kohtelee itseään ja muita ihmisiä. On tärkeää opetella välittämään itsestään ja huolehtimaan omasta hyvinvoinnista, sekä kohdellen myös muita eläviä olentoja välittäen. Eli mielestäni "tärkeintä on välittää". :)
Kirjoitit:
"Olen vaan omassa pienessä päässäni päättänyt että mitä järkeä edes yrittää kun widuiks se menee kuitenkin."
Kuulostaa pahasti siltä, että masennuksesi on "napeista ja terapiasta" huolimatta alihoidettu hyvä nimimerkki "Luovuttanut". Ei hyvässä hallinnassa olevan masennuksen oireisiin kuulu mielestäni TÄYDELLINEN TULEVAISUUDEN USKON PUUTTUMINEN. Onko lääkityksesi kohdallaan entä terapiasi? Toimiiko terapeuttisini ja sinun välinen hoitosuhde, vai pitäisikö sinun pyrkiä vaihtamaan terapeuttia?
Itse en käy keskusteluterapiassa. Oma masennukseni on suurimmaksi osaksi ollut endogeenista eli sisäsyntyistä ei niinkään reaktiivista eli reagointia ulkoisiin olosuhteisiin, tai niissä tapahtuneisiin muutoksiin. (Perinnöllisellä taipumuksella masennukseen on geneettinen perusta, ja aivojen aineenvaihdunnan häiriöt korjataan NOPEIMMIN, VARMIMMIN ja TÄSMÄLLISIMMIN MASENNUS-eli MIELIALALÄÄKKEILLÄ, jotka EIVÄT OLE SEN PAREMMIN RAUHOITTAVIA KUIN PSYKOOSILÄÄKKEITÄKÄÄN.)