Pelottaako se? Pelottaako ihminen joka on tunneälyltään loistava joka pääsee vaivatta jäljille sinun oikeista tunteista ja tarkoitusperistä? Onko se vaivaannuttavaa jos joku on liian taitava tulkitsemaan eleesi, ilmeesi ja katseesi vaikka suusi sanoisi muuta? Etkä siis selvästi haluaisi sille. ihmiselle totuutta asioista kertoa..
Huolen aiheeni on purettu. Nyt unille tyytyväisenä. öitä. :)
Huolen aiheeni on purettu. Nyt unille tyytyväisenä. öitä. :)
Vastaukset 77
Vanhimmat
Miksei se pelottaisi, jos joku näkee lävitsesi. Olethan silloin "alaston" ja haavoittuvainen. Olisi normaalia olla peloissaan tai vähintään varuillaan. Ei se välttämättä kuitenkaan sitä tarkoita, että ihminen haluaisi pahaa sinulle. Et haluaisi totuutta kertoa vaikka toinen näkee sen? Menee leikiksi :)
Niin, oma suuni sanoo oikeassa elämässä muuta kuin tunne sanoo. Mutta lähinnä vain suojellakseen itseään omilta tunteiltaan sillä toisen tunteista ei ole varmaa selkoa. Uskon että kaikki oli hänelle vain leikkiä. Jäähän se ikuisesti vaivaamaan että oliko.
Vastaus kysymykseen minun kohdalla on että ei minua se pelottanut, tunneäly.
Pelkäät torjuntaa liikaa? Ei kaikkea tarvi heti kertoa. Sanoo vaikka, että tykkään susta ja opettelee luottamaan toiseen. Sitten pikkuhiljaa avautuu enemmän.
Voihan se toinen osapuoli kuvitella ihan mitä vaan. Niin kauan kun asioista ei keskustella ja oteta selvää ovatko ne kuvitelmat tosia, ei voi oikeasti tietää.
Minulla on kaveri, joka väittää välillä mikä on tunnetilani laita. Vataan kieltävästi, jos kaveri on väärässä. Kaveri inttää usein edelleen olevansa oikeassa. Minusta hän on silloin äärimmäisen tyhmä ja itseriittoinen. Minä olen minä ja oman itseni paras asiantuntija, joten enköhän minä tiedä mikä tunnetilani on....
Eli turhat oletukset pois.
Ehkä hänellä on syynsä olla kertomatta vielä, kaikella on aikansa, ja toisella voi olla syynsä olla vielä kertomatta, herkkyys ehkäpä?
Ehkä siis itse kunnioitat toisen rajoja, ja olet sen verran herkkä, ettet saman tien tunge ihon alle, ja vaadi sielun syvyyksiä päivänvaloon esille, rouhittaviksi ja möyhennettäviksi?
Sitäpaitsi; olen huomannut usein aloituksen kaltaisten ihmisten joskus osuvan hyvinkin oikeaan, ja hyvin usein myös aivan sata lasissa päinvastaiseen suuntaan olettamuksineen. Voi siis olla myös loukkaavaa, jos sellaisia varmoina totuuksina huutelee.
Hiukan siis hienounteisuutta ja ajatusta, itse kullekin.
On myös niitä sellaisia "tunteiden tulkkeja" jotka kuvittelevat kaikkien olevan aivan lääpälään heihin.. vaikka kyseessä olisikin aivan päinvastaiset tunteet.
Tämä nyt ihan sivuhuomiona.. ei varmasti liity mitenkään aloittajaan.
Hyvin sanottu. Nuo tyypit jotka kuvittelee kaikkien olevan heihin lääpällään on oikeasti niin luotaan työntäviä ettei tosikaan. Reppanat vain ei itse sitä tajua.
Ovatkos ne, jotka kuvittelevat, ettei kukaan heistä välitä, sitten niitä reppanan reppaoita?
(Aloittajalta)
Aloitetaan tämä puheenvuoroni vaikka käsitteestä:
VALEHTELU
Sanotaan että valehtelu on aina paha mutta olen analysoinut eli pilkkonut tämän suuren kokonaisuuuden ( valehtelu) pienempiin osiin ja käsitellyt/analysoinut ongelmaa niissä pienissä osissa.
Ihminen valehtelee/jättää kertomatta monenlaisista syistä. Syitä voi olla esim. Ei luota minuun? Haluaa minulle pahaa? Salaa jotain vakavaa henk.kohtaista asiaa? Pelkää jotain minun reaktioo tai minua? Ei halua huolestuttaa? Jokin asia hävettää? Pelkää seurauksia?
Minusta varsinainen loukkaava vale on sellainen joka sanotaan tarkoituiksella tehdä minulle vahinkoa/pahaa. Sellainen jolla halutaan jotenkin vahingoittaa minua tai joka on oleellinen informaatio tilanteessa jossa teen ratkaisuja. Tavallaan jos tietoa pimitetään tai muutellaan saadakseen minut tekemään valehtelijalle mieluinen ratkaisu niin se on loukkaava vale.
Itseään tavalla tai toisella suojellaakseen sanottu vale joka ei vahingoita/ole tarkoitus vanhigoittaa minua ei minua loukkaa. Vain jos takana on minun manipulointi yritys taikka pahatahto.
SANATON VIESTINTÄ
(on siis kyky joka on osa tunneälykkyyttä)
Sanatonta viestintää voi luulla osaavansa lukea ja sitten on niitä jotka osaa oikeasti.
Tietenkin virheitäkin sattuu.Ihmisiä kun ollaan eikä ohjelmoituja robotteja. Siihen vaikuttaa mieliala ja itsetunto hyvinkin paljon. Ne joilla heikko itsetunto ja jotka elää tunteella eivät todennäköisesti osaa tulkita oikein toisia. Omat tunne heilahtelut sekä käsitykset itsestä sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa häiritsevät oikeaa tulkintaa .Liian kapeakatseiset ihmiset myöskin tekevät virhetulkintoja. Jos heillä vain yksi tai kaksi kulmaa mistä asiaa tarkastella niin virheitä sattuu.
TILANNETAJU
Itsellä ei ole tapana huudella havaintojani koska jos ihminen ei ole halunnut olla avoin siihen on jokin syy ja silloin mun ei kuulu tietää sitä mitä olen saanut tietää.
Tämä tajuaminen että milloin on oikea aika ottaa asia puheeksi ja milloin olla hiljaa kuuluu myöskin tunneälyyn. Hyvän tunneälyn omaava ymmärtää tulkita tilannetta ja tehdä päätöksen sen mukaan.
On tilanteita joissa havaitsee että jokin on hälyttävästi pielessä toisella ihmisellä vaikka hän sanoin kieltää ja silloin voi joutua tekemään päätöksen että sanoo ääneen havaintonsa koska voi olla että sillä hetkellä jos puhuu voi pelastaa sen toisen hengen.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=onn00024&p_teos=onn&p_selaus=
Sanattomasta vietinnästä: Kovinpa yleistät, kun annat ymmärtää, että ihmisillä, jotka elävät tunteella, heillä olisi huono itsetunto. Tunteella elävät ihmiset ovat yleensä herkkiä (itsetunto voi olla hyvä tai huono), heillä on hyvä tunneäly, intuitio yms. Erityisherkillä eritoten. Tasaiset tien tallajaat eivät ymmärrä niinkään nyansseja. Ja näitä löytyy niin naisista kuin miehistäkin.
Eli mistä tässä keskustelussa puhutaan, huomaakin tämä.
Tarkoitan seuraavaa
Voimakkaan tunteen vallassa esim. viha tai masennus sitä tulkitsee kaiken oman tunnetilansa kautta. Todella vihaisena tulkitsee toisen eleet hyvin uhkaaviksi, riitaa haastaviksi koska päällä on voimakas tunne. Masentuneena tulkitsee kaiken masennuksen kautta eli paljon negatiivisemmin kuin mikä totuus olisi.
Rakastuneena taas sanotaan että ollaan sokeita eli näemme kaiken yli positiivisessa valossa ja suljemme silmämme negatiivisiltä asioilta. Emme siis näe/kykene näkemään kaikkea koska olemme voimakkaan tunnetilan vallassa.
Itsetunto taas vaikuttaa niin että jos ihminen ajattelee olevansa epämiellyttävä ja huono. Häpee itseään ja ajattelee että muut vihaa ja inhoaa häntä niin se näkyy myös muiden virheellisenä tulkintana.
Herkkä, tunteellinen, huono itsetunto voi olla mutta ne pitää osata hallita ja nousta oman tunnetilan yläpuolelle. Tuntea itsensä hyvin ja pystyä järkeistään asioita.
Ja toiset taas elää puhtaasti järjellä, eivätkä anna alitajunnalle mitään mahiksia olla vaikuttamassa päätöksiin. Tasapaino näissäkin asioissa vaan hyväksi.
Itsestäni on hauska/mielenkiintoinen esimerkki itsetunnosta sen kautta virheellisestä tulkinnasta. Aloimpa kerran jutteleen silloisen ihastukseni (myöhemmin avopuolisoni joka nyt jo ex) kanssa ja hän kertoili että oli käynyt ostoksilla jonkun naisen kanssa ja se oli ihan ok ihminen jolta sai hyviä neuvoja.
Käsitin masentuneena ja heikolla itsetunnolla että ok se näyttää ihastuneelta puhuessaan siitä naisesta. Ei se siis minusta ole kiinnostunut yhtään. Pidin itseäni vähemmän viehättävänä jne.
Myöhemmin kun jo seurustelimme tämän ihastukseni kanssa kerran sitten kerroin ajatukseni ja hän repesi nauraan ja kertoi että hän oli tämän naisen kanssa ostoksilla ostamassa minulle syntymäpäivälahjaa ja tämä nainen oli ehkä hänestä kiinnostunut mutta reissullakin he puhuivat minusta. Exäni oli halunnut kuulla naisen mielipiteen miten minua lähestyä ja mitä minulle voisi lahjaksi ostaa. :D
Tätä tarkoitan sillä että virhe tulkintoja tulee jos on itsetunto heikko tai esim. masennus tunteen vallassa.
Vastaan nimimerkeille "jotain on opeteltavaa aina" sekä "aloittajalta myös tämä". Aloittajaan viitaten: näetkö, miten taas niputat ajatuksissasi virheellisesti yhteen, että herkällä ja tuntellisella ihmisellä on huono itsetunto? Ja tähän toiseen viitaten: tasapainoinen ihminen on rationaalinen.
Itse olen kyllä herkkä ja tunteellinen, ja kyllä: itsetuntoni on saanut valtavan kolauksen pitkään jatkuneen kaltoinkohtelun seurauksena. En kuitenkaan koe olevani huono tai epämiellyttävä, vaikka minun onkin helpompi lähestyä vaatimattoman oloisia ihmisiä. Mutta traumatisoituneen ihmisen ollessa kyseessä esim. vuorovaikutteiset aloitteet saavat tulla vastapuolelta, jolloin nämä voivat omalla käytöksellään osoittaa toisen mahd. ne virheelliset tulkinnat, pelot tms. vääriksi uskomuksiksi. Sen on ehdottomasti mentävä näin päin. Sen sijaan, että vain ihmetellään, että mikä tuolla toisella on. Jos nimittäin ihminen ei vaan yksinkertaisesti pysty tai kykene tulemaan toisten, tietyntyyppisten ihmisten luo. Kukaan ei halua myöskään tietoisesti kääntää väkivaltaisen tietoisesti veistä haavassaan. Tai olla toimimassa siihen suuntaan.
Itseäni kiinnostaa ja vetää alitajuisesti puoleensa avoimuus, aitous, lämpö, luonnollisuus, rentous, rehtiys, sympatia, harmonia jne. Kun taas luotaan työntävät kireys, pikkusieluisuus, nihilimismi, mittailu, teennäisyys, kovuus, kylmyys, ennakkoluuloisuus, asenteellisuus jne.
Totta on se, että rationaaliset ihmiset ovat usein tasapainoisempia kuin herkät. Ensimmäisiä kun eivät mitkään tuulet heittele (?). Voisi ehkä myös ajatella, että ensimmäisillä on lähtökohtaisesti paremmat edellytykset menestymiseen. Tunnen kuitenkin myös paljon herkkiä ja tasapainoisia ihmisiä samoin kun näen sellaisten lävitse, jotka tavallaan seisovat omilla jaloillan, mutta ovat loppujen lopuksi kaikesta päätellen kaikinpuolin solmussa itsensä kanssa, eivätkä edes tiedosta omia ongelmiaan ja rajoittuneisuuksiaan. Asennevammaisia tällaiset monet "järkevät". Heille mielenterveysongelmat esim. ovat suuri häpeä ja punainen vaate. Heillä on mahd. itsellään kaikenmaailman neurooseja, mutta tärkeintä on pitää fasadit pystyssä. Se on heille ihmisyyden a ja o. Kovat arvot siellä taustalla, ja usein niin armottomuutta itseä, kuin myös toisiakin kohtaan. Ensin on osattava olla lempeä ja rakastettettava itseään, sen myötä pystyy sitä viestimään myös toiselle. Näkemään ihmisen jokaisessa.
Mutta herkkien vahvuuksiksi näen ennenmuuta juurikin tunnepuolen asiat eli (varsinkin tunne -)älykkyyden, tilannetajun, hienovireisyyden, empatian, intuition yms. Ei siinä tarvi olla heikkoudesta kysymys, jos pyrkii ihmissuhteissaan harmoniaan ja haluaa välttää tilanteista, missä tod. näk. tulisi vain satutetuksi. Menestymisen kannalta nämä ovat kyllä myös omalta osaltaan tärkeitä ominaisuuksia. Erityisesti moni näistä on myös esimiehen ihanneominaisuuksia. Maassa olevia jalkoja unohtamatta; mikä tämä jälkimmäinen luettakoon taas puolestaan rationnaalisten vahvuudeksi. Sanottakoon, että eri ihmisissä eri ominaisuudet voivat ilmetä yllättävälläkin tavalla. Juuri siksi ei voida esim. todeta, että herkillä ja tunteellisilla olisi lähtökohtaisesti juuri huono itsetunto. Rationaalisella voi olla huono itsetunto ihan yhtälailla, ja hän jos kuka voi peittää sen häikäilemättömään käytökseen. Mihin taas herkkiksestä ei olisi. Hyväksikäyttäjät ja manipuloijat (psykopaatit? - en halua kuitenkaan leimata kaikkia kyseisen luonteenpiirteen omaavia) ovat varmemmin juurikin heitä, jotka eivät anna alitajuisten ajatusten, tuntemusten, tunteiden (mahd. mikä on oikein tai väärin?) vaikuttaa toimintaansa.
Ai jaa sä siis takerruit tuohon "JA" sanaan josta sait tuon käsityksen. Joo siis valitsin sanani väärin. Tarkoitus ei ollut yhdistää huonoa itsetuntoa ja mielialaa/tunteellisuutta.
Siinä taisi nyt yksi sana se JA aiheuttaa sen että sai vääränkäsityksen.
Tarkoitin että voimakas tunne joka sattuu jokaisella olemaan välillä oli herkkä tai ei. VIHA esim. silloin tulkinnat vääristyy.
erikseen tarkoitin että myös itsetunto aiheuttaa tulkintojen vääristymiä.
Yritin sitä varmaan selittää hiukan epäselvästi kun et ymmärtänyt.
En puhunut niinkään herkkyydestä vaan tunnetiloista/mielialasta
En LUONTEESTA
(nyt kiire jo kun juutuin tänne vielä)
Tulkintoja voi olla monenlaisia. Kamalaa, jos joku esim. ajattelelisi omasta käytöksestäni, että kannan vihaa sisälläni. Vaikka se ennemminkin voisi olla kysymys avuttomuudesta, pelosta, kykenemättömyydestä kohdata ihmisiä, ketkä ovat aiheuttaneet tuskaa ja kipua. Esim. omassa tapauksessani olen ollut traumatiosoitunut. Ei minulla ole vaan yksinkertaisesti sanoja. Liekö heilläkään? Vaikka toisaalta niin toivoisin, että meillä voisi olla jotain sanottavaa toisillemme. Mutta mitä se voisi olla?
Terapia tekee tahtävänsä ajallaan. Itselläni oli esim. eräässä tilanteessa juurikin sulkeutunut ilme kasvoilla, ehkä ilmeetön, ja en pystynyt kohdistamaan katsettani eräisiin ihmisiin. Jotta olisin sen voinut tehdä, oloni olisi ollut oltava sellainen, että olisin voinut hymyillä aidosti. Ja fiilikset olisivat luonnollisesti täytyneet olla sen mukaiset. Enää en pakota itseäni yhtään mihinkään, mitä en todella tunne. En halua esim. feikata tai mielistellä. Kun aika on kypsä, ja vapaudun traumoistani ajallaan, on tilanne toinen.
Vastapuoli voi toki auttaa tulemalla vastaan. Vaan uskaltaako esim. koskettaa ohi kulkevaa (itseäni) käsivarteen kevyesti herättääkseen huomion, jos toinen ei vaan ohi kulkiessaan yksinkertaisesti pysty katsomaan kohti? Vaikka ehkä haluaisikin.
Ehkäpä tässä on ne rajat. Minullakin. Toivoisinko käytävän niiden yli? Omalla kohdallani. Enkä en. Jos en vain ole valmis vielä. Johonkin, mikä tässä vaiheessa tuntuu vielä suurelta ja pelottavalta. Käydä kohti menneisyyden ihmisiä. Ihmisiä, joilla on suuri rooli siinä, minkä vuoksi menetin terveyteni (ja taas tällä erää ja toistamiseen). Vaikka en haluaisi syyllistää ketään, totuus on tämä. Suuri osatekijä siis. Toki muitakin syitä on. Perinnöllinen alttius sairauteen. Mutta puhjetakseen, täytyy olla tietty tilannealtistus. (Omalla kohdallani se oli pitkittynyt psykososiaalinen stressi.) Kun ylipätään mietin viimeaikojen (vuosien) käytöstäni ja reagointejani, mistä ne kumpuaa -
Siksi se on itselleni niin vaikeaa. Asia hahmottui päässäni näin juuri nyt. Ja olen kyllä aika järkyttynyt.
Tällainen siis tämä mun "lukko". Lamaannus. Pystymättömyys. Kykenemättömyys.
Vaikka olen halunnut antaa anteeksi, ulospäin sitä on vaikea viestiä. Tämän takia.
Jokeripokeripoks
Jokeripokeripoks
Ei pelota.
Erikoinen tilanne on, kun kohtaa kaltaisensa. Tunneälyt kietoutuu toisiinsa ihmeelliseksi paketiksi ;).
Toki sellainen voi pelottaa. Itselläni on kokemus useammastakin henkilöstä, jotka ovat tässä elämän varrella osanneet lukea minua pelottavan hyvin. Monet ovat ihan suoraan sanoneetkin, että minua on helppo lukea. En osaa piilotella kovin hyvin tunteitani. Siinä on siunauksensa ja kirouksensa. Joskus on hyvä, että joku toinen ymmärtää ja näkee, vaikket itse tietoisesti ole valmis näyttämään tai suostumaan nähtäväksi. Joskus se voi olla haitallistakin. Herkkyyttähän tuossa asiassa tarvitaan ja aina ei osu oikeaan. Joskus tarvitsee sitä pimeää jossa piilotella, eli voi olla myös ärsyttävää jos ei saa rauhaa jonkun asian kanssa. Tai jos toinen tuo brutaalilla tavalla esille jotain, mitä ei ole itse valmis tuomaan esille.
Valehtelu on toisinaan ymmärrettävää ja loogista, just näissä tunneasioissa. Syynä on usein pelko.. jostain, milloin mistäkin. Kun minulle on valehdeltu, järki-minäni on tuumannut, että ok, huomaan sen kyllä ja näen "läpi", mutta ymmärrän miksi hän valehteli. Pyrin hahmottamaan kokonaisuuden. Ymmärrän ettei toinen ole ollut valmis puhumaan tai ei ole vielä tiedostanut juttua tai jotain. Jos ei tuohon ymmärrykseen aina sekoittuisi tämä toisinaan liikaakin roihuava tunne-minä, olisi lopputulos varmaan usein ...no, enpä tiedäkään adjektiivia tähän. Toisenlainen.
Hmm. Mielenkiintoinen aihe. Aikataulu ei vaan salli miettiä pidempään tällä erää..
Itseä pelottaa ihmiset, jotka luulevat olevansa erittäin tunneälykkäitä ja omaavansa tuollaisia meedion kykyjä, jolloin he eivät usko enää suoraa informaatiota, joka heille annetaan. Heillä on usein myös taipumusta selitellä asiat ja tilanteet itsellensä mieluisaksi ja tilannetaju saattaa puuttua kokonaan.
Joillain näkyy tuo ihmisten lukemisen tarve, olevan enemmän itseriittoisuudesta johtuvaa ja se viittaa enemmän sosiopatiaan. "Tiedän mitä ajattelet" tyyli on usein oman psyykkisen tarpeen tuote, se johtuu halusta hallita toisen ajattelua psyykkisesti, kuten aloituksessa häiritsevästi esitetään, "pelottaako sinua, minun kyvyt" jne. Näin psyykkisesti sairas haluaa nostaa itsensä toisen ajattelun yläpuolelle ja ohjata sitä negatiivisuudella, kuten pelottelu, vihjailu, epäilyksien kylväminen.
Aloittajalle voimia, ei ole helppoa, pitää hullua päätä, vain omien olkapäidensä varassa.
Kyky lukea sanatonta viestintää=tunneälyä = empatiakykyä= kykyä vastata ympäristön tarpeisiin herkemmin.
Aivan eriasia kuin äskeinen kirjoitukseksi.
Juu, äskeisellä oli itsekäs tarkoitus. Kateus, viha ja aloittajalle mielipahan tuottamisen tarve. Itsekäs syy, Saada nostettua omaa mielialaa.
Terveen itsetunnon omaavan ei tarvitse nostattaa itseään loukkaamalla muita. Ei tarvitse alentaa ja halventaa muita ja sen kustannuksella nostattaa itseään ja saada itselle ylemmyyden ja paremmuuden tunne.
Minusta se oli huumoria, jolla tuotiin yksi tärkeä näkökulma esiin. Toisetkin kirjoittajat toivat samansuuntaisen näkökulman esiin aiemmin vähemmän humoristisesti, eli kyllä vain kyseessä on asia, johon monet ovat törmänneet - Itseriittoinen ajatusten ja tunteiden sanelija, jonka tunneälykkyys ei toisaalta riitä sen ymmärtämiseen, että omat tulkinnat saattavat joskus kyntää metsän keskellä.
Monet meistä ovat tällaisiinkin törmänneet. Minkä arvoista on keskustella sellaisen kanssa, jonka mielivaltaiset oikut ovat aina oikeassa, koska hän vain sattuu haluamaan niin.
Ei ehkä liity aloittajaan, kuka näistä tietää. Kiitokset joka tapauksessa Sykerölle päivän nauruista.
Kieltämättä mulla tuli vähän samanlainen tunne aloituksesta kuin sulla!
Hyvä itsetunto "Olen hyvä tässä ja tässä mutta tuossa asiassa olen heikompi. Tykkään itsestäni ja tykkään muista ihmisistä. Minä en ole huonompi vaikka joku toinen osaakin jotain paremmin kuin minä. Minä osaan antaa kiitosta itselleni ja muille. Osaan iloita toisen onnistumisista ja se ei horjuta minua."
Huono itsetunto: "vittu kun mä oon saatanan paska kaikessa en osaa mitään en ole hyvä missään. en edes yritä. Haistakaa kaikki paska. älkää katsoko minuun. Sinäkin katsot vain koska olen ruma tai koska vihaat. mitäs vittua sä mulkaat. oonkos tehnyt sulle jotain pahaa vai olenko tosiaan noin ruma??? Miks tuota kaikki kehuu? Mitä hyvää siinä muka on??? Voi vittu ooon muuten paska.. Jään kotiin. Ei mua kukaan kaipaa kuitenkaa. Aivan sama vaikka kuolisin"
Olen muuten kokenut tuota myös ihan perhepiirissä, noita psyykkisen sairaita vaikutuskeinoja..manipulointiyrityksiä.
Järjestyksen vuoksi, huono itsetunto voi ilmetä toisinkin - mitätöinti, vähättely, arvon kieltäminen milloin kyseessä muut ihmiset jotka osaavat jotakin. Itsensä paisuttelu jokaisessa asiassa, henkilö on paras kaikessa oman todistelunsa mukaan.
Juuri näin ja niillä omilla tunneälyllisillä tulkinnoilla ei tee mitään sosiaalisesti rakentavaa, jos niitä ei tuoda esiin ja käsitellä avoimesti siinä vuorovaikutustilanteessa, josta voi kerätä konkreettisen palautteen. Joten katson aloittajan tekstin itseään nostattavaksi, toisen ajattelua alentavaksi, manipuloivaksi ja omia kykyjä ylivertaisena pitäväksi.
Samanlaista ajattelua tuottaa sosiopatia ja psykopatia, joissa on oman itseriittoisuuden ruokinnan tarve, sairaalloisella tavalla. Toivon ettei aloittaja ruoki itseään enempää, tuolla harhaisuuteen liittyvällä tavalla, koska siihen voi sairastua.
Kerrankos sitä itseään linnuksi luulee ja hyppää ikkunasta, sanoi virtuaalissa siivet saanut psykoosipotilas?
Realistisuus omista kyvyistä. Se että ne on samalla tasolla muiden ihmisten mielipiteiden/testien kanssa. Hyvään itsetuntoon kuuluu myös se että uskaltaa haastaa itseään. Asettaa siis riman hitusen korkeammalle kuin mitä omat kyvyt ovat.Ei liikaa mutta ei myöskään laske rimaa liian alas ajatellen että on niin alisuoriutuja ettei uskalla odottaa itseltään parempaa.
Itsestäni voin sanoa että minulle on tullut paljon ympäristöstä palautetta hyvästä tunneälystä. Olen myös ihan testauttanut sen psykologisin testein ja se on minun vahvuus ja erityiskyky ihan psykologisten testienkin mukaan jotka on tehnyt psykologikeskus.
Avaruudellinen hahmotuskyky taas helevetin heikko. Jos mun pitää arvioida mittasuhteita, etäisyyksiä tai arvioida mahtuuuko huonekalut tietynkokoiseen huoneeseen tietyllä tavalla niin pieleen menee. Siinä olen heikko. Ja se on myös ihan testeissä todettu juttu.
Pointti on realistinen näkymys itsestä.
Hahhaa! Setä Sykerön tunneäly palauttaa kaikki henkiolennot maan pinnalle :-D
Kops kops ja maan pinnalle putoo, palstan enkelit, tiput, kaksoisliekehtivät hihansuut, meediot, tunneälymystöt, psykot ym ym.
Sama psykofiilis itselle tuli tosta aloituksesta, tiedän mitä kelaat, pelottaako, rientäväksi ajatteluksi tollasta voisi sanoa..
kuten sanoin se on testattu ja tosi. Maksa snäkin psykologikeskukselle ja käy omaskin testauttamassa ;)
esimerkkejä: http://www.shldirect.com/fi/practice-tests
Tietoa
http://fi.wikipedia.org/wiki/Psykologinen_testi
http://ellit.f
TESTEIHIN JOISSA ITSE OLIN SISÄLTYI MM.
persoonallisuuden kartoitus (onko psyykkisiä ongelmia; sairauksia, heikkouksia)
sosiaaliset taidot ryhmätilanteessa (puhe, viestintä, toisen osapuolen ymmärtäminen, oikein toisen tarpeeseen vastaaminen)
Ongelmanratkaisutaidot (paperitestein sekä käytännön ryhmä testin avulla)
Numeraalinen ja avaruudellinen, sanallinen päättelykyky/älykkyys
Muistitoimintojen testaus
Kallista mutta mielenkiintoista. Suosittelen testaamaan itsensä
Sekoitat asioita. Tunneäly liittyy vuorovaikutustaitoihin, joka liittyy sosiaalipsykologiaan ja siihen ei ole testejä, vain tutkimuksia.
Kuuluu osana testeihin joissa kävin lues linkkini. Olet itse väärässä- KÄY TESTEISSÄ NIIN NÄET!
esim. Viestinnän ja vuorovaikutuksen RYHMÄTESTI
Ryhmässä 6 henkilöä ja psykologi
Saimme aiheen mistä piti keskustella. Psykologi nimesi aiheen.
keskustelimme aiheesta 15 minuuttia ryhmän kanssa. psykolgi havainnoi ja tarkkaili meitä. Kirjoitti meistä dokumenttia vihkoonsa.
Siinä testattiin kykyämme vuorovaikutukseen toisten kanssa. Juuri tätä toisen non verbaalisten viestien tulkintaa ja siihen oikein vastaamista. Kykyä itse kommunikoida muut ryhmästä huomioiden ja asia sisällössä pysyminen sekä empatiakyky ja ongelmanratkaisu taidot. Tavllaan sitä miten keskusteli ja otti muut ja heidän mielipiteet huomioon keskustelutilanteessa sekä se miten toimii ryhmätilanteessa. Osaako vastata ryhmän tarpeisiin ja löytääkö non vebaalisen viestinnän kautta oikeat sanat ja tavan toimia/keskustella ryhmän kanssa joka itselleen ei entuudestaan ole tuttu.
Sen lisäksi psykologisiin testeihin kuului kaavake jossa oli ihmisen kasvoista kuvia eri ilmeillä/asennoilla. Piti tulkita mikä tunnetila mahtoi kyseessä olevassa kuvassa olla ja laittaa vastaus paperille.
Sitten oli sarjakuva jossa kuvat sekaisin ja piti asettaa kuvat oikeaan järjestykseen. Oli päätellä mitä tapahtunut missäkin järjestyksessä. Se varmaan enemmän päättelykykyä mittaava testi mutta myös kykyä nähdä syy-seuraus suhteet
Vaikka usko ja tunne on vahva, niin ymmärrä lukemasi ilman tunnetta tällä kertaa.
Lue linkkaamasi wikin teksti ja sieltä linkki myös sosiaalipsykologiasta, ei testata ja piste.
"Psykologinen testaaminen on nimenomaan behavioristiseen ja kognitiiviseen psykologiaan kuuluva piirre. Sen sijaan esimerkiksi sosiaalipsykologiaan testien käyttö ei ole kuulunut sen traditioon omaksutun tiede- ja ihmiskäsityksen perusteella."
Jäljempänä maininta myös empiirisen havainnoin tuomisesta näihin testeihin mukaan jne.
Perustelet nyt väärillä testeillä tunneälykkyyttäsi, joka ei ole hyväksytyin menetelmin testattavissa jne.
En jaksa väitellä. TOTUUS nyt on että haluat ilmeisesti väittää tuntemattomasta ihmisestä MINUSTA jotain vain koska sulle ei käy se mitä minut tuntevat ja minut testanneet ovat sanoneet. Asia ok. Sinulla on jokin tarkoitusperä sillä. En tiedä mikä mutta hyvä on. OLET OIKEASSA TUNNET MINUT PAREMIN KUIN KUKAAN MUU TÄSSÄ MAAILMASSA.
Joko asia on sovittu ja voin lähteä tyytyväisenä hommiin niin ettei mun tarvitse tulla enää väitteleen aiheesta? TIEDÄT MUT SIIS PAREMMIN KUIN MÄ JA OMAT TUTTUNI! asia sovittu.
En tiedä sinua, tiedän vain ettei sinun tunneälyä ole psykologisilla testeillä testattu. Sellaiset testit eivät ole hyväksyttyjä sen tieteenalan, eli sosiaalipsykologia piirissä, mihin vuorovaikutus taidot kuuluvat. Silloin oltaisiin mututuntuman testeissä ja niillä ei tee mitään, paitsi täällä virtuaalissa. Pyöreä ei muutu neliöksi, selittelemällä tai vahvalla tunteella jne.
Minulla ainakin on testattu.
Siel vastaillaan ymmärtämättä edes psykologian ja sosiaalipsykologian eroja. Lähihoitajako? Sykerö on oikeassa, älkää vängätkö. Tuolla se oli trin kirjotuksessa ja wikipediasta lainattuna. PLÄÄ PLÄÄ JA LÄSSYTI LÄÄ :)
"Psykologinen testaaminen on nimenomaan behavioristiseen ja kognitiiviseen psykologiaan kuuluva piirre. Sen sijaan esimerkiksi sosiaalipsykologiaan testien käyttö ei ole kuulunut sen traditioon omaksutun tiede- ja ihmiskäsityksen perusteella."
Sillä tavalla nyt vaan valitaan lähihoitajia.Lähihoitajan tehtäviin kuuluu potilas haastattelut, potilaan ohjaaminen, avustaminen. kommunikoiminen ja potilaan empaattinen kuunteliminen. Lähihoitajan tulee myös omata hyvä itsetuntemus.
Älykkyys testit on erikseen. Mensa käyttää osaksi samoja menetelmiä eli sielläkin on psykologiset testit,
Tunneäly on joukko henkilökohtaisia, emotionaalisia ja sosiaalisia kykyjä ja taitoja, jotka vaikuttavat yksilön kykyyn selviytyä onnistuneesti ympäristön vaatimuksista ja paineista.
1. Omien tunteiden tiedostaminen
on tunneälyn kulmakivi. Ihmiset, jotka havaitsevat tunteensa ja osaavat ehkä nimetä ne, osaavat järjestää elämäänsä itselleen tärkeään suuntaan.
2. Tunteiden hallitseminen
tarkoittaa tunteiden käsittelyä niin, että ne sopivat kulloiseenkin tilanteeseen. Tämä taito lisääntyy itsetuntemuksen myötä. Tästä puhutaan tarkemmin tässä luvussa, kun kerrotaan tunteiden muuttamisesta ja vihan tunteiden purkamisesta.
3. Motivaation löytäminen
tarkoittaa taitoa valjastaa tunteensa jonkin päämäärän saavuttamiseen. Kun ihminen löytää motivaation, hän osaa siirtää mielihyvää tuonnemmaksi, pidätellä impulssejaan, keskittyä tiiviisti ja päästä näin FLOW–tilaan. (FLOW–tilassa keskitytään innostavaan ja mielenkiintoiseen asiaan niin, että aika menettää merkityksensä.)
4. Muiden tunteiden havaitseminen,
mikä tarkoittaa empatiakykyä. Tässä taitavat ihmiset osaavat huomata pieniäkin viestejä muiden tarpeista ja ovat erityisen sopivia myyjiksi, opettajiksi tai johtajiksi.
5. Ihmissuhteiden hoito,
eli taito, jonka avulla saadaan aikaan yhteistyötä.
Menkää mensalaiset mensan sivuille.
Kykyä vastata ympäristön tarpeisiin herkemmin? Eli tätä täytyisi ihmisen omata?
Itse olen juurkin oppinut pois / opetellut pois tästä. Miten paljon meidän elämäämme rajoittaakaan ikään kuin ulkopäin asetetut vaateet esim. yhteiskunnassamme menestyksen suhteen, niin kuin se olisi joku ihmisyyden mittari. Tai entäpä esim. vanhempamme. Missä määrin esim. valitsemme ammattialamme sen mukaan, mitä vanhemmat meiltä odottaa? Itse olen säästynty tältä. Luulin ainakin säästyneeni. Mutta onko se kuitenkin joku hyvän ihmisen ideaali esim. omassa tapauksessani, mitä olen halunnut toteuttaa? Jos, niin mistä se voisi "kummuta". Siitäkö, kun olen saanut kiitosta elämässäni siitä, miten hyvin huomioin toisia ja kannan heikompiosaisista huolta. Tässä on täytynyt itseni kanssa käydä rajankäyntiä siinä, että jaksaakseen ihmisen on pidettävä lähtökohtaisesti itsestään ja omasta jaksamisestaa huolta. Vasta sitten voi auttaa toisia / ammentaa itsestään toisille.
En minä huvikseen täälläkään nyt aikaani "tapa". Tämä on itseterapiointia/ reflektiota. Suggestiota? Jotain nyt kuitenkin tilanteessani eteenpäin pääsemisekseni.
Mutta mihin siis vastasin / kommentoin? Meidän kannattaa osata erotella, missä määrin meidän ylipäätään kannattaa / pitää vastata ympäristömme odotuksiin ja tarpeisiin, ja missä määrin nimeenomaan ei tule vastata. Missä määrin elämme itsellemme, missä toisillemme. Esim. mitä vaatii ihmissuhteet onnistuakseen, on toki hyvä esim. pysähtyä miettimään -
Mun mielestä parasta on juuri se, että kun osaa lukea ihmisiä, sen mukana tulee myös ymmärrys toista kohtaan. Se auttaa mm. siihen, ettei itse ota nokkiinsa tai tule pahalle päälle tai mitä tahansa toisen käytöksen perusteella, kun näkee tavallaan ne "syyt" siellä takana. Osaa suhtautua järjellisemmin tilanteisiin. Toisaalta sitten taas huomaa esim. tilanteita, joissa toinen tarvii selkeästi lohdutusta, kannustusta, ilahduttamista ja voi toimia tehden isoja pieniä hyviä tekoja.
Ns. tunneälykkyys on erittäin tärkeä ominaisuus ihmisessä! Tuntuu, että monesti erityisesti miehiltä puuttuu se, toki naisiakin on! Ne miehet, joilla kyky on, ovat yleensä niitä menestyneimpiä ihmissuhteissa.
Ei pelota, miksi pitäisi?
mutta kysymys siksi että minusta eräät on havainneet hyvän kykyni tulkita sanatonta viestintää ja mietin että onko se este lähestymiselle. Pelko että näen liikaa.
oho.. taas meinasi unohtua.. Siis olen aloittaja
Kyllähän sitä voi tosiaan luullakkin vaikka mitä, vaikka kuvittelisi osaavansa lukea jotakuta. Parempi pitää kiinni siitä mitä on sanottu. Muuten huijaa vain itseään.
Näkee Silmistä sen himon vaikket sitä ääneen sano.
Itse olen ainakin herkkä tuollaisen suhteen, ja varpaillani. Haluan tulla ensisijaisesti kohdatuksi ihmisenä, siiten vasta naisena. Tähän on tultu. Kaiken kokemani jälkeen. Itsesuojelustahan tässä on pitkälti kysymys.
Ei se ole ollenkaan paha asia välttämättä. Joskus se on suunnattoman helpottava asia.
Riippuu tietenkin sen toista lukevan henkilön luonteesta ja tilannetajusta, fiksuudesta, luotettavuudesta,oikeudentajusta..miten hän huomionsa ilmaisee tai miten ja missä asioissa sitä hyödyntää, jos hyödyntää.
uskon, että ihmiselle, jolle on annettu tällainen kyky nähdä ja tuntea, on annettu myös kyky vastuuntuntoon ja oikeudentuntoon. henkilö siis osaa toimia vastuullisesti oman kykynsä kanssa. Aiheuttaa varmasti "näkijälle" joskus myös suunnatonta ahdistusta nähdä tämä kaikki raadollisuus, joka ihmisissä välillä piileskelee. ei ollenkaan helppo keissi
Ei ole ollenkaan helppoa olla erityisherkkä. Äärettömän raskasta siinä mielessä, kun kuormittuu helpolla ympäristöstään ja kaikesta siitä hienovireisestä informaatiosta (erityisesti jos on kokenut olevansa suurennuslasin alla), mitä ympäristöstään lukee. Tulee helpolla ähky ihmisistä. Ei jaksa esim. yhtenä päivänä tehdä niin paljon asioita. Täytyy säädellä ihmisten / asioiden määrää elämässään, mitä jaksaa -
Käsitän niin, että pelko on tässä ongelma; pelko siitä, että nähdään jonkun lävitse mukamas. Mielestäni kannattaisi kysyä asiaa ko. henkilöltä, että miten hän näkee sinut. Voihan olla, että sinulla on asioita, aiheita, joista et halua keskusteltavan tai haluat pitää osan itsestäsi piilossa, mihin sinulla on oikeus. Ei kaikkea tarvitse kaikille tilittää. Voi olla, että itse luulet,että sinua tutkaillaan. Voi olla, että olet luonut itsestäsi kuvan ja kuvittelet, että muut näkevät sinut sellaisena. Siis kerää rohkeutta. Tai sano joskus, ettet ajattele niin kuin sinun väitetään ajattelevan. Hyvä on, että nykyään puhutaan tunneälystä. Esim. esimiestehtävissä se ei ole lainkaan huono lahja. Eri asia on, että tunteeko tunneälykäs toisen täysin.Epävarmaa. Sitten tulee mieleen manipulointi. Voiko joku olla niin taitava siinä, että sinusta rupeaa tuntumaan, että sinua johdatellaan. (Rakkauden Auervaarat). Voihan enimmäkseen olla, että toinen henkilö vain arvuuttelee, millainen olet, jotta osaa lähestyä sinua "oikein" ja loukkaamatta ja on aidosti kiinnostunut sinusta. Loukkamisessahan me saatamme olla useimmiten ja tahtomattamme lahjakkaampia kuin tuossa tunneälyssä.
Jokainen on varmaan tullut loukanneeksi jotakuta täysin tarkoittamattaan ja toisen loukkaantuminen on tullut täytenä yllätyksenä. Tilanne on nolo. Ja nämä tilanteet esim. työpaikkalla hipaisevat työpaikkakiusaamista. Molemmissa tapauksissa voi olla kyseessä kiusaaja. Myös se joka loukkaantuu, voi olla kiusaaja.Siis, mitkä ovat motiivit?
Näistä teksteistä on jännä lukea, miten eri tavoin ihmiset alkutekstin kokevat. Mielenkiintoista.
Olen kuullut joskus väittämän, että jos sanallinen ja sanaton viestintä ovat ristiriidassa keskenään, sanaton viestintä on oikeassa.
Se ottaako tuollaista ristiriitaa kuitenkaan puheeksi kyseisen ihmisen kanssa, on varmaan se tunneälyn paikka.
ei voi eikä tarvitse ottaa kaikesta selvää. se on sitä tunneälyä. kunnioittaa ja antaa toiselle tilaa elää ja olla sellaisenaan kuin on. ei kaikkea tarvitse tietää eikä pidäkkään. siinähän on suurena vaarana ajaa toinen ikään kuin seinä seinää vasten, mitä ideaa siinä? ai vain oman uteliaisuudenko takia? nounou. antaa tilaa hengittää itselle ja muille, siinä hyvä vinkki kaikille
Sä kärjistit nyt aika räikeästi, mietit ilmeisesti jonkun oman (traumaattisen?) kokemuksen kautta. Mieti laajemmin. Tuollaisia ristiriitoja voi olla arjessa paljonkin. Ei sen aina tarvitse olla noin dramaattista. Esim. näet että puolisoasi tai vaikka jotain kaveriasi v_tuttaa, kysyt mikä on ja hän sanoo ei mikään. Jatkat: "näen et sulla on joku juttu... helpottaisiko jos puhuisit siitä?" jaja, siitä voi vaikka seurata ihan hyvä keskustelu ja avautuminen jne.
Kysyt että ai oman uteliaisuudenko takia. Tuskinpa ihmiset pelkän uteliaisuuden takia pyrkii avoimeen keskusteluun. Mutta kuten tässä ketjussa nyt on jo moneen otteeseen todettu: pitää käyttää tuntosarvia ja välillä voi mennä metsään. Ihmisiähän me ollaan kaikki ja erehtyväisiä myös.
Tilaa hengittää, joo. Nyt pitää raivata tilaa työlle. Heido :)
aivan oikein, niin kärjistänkin, koska ei näillä palstoilla ole mahdollisuutta alkaa kirjoittamaan mitään referaattia. joo esimerkkisi on oikein hyvä, mutta ajattelin itse, jos kysymyksessä onkin vähän tuntemattomampi ihminen, niin silloin vaaditaan erityistä herkkyyttä nähdä ja huomioida toisen ihmisen tunteita ja toiveita. tottakai, jos näen että kaverillani on sisäistä tuskaa asia on erikseen. mutta erittäin hyvä pointti minun mielestäni.
sellaisia ihmisiä vain on, jotka kykenevät semmoiseen ja vaistoavat asioita.
Ei pelota vaan kiehtoo. Rakas nainen on sellainen. Ei tee vääriä johtopäätöksiä vaan ymmärtää oikeasti. Ujostuttaa kyllä vähän.
Ei pelota. Ennemmin harmittaisi sellainen, joka ei osaisi tulkita minua tai tulkitsee sanomiseni ja eleeni usein väärin.
Tunneälykäs ei tulkitse ennen kuin kuulee ja kuuntelee. Tulkinnassa on nimittäin se paha vika, että se tuppaa menemään todennäköisesti pieleen koska perustuu omiin olettamuksiin. Esim,. jos joku on hiljaa ajatuksissaan, joku tulkitsee sen ujoudeksi, joku mököttämiseksi joku välipitämättömyydeksi, joku keskittymiseksi jne. ihan riippuen siitä, mitä on tottunut hiljaisuuden itselle merkitsevän.
Tunneäly on aivan jotain muuta kuin toisten eleiden ja ilmeiden muuttamista omien lähtökohtien mukaiseksi tulkinnaksi ja johtopäätöksiksi.
Se on osa tunneälyä. Tuossa tunneälystä linkki jossa myös sivutaan tuota tulkintaa. Tunneäly on kokonaisuus josta tuo toisten tulkinta on yksi osa-alue-
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=onn00024&p_teos=onn&p_selaus=
Nyt pakko lähetä hommiin. Jos jotain kysyttävää niin tuo nimimerkillä "triSykerö" vastaa puolestani. Se kertoo kuka olen, mitä tunnen, haluan, miten päässä vippaa jne,
olen samaa mieltä "Cloettan" kanssa. tunneäly on sydämen sivistystä, suurta ymmärrystä toista/toisia kohtaan, se on empatiaa. tunneäly kasvaa rakkauden maastossa. ihminen, joka on hyvin kehittynyt tunneälyltään, ei tee johtopäätöksiä ja "tuomioita" toisista oman ajatuksensa pohjalta, vaan kuuntelee ja ymmärtää. tottakai ihminen, joka havannoi enemmän, pärjää ehkä hyvän havannointikykynsä ansiosta ihmissuhteissaan ja elämässään, mutta tunneäly ei tuomitse, se ymmärtää
Onpas teillä kykyjä. Mä tuskin osaan lukea mitään viesti noin tarkasti. Silmät näkee, mutta viestin sisältö on muitten. Olen ulkopuolinen.
Sehän sen tunneälyn saa aikaan. Elämänkoulu ja kasvatus.
Epäonnistuin täysin kyvyssäni lukea ihmistä. Ei ollut LAINKAAN sellainen kun luulin. Huhhuh.
:(
tais olla niin, ettei sua kukaan huoli ja syytä en ihmettele yhtään..
Ei tainnut.
Olisi pitänyt uskoa hälytyskelloja jo paljon aikaisemmin. Pettymys että tuhlasin aikaani sellaiseen.
Onhan se selvää, että meillä ihmisillä on monenlaisia elämättömiä kokemuksia ja paljon koettuja, joten onkos se ihme, että ketkut osaavat lukea osaa ihmisistä. Ollaanpas täällä nyt niin viisaita.
Ei pelota, vain se miten hän tulkitsi lukemaansa.
Arvostakaa ja kuunnelkaa kuitenkin itseänne..."mielummin pidän sieluni ja menetän koko maailman".
Pelottaa; tosi usein näen naisten laittavan "turvavyön" kiinni, kun jutellaan, jos (tyhmiäkin naisia on) sattuvat huomaamaan kuinka luen heitä.
Ja ymmärrän: pääsen lähelle (tulen lähelle, ahdistutko tyttö pien?),, koska ymmärrän, mitä siellä nauriissa pyörii...
Maagisia kykyjä..hmmm teillä. En tajua tuosta hölkysen pöläystä.