Täällä on harhaisia ja epämääräisiä ihastusjuttuja, joten päätin liittyä joukkoon ja kertoa tarinan – miten voi käydä, kun ihastuu kauniiseen naiseen ja mokaa tai sitten vaan nainen on väärä.
Juttu alkoi noin kolme vuotta sitten, kun meille tuli duuniin nuori kaunis nainen - siis minä olen mies!
Meillä oli yhdet kekkerit sinä syksynä töissä ja minä tietenkin suurelle egollani menin tekemään tuttavuutta häneen. Ei siinä sen kummempaa tapahtunutkaan, mutta kun minulla on tapana ottaa harvoin, niin sinä iltana tuli sitten otettua. Jatkoilla olin jo aika huppelissa ja tuli lähetettyä pari tekstaria tuolle naiselle - tuli siis mokattua ja pahasti. Ei niissä tekstareissa mitään sen kamalampaa ollut, kun että - olet tosi kaunis jne. - noita normaaleja juttuja. Aamulla lähetin perään anteeksipyynnön. Hävetti ne kuitenkin sen verran, että ei tullut myöhemmin hirveästi juttua heittyä tämän naisen kanssa kuin virallisia työasioita.
Siinä meni sitten vuosi ja puolitoista, ilman mitään sen sähköisempää, jossain pippaloissa tuli sanottua ohi mennen, että on kaunistunut entisestään ilman mitään iskuyritystä. Kerran tuli kysyttyä lähtisikö hän kahville, vastaus oli muuten ”lapsellisen” kieltävä, tuosta lapsellisuudesta yllätyin. Katseita vaihdeltiin välillä, mutta en edes viitsinyt aikaisempaa tekstarimokaa hävetessä tehdä lähempää tuttavuutta kuin mitä virallisiin työasioihin tarvittiin.
Nainen kaunistui päivä päivältä - ainakin minun silmissäni ja varmaan hänkin huomasin, sen että katseeni jäi joskus kiinni häneen ja huomasin ettei hänkin vilkuili minua.
Kerran yhdessä duunin saunatilaisuudessa tuli parin miespuolisen duunikaverin kanssa juttua työpaikan naisista. Sanon toiselle niistä, että hieman kierrellen, että kyseinen nainen kiinnostaa. Duunikaverini, joka oli tehnyt naisen kanssa paljon duunia yhdessä, oli kauhuissaan. Hän sanoi, että älä turhaan polta sormia sen naisen kanssa, sillä on lista niistä ominaisuuksista, joita miehen pitää täyttää ja se pitkä, eikä sitä täytä kukaan. Ei sellaista miestä ole olemassa kuin elokuvissa. Sillä on valmis kaava elämää varten ja tiukat periaatteet, joista ei poiketa. Kaiken lisäksi se on työkaveri.
Sitten lähetin kuitenkin erään työasia tapaamisen jälkeen tekstasin, viesti oli spontaanin naiivi, tuota samaa kaunis-söpö-linjaa ja paluu postissa tuli vastaus: Lopeta tuo ahdistelu!
- Ja ok! Asia oli selvä, pyrin etääntymään naisesta entistä enemmän. Jouduimme jopa eräällä kurssilla ryhmätyöpariksi ja sanon vetäjälle, että parempi olisi jos me emme tekisi tällaisia hommia yhdessä, koska teemme jo töitäkin samalla osastolla.
Meni taas reilu puoli vuotta. Ainoat asiat, mistä keskustelimme, olivat vain työasiat.
Pyrin usein jopa välttämään katsekontaktia, huomasin kyllä, että hän vilkuili joskus epätavallisen tuntuisesti.
Sitten meillä oli taas duunikekkerit ja tuli otettua alkuillasta hieman tiukempaa ainetta kuin bisseä ja sidukkaa. Nainen vilkuili kännykkäänsä, oli ihan oikeasti tosi söpön näköinen kuin vain nainen voi olla. Piruuttani lähetin sille tekstarin, jossa kerroin sen.
Siirrymme jatkoille ravinteliin ja silloin alkuillan kirkkaat antoi kunnon jälkipotkun minulle. Huomasin sen itsekin ja päätin siirtyä pois miestenhuoneen puolelle, siellä minulta meni muisti sekä kontrolli. Seurauksena olin lähettänyt pari kolme vastaavan sisältöistä viestiä hänelle. Huomasin sen vasta aamulla kännykkääni katsottuani - lähetin tietenkin anteeksi pyynnön aamulla. Ja olin tosi häpeissäni seuraavan viikon ja viikot.
Meillä oli pomon kanssa sitten ihan muusta asiasta keskustelu, kun pomo huomautti, että voisin jättää ko. naisen rauhaan ja lopettamaan ahdistelun. No myönsin, että olin mokannut tekstareilla ja että oli tullut otettua alkuillasta liikaa, jonka seurauksen kontrolli petti, muuta häiriöitä tai örvellystä en ollut aiheuttanut! Mutta nyt pomon kommentin jälkeen minusta tuntui, että olin ollut pahin naisten kähmijä - lähes ”Matti Ahde”. Ehkä se nykyään onnistuu tekstareillakin virtuaalisesti, kun kehuu naista söpöksi ja kauniiksi. No niin ne näpit lopulta paloi! Niin kuin työkaveri oli varoittanut.
Onneksi tuli kesäloma ja kärpäset. Tuskin näimme edes toimiamme kolmeen kuukauteen. Mutta minä olin muuttunut. Tuskin näin enää koko naista vaikka hän istui vastapäätä pöydän toisella puolella, katsoin ohi aina, kun oli mahdollista. En puhunut kuin pakosta hänelle. Kun tiedän hänen tulevan samaan kokoukseen, pyrin tulemaan hänen jälkeensä, että saan valita paikan niin, että meille ei tule edes katsekontaktia.
Pari kuukautta siiten yhtäkkiä hänen käyttäytymisensä muuttui, hän alkoi puhua minulle, hymyilee, tulee vasta päätä syömään, jopa tervehtii joskus, kerran jopa antoi työstäni henkilökohatsiesti positiivista palautetta, vaikka en ollut tehnyt mitään normaalista poikkeavaa, Saattaa jäädä hetkeksi kaksistaan seuraani. Luojan kiitos, olen siitä iloinen näistä pienistäkin asioista!
Ongelma vain on nyt se, että hän on yhtä kultaisen kaunis ja yhtä viehättävä kuin ennenkin, mutta minulla ei ole enää mitään sanottavaa hänelle, ei mitään… muuta kuin kylmiä työ-asioita… usein välillämme on vain pelkkä hiljaisuus. Pelkään, että hän tulkitsee muut vähänkin henkilökohtaisemmat sanani väärin. Voi miten tahtoisinkaan kysyä, kiinnostaisiko häntä lähteä vaikka vain kahville tai ulos syömään kanssani jonakin iltana… mutta en enää pysty tekemään aloitetta… voin vain toivoa, että hän tekee sen, mutta pelkään ettei hänelläkään ole siihen rohkeutta...tiedä sitten onko edes tahtoa?
Juttu alkoi noin kolme vuotta sitten, kun meille tuli duuniin nuori kaunis nainen - siis minä olen mies!
Meillä oli yhdet kekkerit sinä syksynä töissä ja minä tietenkin suurelle egollani menin tekemään tuttavuutta häneen. Ei siinä sen kummempaa tapahtunutkaan, mutta kun minulla on tapana ottaa harvoin, niin sinä iltana tuli sitten otettua. Jatkoilla olin jo aika huppelissa ja tuli lähetettyä pari tekstaria tuolle naiselle - tuli siis mokattua ja pahasti. Ei niissä tekstareissa mitään sen kamalampaa ollut, kun että - olet tosi kaunis jne. - noita normaaleja juttuja. Aamulla lähetin perään anteeksipyynnön. Hävetti ne kuitenkin sen verran, että ei tullut myöhemmin hirveästi juttua heittyä tämän naisen kanssa kuin virallisia työasioita.
Siinä meni sitten vuosi ja puolitoista, ilman mitään sen sähköisempää, jossain pippaloissa tuli sanottua ohi mennen, että on kaunistunut entisestään ilman mitään iskuyritystä. Kerran tuli kysyttyä lähtisikö hän kahville, vastaus oli muuten ”lapsellisen” kieltävä, tuosta lapsellisuudesta yllätyin. Katseita vaihdeltiin välillä, mutta en edes viitsinyt aikaisempaa tekstarimokaa hävetessä tehdä lähempää tuttavuutta kuin mitä virallisiin työasioihin tarvittiin.
Nainen kaunistui päivä päivältä - ainakin minun silmissäni ja varmaan hänkin huomasin, sen että katseeni jäi joskus kiinni häneen ja huomasin ettei hänkin vilkuili minua.
Kerran yhdessä duunin saunatilaisuudessa tuli parin miespuolisen duunikaverin kanssa juttua työpaikan naisista. Sanon toiselle niistä, että hieman kierrellen, että kyseinen nainen kiinnostaa. Duunikaverini, joka oli tehnyt naisen kanssa paljon duunia yhdessä, oli kauhuissaan. Hän sanoi, että älä turhaan polta sormia sen naisen kanssa, sillä on lista niistä ominaisuuksista, joita miehen pitää täyttää ja se pitkä, eikä sitä täytä kukaan. Ei sellaista miestä ole olemassa kuin elokuvissa. Sillä on valmis kaava elämää varten ja tiukat periaatteet, joista ei poiketa. Kaiken lisäksi se on työkaveri.
Sitten lähetin kuitenkin erään työasia tapaamisen jälkeen tekstasin, viesti oli spontaanin naiivi, tuota samaa kaunis-söpö-linjaa ja paluu postissa tuli vastaus: Lopeta tuo ahdistelu!
- Ja ok! Asia oli selvä, pyrin etääntymään naisesta entistä enemmän. Jouduimme jopa eräällä kurssilla ryhmätyöpariksi ja sanon vetäjälle, että parempi olisi jos me emme tekisi tällaisia hommia yhdessä, koska teemme jo töitäkin samalla osastolla.
Meni taas reilu puoli vuotta. Ainoat asiat, mistä keskustelimme, olivat vain työasiat.
Pyrin usein jopa välttämään katsekontaktia, huomasin kyllä, että hän vilkuili joskus epätavallisen tuntuisesti.
Sitten meillä oli taas duunikekkerit ja tuli otettua alkuillasta hieman tiukempaa ainetta kuin bisseä ja sidukkaa. Nainen vilkuili kännykkäänsä, oli ihan oikeasti tosi söpön näköinen kuin vain nainen voi olla. Piruuttani lähetin sille tekstarin, jossa kerroin sen.
Siirrymme jatkoille ravinteliin ja silloin alkuillan kirkkaat antoi kunnon jälkipotkun minulle. Huomasin sen itsekin ja päätin siirtyä pois miestenhuoneen puolelle, siellä minulta meni muisti sekä kontrolli. Seurauksena olin lähettänyt pari kolme vastaavan sisältöistä viestiä hänelle. Huomasin sen vasta aamulla kännykkääni katsottuani - lähetin tietenkin anteeksi pyynnön aamulla. Ja olin tosi häpeissäni seuraavan viikon ja viikot.
Meillä oli pomon kanssa sitten ihan muusta asiasta keskustelu, kun pomo huomautti, että voisin jättää ko. naisen rauhaan ja lopettamaan ahdistelun. No myönsin, että olin mokannut tekstareilla ja että oli tullut otettua alkuillasta liikaa, jonka seurauksen kontrolli petti, muuta häiriöitä tai örvellystä en ollut aiheuttanut! Mutta nyt pomon kommentin jälkeen minusta tuntui, että olin ollut pahin naisten kähmijä - lähes ”Matti Ahde”. Ehkä se nykyään onnistuu tekstareillakin virtuaalisesti, kun kehuu naista söpöksi ja kauniiksi. No niin ne näpit lopulta paloi! Niin kuin työkaveri oli varoittanut.
Onneksi tuli kesäloma ja kärpäset. Tuskin näimme edes toimiamme kolmeen kuukauteen. Mutta minä olin muuttunut. Tuskin näin enää koko naista vaikka hän istui vastapäätä pöydän toisella puolella, katsoin ohi aina, kun oli mahdollista. En puhunut kuin pakosta hänelle. Kun tiedän hänen tulevan samaan kokoukseen, pyrin tulemaan hänen jälkeensä, että saan valita paikan niin, että meille ei tule edes katsekontaktia.
Pari kuukautta siiten yhtäkkiä hänen käyttäytymisensä muuttui, hän alkoi puhua minulle, hymyilee, tulee vasta päätä syömään, jopa tervehtii joskus, kerran jopa antoi työstäni henkilökohatsiesti positiivista palautetta, vaikka en ollut tehnyt mitään normaalista poikkeavaa, Saattaa jäädä hetkeksi kaksistaan seuraani. Luojan kiitos, olen siitä iloinen näistä pienistäkin asioista!
Ongelma vain on nyt se, että hän on yhtä kultaisen kaunis ja yhtä viehättävä kuin ennenkin, mutta minulla ei ole enää mitään sanottavaa hänelle, ei mitään… muuta kuin kylmiä työ-asioita… usein välillämme on vain pelkkä hiljaisuus. Pelkään, että hän tulkitsee muut vähänkin henkilökohtaisemmat sanani väärin. Voi miten tahtoisinkaan kysyä, kiinnostaisiko häntä lähteä vaikka vain kahville tai ulos syömään kanssani jonakin iltana… mutta en enää pysty tekemään aloitetta… voin vain toivoa, että hän tekee sen, mutta pelkään ettei hänelläkään ole siihen rohkeutta...tiedä sitten onko edes tahtoa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
mikä tarina :) Pitää kattoo että ei tule itse säädettyä tolla lailla ihastuksen kaa työpaikalla. Joko teidät on tarkoitettu toisillenne tai... mut elämäähän tää vaan on! Ainahan voi kysyä eikä siitä voi hernettä nenään vetää.
luulenpa että naista alkoi heti kiinnostamaan kun sinä olit välinpitämätön. Tiedän omasta kokemuksesta että jos äijä roikkuu koko ajan ja on tunkeileva niin ei kiinnosta,ei mitään haastetta!! tällaisia naisia löytyy...
Tsemppiä sinulle, yritystä on.
Jos vain pystyt niin unohda koko nainen. Ensin kun olit hänestä kiinnostunut hän ei osoittanut kiinnostusta niin kiinnostuksesi hiveli hän itsetuntoaan. Kun käyttäydyt kylmästi hän tunkee seuraan tarkoittaa vain sitä että hän haluaa valloittaa sinut uudelleen. Tuon tyylinen nainen jättää taakseen pelkkiä raunioita ja toivon että sinä et ole yksi niistä.
Ei hän sinusta välitä vaan siitä että sinä välität hänestä.
"kiinnostuksesi hiveli hän itsetuntoaan."
"Ei hän sinusta välitä vaan siitä että sinä välität hänestä. "
Aivan totta, kallistun kyllä morotin kannalle, tuollaisiin naisiin olen törmännyt itsekin...
Voihan olla et ennen tyttö piti sua jonkisortin naistenmiehenä ku lähettelit niitä tekstareita. Ehkä se sai käsityksen että haluut vaa hyvää yhen illan juhlaseuraa tai jotain? Mut nyt ku oot rauhottunu nii ehkä se on huomannukki että ehkä olitki ihan aidosti kiinnostunu.
Eli se onki vihdoin tajunnu että oot sittenki ihan kiva kundi.
Vaikee sanoo onko se näin mut tämmönen vaa tupsahti mieleen.
Samoissa allikoissa ryvettyneenä tiedän tismalleen mistä puhut. Tosin voin myös kertoa sulle ihan kylmää faktaa siitä mitä naisen puolella on tapahtunut tämän sun "ihailen sua beibe" tykityksen aikana.
Aloitan tarinan tästä: ehkä hänellä on elämä. Ja joku mies siellä. Arvaa onko kivaa kun liki tuntematon työkaveri tykittää viestiä puhelimeen aamu viideltä? Siinä on hyvät neuvot kalliit ja selitykset kun siippa tivaa aamuyöstä että kuka tää jätkä on ja mitä se sulle tekstailee? Ja kun samassa firmassa ollaan niin ei sitä kehtaisi heti ensimmäisenä lähteä työkaveria kuristamaan, ei vaikka kuinka juntti olisi.. ja humalassa ;-)
Sitten aikaa kuluu, joka päivä töissä näkee ja aina saa silti pelätä että koskahan se puhelin taas alkaa tuuttaamaan... Ja tuuttaahan se taas joku synkkä yö :-( Siinä tulee hyvin ahdistunut olo vaikka vastapuolella olisi kuinka puhtaat ja ylevät aikeet. Se alkaa pelottamaankin jossainv aiheessa, varsinkin kun se edellinen siippa on lähtenyt lätkimään parisuhteesta kun ei enää uskonut selityksiä siitä että "se on vaan työkaveri, eikä meillä ole mitään, eikä tule olemaan mitään ja se on vaan kännissä jne..."
Ja sitten kuluu aikaa, puhelin ei tuuttaa öisin eikä tyyppi tunkeile seuraan jopa fiksusti välttelee kohtaamisia, joten vähitellen se donna on ryhtynyt pitämään sua jo ihan kelpo hemmona. Eli tiedät missä rajat on etkä ylitä niitä ;) Eli nyt se varmaan uskaltaa jo vähitellen olla sun seurassa niinkuin työkavereilla on tapana eikä tarvi pelätä että sä taas sekoot ja ryhdyt kännissä tekstailemaan ja vainoamaan.
työkaverit luulee vaikka mitä ja saattavat jopa vihjailla, se vasta ikävää on. sivusta seuranneensa huomasin yhden työkaverin melkein itkua vääntäneen kun yks hullu ukko sitä jahtas. mutta naisessahan se syy on eikös niin ? vaikka raiskattaisiin !
...ihan yksityiskohtaisesti...
...oikeastaan minun ei pitänyt kommentoida ollenkaan näitä vastauksia, mutta koska nimesi on Helena, niin teen sen...
..hänellä ei ollut miestä siellä, olimme samassa hotellissa, hän huoneessaan nukkumassa, minä toisessa jatkoilla...ja hän oli "vapaa", kysyin sitä alkuillasta häneltä suoraan...
Olet oikessa siinä,tykitykseni oli typerää ja mokasin, eikä sitä pitäisi tehdä edes kännissä...
... näin ei ollut myöskään toisella kerralla, sillä hän oli ravintolasalin puolella... ja minä miesten huoneessa...josta poistuin kotiin nukkumaan, kun kontrollini palasi....
... sitten vielä tahdon lisätä, että tämä tosiaan oli minun tarinani.... kertomallani naisella on varmaan toisenlainen näkökulma samaan asiaan...
... en myöskään syytä tai tuomitse naista mistään, tahdoin vain kertoa oman tarinani...
...ihmiset ovat erilaisia... mutta kukaan ei ole välttämättä huonompi tai parempi muita...
Toivottavasti tämä eukko on edes tehnyt selväksi heti alussa että teidän välillä ei ikinä tule olemaan mitään! Näin toivosin naisten tekevän jos näkevät jonkun toivottomasti ihastuneen. Ei ole kiva homma jos tollanen nainen särkee sydämiä ja sitten se ihastus vaan jatkuu vuosikymmeniä.
Helenan kirjoitus on kait ihan oikeessa.. nainen suhtautuu nyt sinuun niinkuin normaaliin työkaveriin. Luulis kauniilla ja söpöllä naisella olevan sen verran itseluottamusta että uskaltaisi sua ulos pyytää jos olis kiinnostunut, varsinkin kun tietää sun entisestä kiinnostuksesta.
Unohda tollaset naikkoset. Tsemppiä sulle! Ties vaikka olis lesbokin jos ei kukaan kerran kelpaa. ;))) Elämäähän tää tosin vaan on!
Ehkä aiheutit naisessa alussa jonkinlaista ahdistusta, kenties jonkun hänelle aikaisemman seurauksen takia?
Hm..jos tällä naisella on tiukka lista, minkälainen mies hänen elämäänsä pitäisi ilmaantua, niin ehket vaikuttanut hänen mielestään heti sopivalta?
Yritä olla tälllle naiselle ystävä, kaveri, ainakin näin ensisijaisesti.
Tämä nainen taitaa olla viimein tajunnut minkälainen oikeasti olet.
Ehkä kannattaisi vielä kerran riskeerata ja ottaa yhteyttä?