Lukiessa täällä näitä juttuja saa aika yksipuolisen muotokuvan narsistista tai parempi sanoa persoonallisuushäiriöisestä. Narsisti on usein hilluva aviomies tai vaimo. Narsisti voi myös olla muodoltaan myös se herttainen valkohapsinen pieni mummo joka on aina hyvä kaikille. Häntä ei kukaan epäile mistään, eihän sellaisessa kodissa voi olla mitään pahaa, jossa tuoksuu aina tuore pulla. Hän ostaa hyvyydellään muut puolelleen. Hyvyys on läpitunkevaa ja sitä työnnetään vaikka väkisin toisille, varsinkin omalle perheelle ja jos se ei kelpaa niin mikä vika sinussa oikein on? Pakkopullaa. Hyvä on sitä minkä hän näkee hyvänä, eikä se jonka sinä näkisit. Oikein itsekästä, kuorrutettuna vain pullataikinalla.
Narsistin muotokuva
Näinniinsä
72465
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 72
Vanhimmat
Tuo on totta. Tuo hyvyyden tuputtaminen on kontrolloinnin muoto, jolla yritetään pitää ihmiset kiitollisuudenvelassa ja/tai ostaa itselleen sitä tunnetta, että on parempi. Ei se välttämättä kuitenkaan yksinään tee ihmisestä narsistia. Kuvauksesi oli vähän tyngän puoleinen, niin ei voi sen enempää analysoida.
Vanhoilla valkohiuksisilla mummoilla on luurankoja yleensä kaapeissa vaikka kuinka paljon ja niitä peitellääkseen he joutuvat leipomaan paljon tuoretta pullaa...
Valkohapsinen pieni mummo leipoo pullaa ja huokailee raskaasti ja kuuluvasti, ja mutisee kuinka on joutunut aina kaikista huolehtimaan, mutta itse ei ole vaatimattomana ihmisenä tarvinnut mitään. Lopulta kuolee marttyyrikuoleman siihen pullataikinan ääreen hymy huulillaan, koska saa lopulta kostettua pullansyöjille. Niille jää ikuisesti paha mieli ja pulla juuttuu kurkkuun, kun mummo on kuollut. Näin toimii piilonarsisti.
http://www.omaaikalehti.fi/perhe-ja-ihmissuhteet/narsisti-voi-loytya-lahempaa-kuin-luuletkaan
Ja kyllähän ne mummot tai papat ovat voineet olla nuoria ja pahoja, ei se ulkomuoto tai ikä tai nykyiset teot todellakaan kerro sitä mikä ihminen on tai on ollut. Entiset keskitysleirien SS-miehet/naisetkin ovat nykyisin herttaisia mummoja tai ukkeja jotka kävelevät keppien kanssa. Nuo vanhat vapisevat valkohapsiset vanhukset ovat voineet poltella tuhansia lapsia tuhkaksi. Eihän se voi mitenkään olla tuo hyväntahtoinen vanhus joka vapisevin askelin kulkee edessäsi. Ei pahat teot näy päällepäin. Eivätkä he kadu. He saattaisivat tehdä saman vielä uudestaan jos heille tulisi siihen mahdollisuudet.
Hyvä linkki! Erityisesti "kolahti" seuraavat lauseet:
"Hän ajattelee, että sitten, kun minulla on vielä tuo ja tuo, sitten kaikki on hyvin. Hän ei ymmärrä, ettei sisäinen ongelma korjaudu ulkoisella, esimerkiksi oikeanlaisen kumppanin löytymisellä.
Parisuhde on tunnesuhde. Sitä ei voi rakentaa pelkästään järjen varaan. Kun narsisti ei tunnista omia tunteitaan, hän joutuu haparoimaan ihmissuhteissaan sokkona. Kun hän ei ole yhteydessä omiin tunteisiinsa, hän ei pysty itse sanomaan, mitä tarvitsee eikä tunnista toisenkaan tarpeita."
Juu kiitos linkistä myös, toivon mukaan juurikin moni uhri lukee tämän ajatuksella
"Ihmisiä, jotka ovat taipuvaisia alistumaan narsistin uhriksi, Paula Salomaa kutsuu piilonarsisteiksi.
Narsistilla ja piilonarsistilla on samanlainen persoonallisuuden ydin, joka johtuu varhaislapsuuden kokemuksien aiheuttamista ongelmista. Myös piilonarsistin taipumus uhriuteen voi olla eritasoista.
Lapsuuden kokemuksilla uhri, piilonarsisti, on ohjelmoitu liian kiltiksi. Hän hylkää omat tunteensa ja tarpeensa ja huolehtii vain toisten tarpeista.
Uhri mahdollistaa narsistisuhteen synnyn, sillä hän on sokea uhriutumiselleen. Hänhän tarkoittaa vain hyvää myöntymällä narsistin tahtoon."
http://www.omaaikalehti.fi/perhe-ja-ihmissuhteet/narsisti-voi-loytya-lahempaa-kuin-luuletkaan
Tässä ny käytetään sanaa pillonarsisti, mutta hyvin samaa problematiikkaa löytyy oli terminä ny sitten läheisriippuvuus, ohutnahkainen tai käänteisnarsisti...
Mutta joo, toivoa on silloin kun kykenee katsomaan itseensä, tajuaa että minullakin on osuus asioihin/tapahtuneeseen, eikä ihmisten maailmassa asiat mene ihan niin, että toinen on täydellisen hyvä ja toinen pelkästään se paha...
Itseeni liittyen olen hyvinkin kiitollinen entiselle puolisollen hänen usein humalassa sanomastaan lauseesta, että "kun sä oot aina niin ssstanan pyhä"
Joka aikoinaan sai minut pohtimaan itseäni ja omaa tapaani olla ja elää ja reagoida ns. kaltoinkohteluun , että kyllä sillä ns. hyvyydelläkin voi tavallaan tehdä "pahaa" niin itselle kuin toiselle.Malli tosiaan oli opittu keino selvitä lapsuudessa...
Mitä tulee siihen suhteeseen joka minut tämän aiheen pariin toi, niin onneksi ny se oma "kiltti" minä oli sillä tavalla tutumpi, että kun sitä "huonoa" alkoi tulla niin ymmärsin, että ny taitaa olla viisain lopettaa tämä suhde, että jonkinlaiset rajat oli löytyneet sen asian suhteen...
Sen suhteen myötä sitten tuli tämä narsismi aihe tuli tutuksi niin löysin lisää itsestäni lukemalla ns. ohutnahkaisesta narsistista, että ehkä se sitten on niin että jotkut ihmiset/asiat tulevat elämäämme syystä että meidän on syytä oppia heidän myötään itsestämme jotain...
Tietyllä lailla jos ja kun omat vikansa tuntee niin niiden kanssa oppii myös elämään ilman että toistaa samoja virheitä loppu elämänsä, että siltä osin uskon kyllä "narsistinkin" muuttumiseen...
Mutta tosiaan se vaatii sen omaan peiliin katsomisen...
Mutta sekään ei tarkoita, että kaikki "vanha minä" pitää hylätä ja mennä äärilaidasta toiseen, muuttua pahaksi ja ilkeäksi. On lupa olla sellainen kuin on, millaiseksi on kasvanut siltä ytimeltään...
Tuossa piilee kyllä suuri riski siihen että tekee itsestään täysin väärän diagnoosin. Ihminen on sellainen venkula, että kun se jotain lukee, se näkee myös sen saman, vaikkei sitä olisikaan. Aivot tekevät tämän harhakuvitelman ja itse voi lisäksi ruokkia omaa kuvitustaan, jolloin tietyt asiat alkavat vaikuttaa täysin ilmiselviltä vaikkeivat ne oikeasti olisikaan.
Se mitä päättää olevansa, ihminen myös on, oli oikeasti tai ei. Rupea joka päivä heti aamusta toistamaan itsellesi "en kärsi enää narsistisen ex mieheni teoista, olen täysin terve" ja kun toistat tätä riittävän monta kertaa aivosi uskovat sen ja tuo asia toteutuu. Samoin silloin, kun olet päättänyt että sinussa on piilonarsismia, sinä itse päätät sen asian ja sen vakuudeksi alat lisäksi etsiä tekstejä, joista voisit tunnistaa itsesi ja lopulta myös tunnistatkin, vaikka et olisikaan sellainen. Aivot huijaavat. Siis sinä olet juuri sitä, mitä itse ajattelet olevasi.
Aivot ovat muokkautuvat ja niihin voi itse vaikuttaa jos on halua ja myös tahtoa, nyt olet sitä, mitä milläkin hetkellä luet jostakin ja se sopii sinulle. Tiedän tapauksen jossa henkilö luki lääkärikirjasta oireita ja aina sattui hänelle juuri se sama sairaus joka oli kuvauksessa, hän sai jopa useita sairaslomia koska osasi tarkkaan kertoa oireetkin. Osaahan sitä kun kirjasta ne tarkkaan opettelee.
Aivot muuntuvat päivittäin ja itse niitä voi jopa myös muokata omilla positiivisilla ajatuksilla. Eikö olekin hyvä asia? Teilläkin on mahdollisuus parantua? Ilouutinen?
"Tuossa piilee kyllä suuri riski siihen että tekee itsestään täysin väärän diagnoosin. "
Oikeassa olet ja samalla kaavalla onnistuu tekemään myös toisesta väärän diagnoosin. Kirjoituksesi muutoinkin oli varsin hyvä eli jos haluaa opettaa ja terapoida muita, niin itsensä kannattaa ensin terapoida kuntoon, jotta pääsee irti vanhasta kuonasta.
Suutari pysyköön lestissään eli jospa jätetään toisten diagnosointi ammattitaitoisille alan ihmisille ja käytetään se jääräpäisyys johonkin parempaan ja tuottavampaan. Joskus vain on parempi olla leimaamatta julkisesti toista ihmistä, vaikka täällä anonyymina kirjoitteleekin.
Myös minä luin linkin kertaalleen, käytännönläheisesti kirjoitettu. En koe olevani uhri, enkä liioin narsisti, tarkasti sen kuitenkin luin. Ehkä tarkastelen asioita täysin eri silmin. Palaan siihen vielä.
"niin itsensä kannattaa ensin terapoida kuntoon, jotta pääsee irti vanhasta kuonasta"
Kaiken täytyy tapahtua samanaikaisesti, vanha kuonan jättämä tyhjiö täytyy täyttää uudella elämällä, siinä teillä on vielä opittavaa, ei voi olla tilaa jossa entinen olisi poistettu ja mitään ei olisi sen tilalla. Paitsi ehkä teillä on se?
Jassoo, kuule profman jos minä ny kuitenkin tunnen/tiedän itseni, elämäni ja omat ongelmani ja käyttäytysmiskuvioni senkin mitä/minkälainen olen milloinkin missäkin elämänvaiheessani paremmin kuin sinä tuntematon nettikirjoittaja...
Tuohon tuohon LR diagnoosiin omalla kohdallani päädyin jo lähes parikymmentä vuotta sitten avioliittoni päättymisvaiheissa ja ihan olen keskustellut silloin aikoinaan siihen liittyvästä prblematiikasta myös psykologin kanssa, jonka juttusilla kävin vuoden verran...
Nää ohutnahkainen-käänteis ja tuossa linkissä mainittu piilonarsisti nimitykset on tullu sitte sen menneen suhteeni myötä ja mielestäni ne hyvinkin kuvavat myös läheisriippuvaista, että on makuasia mitä nimitystä ny itsekukin haluaa käyttää...
Mitä tulee tuohon vanhasta kuonasta eroon pääsemiseen, niin kyllähän minäkin luulin siitä eroon päässeeni, mutta "totuus" selvisi ettei ehkä niin ollutkaan kun kohtasin sen tyypin...
Noiden asioiden välillä oli niinikään melki kymmenen vuotta tarkoittaen etten siinä välissä ollut minkäänlaisessa pari-seurustelu edes tapailusuhteessa...
Kun kyllähän minä sen sisimmässäni tajusin jo hieman aikaisemminkin, että se tyyppi kohtelee minua huonosti mutta sen "vanhan minän" mukaan ns. kestin sen hymyssä suin tyyliin ei tunnu missään...
Mutta onneksi se raja kuitenkin tuli vastaan tai järki voitti, tajusin että olen luisumassa vanhoihin käytösmalleihini tyyliin yrittää hymyillä vaan vaikka veetuillaan, mitätöidään yms. ja päätin, että ny mun täytyy lopettaa se suhde oman itseni takia...
Mitä tulee tuohon loppuusi...
"Aivot muuntuvat päivittäin ja itse niitä voi jopa myös muokata omilla positiivisilla ajatuksilla. Eikö olekin hyvä asia? Teilläkin on mahdollisuus parantua? Ilouutinen?"
niin ihan samaahan minä tarkoitin komenttini loppupäässä tuolla.."Tietyllä lailla jos ja kun omat vikansa tuntee niin niiden kanssa oppii myös elämään ilman että toistaa samoja virheitä loppu elämänsä, että siltä osin uskon kyllä "narsistinkin" muuttumiseen..." ettei ne diagnoosit ole mitään kiveen hakattuja, ihminen voi muuttua vaikkakin se on kovan työn takana ja ensin pitää tulla tarve siihen...
Siitäkin suhteesta mikä minut tämän aiheen pariin toi on jo reilu parisen vuotta aikaa, että tavallaan siihenkin liittyvät asiat ovat tulleet peratuiksi vaikka täällä kirjoittelenkin ja joskus siihen liittyviä asioita muistelenkin...
Etten ny enää varsinaisesti koe kärsiväni sen enempää lapsuudestani, avioliitostani alkoholistin puolisona kuin tuosta kyseenlaisesta suhteestanikaan sillä tavoin, mutta ymmärrän kyllä että net kaikki ovat muovanneet minua, tehneet minusta sen ihmisen joka olen tänä päivänä...
Mitä tulee tuohon sinun hokemaasi "olen täysin terve" niin se pitää hyvin harvan osalta paikkansa, että mieluusti pudottaisin siitä tuon täysin sanan pois, kuullostaa muuten liiaksi narsistilta joka ei näe itsessään mitään vikaa...
lue vaikka tuo...
http://psychcentral.com/blog/archives/2013/11/30/words-can-change-your-brain/
Profman kirjoittaa asiaa, joka kannattaa ottaa omakseen. Huomaathan yhteenlaskutoimitus, että juuri tuosta on kyse, tyhjiön täyttämisestä samanaikaisesti uudella elämällä. Lainaan kirjoituksestasi kohdan: "Mitä tulee tuohon vanhasta kuonasta eroon pääsemiseen, niin kyllähän minäkin luulin siitä eroon päässeeni, mutta "totuus" selvisi ettei ehkä niin ollutkaan kun kohtasin sen tyypin..." Onko totuus se, että yhä jatkat kuonasi kanssa samassa oravanpyörässä? Oletko pohtinut, että tuo kuona estää onnistumasta jatkossa, jos uusia parisuhteita tavoittelee?
Luin vielä tuon aiemman linkin ja itsensä ja toisten ymmärtämisen äärellä sieltä nousi esiin monia asioita, kuten ratkaisevat ensimmäiset vuodet. Kuinka hyvin olette selvillä omista varhaisista vuosistanne ja vuorovaikutuksesta vanhempienne kanssa? Kumman tarpeet, vanhempien vai lasten, olivat etusijalla? Tervettä on myös tarkastella rehellisesti millainen vanhempi on itse ollut ennenkuin laukaisee narsistisyytökset toisen niskaan. Löytyykö näkymättömyyttä tai ylihemmottelua?
Ja vielä helmenä kohdasta "terve narsimi" löysin sen, että "Narsisti taas on aina menneessä tai tulevassa, harvoin tässä hetkessä, koska hän ei uskalla pysähtyä." Pelokkuuteen liittyy pakonomainen uhriutuminen. Oletteko alistettuna uhrina purkaneet pahaa oloa itseänne heikompaan?
Ja nyt tutustumaan yllä olevaan linkkiin.
Luettu on ymmärrän kyllä pointtisi/mitä tarkoitat,
mutta jotensakin ny kuitenkin ajattelen, että jos ja kun ihmisellä on joku "juttu" kuten ny esim. läheisriippuvuus joka saa hänet toistamaan tietynlaista kaavaa ihmissuhteissaan niin se ei ihan poistu tuolla hokemalla."Olen täysin terve ts. minun itseni ei tarvitse muuttua mitenkään" vaan ensin on löydettävä ne syyt mistä syystä minä esim. "suostun" kaltoinkohteluun ja yritän jopa hymyillä kaiken sen keskellä...
Pelkkä hokema, "olen täysin terve" ei paranna ihmistä jos sillä on oikeasti joku vaiva, ei silloinkaan vaikka hän itse uskoisi olevansa täysin terve. Paljonhan täällä on mm. uhreja jotka ensi töikseen kertovat olevansa täysin terveitä, he eivät ole läheiriippuvaisia yms. vaan heidän oma paha olonsa johtuu yksinomaan siitä toisesta ihmisestä joka ei suostu olemaan sellainen kuin haluaisin...
Se että tunnistaa itsensä, ne omat heikkoutensa ei suinkaan tarkoita, että puhuisi itselleen negatiiviseen sävyyn olen huono, epäonnistunut, minusta ei ole mihinkään tms. vaan se juurkin mahdollistaa sen päätöksen tekemistä, että mun tarttee tehä itseni suhteen jotain, opeteltava uusia tapoja, ajatus/käyttäytymismalleja niiden ratkaisujen etsimistä joilla se "vaiva" joko paranee tai sen kanssa oppii tulemaan toimeen...
No tässä tämä tila on rajallista, että laitan ny linkin, jonka lukemalla saatat ymmärtää mitä tässä ny yritän selittää, löydät sieltä myös tämänkin lauseen
"Ne, jotka ovat paranemassa läheisriippuvuudesta, ovat oppineet että toisen ihmisen todellisuus on pyhä asia, jota me emme saa yrittää kontrolloida."
http://www.healingeagle.net/Fin/Txt/Mitta5b.html
Tuonkin linkin teksti päättyy sanaan keskeneräinen, että en usko, että ihminen on koskaan täysin valmis, täysin terve ja täysin mitään, ihminen on monimuotoinen kokonaisuus, että liikettä/muutosta tapahtuu suuntaan ja toiseen jatkuvasti...
"Onko totuus se, että yhä jatkat kuonasi kanssa samassa oravanpyörässä? Oletko pohtinut, että tuo kuona estää onnistumasta jatkossa, jos uusia parisuhteita tavoittelee? "
No vastasin jo tuolle Profmanille, että ehkä löydät joitain vastauksia kysymyksiisi myös siitä.
Tuota lapsuus asiaa, kuten omaa vanhemmuuttanikin olen täällä monesti sivunnut, etten siihen ny tässä kohtaa sen enempää palaa, että löytynee tuolta arkistosta kyllä...
Mutta joo, jatketaan keskustelua ja vastavuoroisuuden nimissä toki mieluusti lukisin omaa pohdintaasi noihin kysymyksiisi liittyen...
Kuinka hyvin olette selvillä omista varhaisista vuosistanne ja vuorovaikutuksesta vanhempienne kanssa? Kumman tarpeet, vanhempien vai lasten, olivat etusijalla? Tervettä on myös tarkastella rehellisesti millainen vanhempi on itse ollut ennenkuin laukaisee narsistisyytökset toisen niskaan. Löytyykö näkymättömyyttä tai ylihemmottelua?
Täytyy selittää koska minusta sinä olet vanginnut itsesi omien asioittesi sisään.
Ne muutokset tapahtuvat yhtäaikaa. Kun uutta tulee silloin tajuat ne syyt entiseen, koska tarkastelet itseäsi kuin ulkopuolisena. Kehityt. Asioiden sisältä et näe ulkopuolta joka on välttämätöntä nähdä tiedäksesi missä liikut. Sama kuin jos joku toinen tulee ja sanoo sinulle jotakin sellaista jota itse et ole huomannut, huomaat sen vasta silloin. Nyt vain molempiin rooleihin on sinun asettauduttava koska kukaan muu ei sinun ajatuksiasi voi tai osaa lukea. Sinun tilasi muuttuu vanhasta uudeksi ja itse huomaat uudella mallilla ylimalkaan mikä entisessä oli vikana. Ei asioita kannata jäädä vatvomaan, miksi olen nyt tälläinen, miksi tein silloin niin, koska nyt olet jo erilainen, muutos on alituista. Jos tekisin jotain ikävää viime viikolla, minun ei tulisi jäädä pohtimaan sitä miksi tein niin, vaan ajattelemaan että en jatkossa tee enää samoin. Silloin tapahtuu muutos.
Ihan vaan sivukommenttina läheisriippuvuudesta toipuvana ja tietoista läsnäoloa harjoittavana kerron, että prosessi on ollut todella tuskallinen ja hidas. Vasta elämän puolivälissä on traumat pääkopasta alkaneet purkautua. Ihan konkreettisesti pää on erilainen, olo ei ole enää niin itsestä irrallaan eli oma minuus on alkanut hahmottua.
Eli mitään kepeitä niksipirkka ohjeita ei voi antaa, koska kyse on koko elämään vaikuttaneesta asiasta ja traumat ja muistot purkautuu hiljakseen kun ihminen on valmis asiat kohtaamaan. Menneisyys pitää käydä läpi, mutta tämä hetki on se mikä tuo turvan tässä prosessissa, siksi tietoinen läsnäolo on tärkeää.
No se on sinun mielipiteesi minusta, edelleen uskoisin täysin tuntemattomasta ihmisestä pelkän nettikirjoittelun perusteella
Mutta joo, tämä täällä on ny yksi osa mun elämää ja kirjoitan tästä aiheesta ja asioista jotka mielestäni liittyvät/sivuavat tätä aihetta, mitä ny voi nimittää halutessaan vatvomiseksikin , sillä ajatuksella, että jos vaikka minun ajatukseni, läheisriippuvuuden tutuksi tekeminen yms. saisivat jonkin muunkin ajattelemaan, että sitä itseään ja omaa elämäänsä voi, saa ja kykenee omien valintojensa pohjalta muuttamaan...
Mutta en näe tarpeelliseksi kertoa mitä muuta olen/teen tai ajattelen tai mitä mieltä olen mistäkin asiasta, että ehkä joku sitten luulee ettei mun päässä paljon muuta liikukkaan, mutta se on hänen luulonsa...
Mitä tulee tuohon...
"Jos tekisin jotain ikävää viime viikolla, minun ei tulisi jäädä pohtimaan sitä miksi tein niin, vaan ajattelemaan että en jatkossa tee enää samoin. Silloin tapahtuu muutos"
Niin ihmisenä olemisessa ei ole kyse ny ihan yksittäisistä teoista tai tekemättä jättämisistä vaan enemmänkin kokonaisuudesta, muutosta tapahtuu koko ajan puoleen tai toiseen, eikä ny tosiaankaan kannata mihinkään yhteen asiaan/tekoon takertua ja sen takia itseään soimata...
Lainaa tuosta laittamastani linkistä tämän kohdan...
"Joskus me emme pidä toisen ihmisen todellisuudesta tai koemme sen uhkaavana, typeränä, pelottavan vahvana, piittaamattomana, keskenkasvuisena, kadehdittavana tai minkälaisena tahansa. Läheisriippuvina me emme kestä sellaista. Se on meille uhka. Silloin me yritämme herkästi muuttaa toisen ihmisen todellisuutta. Mutta hänen todellisuutensa on hänen asiansa ja meidän todellisuutemme on meidän asiamme. Meillä ei ole mitään asiaa kajota hänen todellisuuteensa, emmekä voi siihen edes vaikuttaa sen enempää kuin hän antaa meille siihen valtaa. Jos hän haluaa kuunnella meitä, se on hänen valintansa. Jos hän ei halua kuunnella meitä, se on hänen valintansa. Hänen todellisuutensa saattaa olla mielestämme kieroutunut ja vahingollinen, mutta me emme näe hänen menneisyyttään emmekä muistojaan. Hän on kuitenkin selvinnyt. Sitä paitsi hän on hyvin todennäköisesti pitänyt itsestään huolta parhaaksi tietämällään tavalla. Mekin olemme tehneet samoin. Me olemme selvinneet oman todellisuutemme keskellä ja sen ansiosta. Siihen on saattanut kuulua vahingollista käyttäytymistä - ja voi kuulua edelleenkin."
Että joo, minäkin olen selvinnyt ja uskon selvityväni vastakin vaikka en ole täysin terve, eikä elämäni ole täydellistä...
Jo alusta asti olen täällä useinkinkin viljellyt lausetta, että kukin ihminen on itse itsensä ja oman elämänsä paras asiantuntija, mutta asioista on toki kiinnostavaa keskustella ja ylipäätään kuunnella sen toisen/erilaisia näkökulmia.
mene ja tiedä jotenkin ny minusta tuntuu, että sinulle tuntuu olevan tärkeää vakuuttaa minulle, että sinä tietäisit paremmin mikä minulle on hyväksi...
Hyväksyisin asiasi paremmin jos puhuisit joko minä muodssa, kun teen ajattelen niin, kehityn, jotenkin ny vierastan tuota sinun tajuat, kehityt, et näe, sinun on aseuttuduttava, sinun tilasi jne...Tai sitten puhuisit ns. yleisellä tasolla, että kun ihminen tekee, ajattelee niin hänen tilansa...
Että puhutko sinä ny itsellesi tärkeästä asiasta vai onko tää taas ny tämmöstä keskittymistä nimenomaan mun persoonaani...
Ihan sivusta. Miten suhtaudut siihen, että sinua halutaan auttaa? Kumpi rooli sinulle on miellyttävämpi olla auttaja vai olla autettavana? Liittyykö avun vastaanottamiseen pelkoja ja mitä pelkoja? En tiedä, ehdottelen vain pelko kasvojen menetyksestä, pelko nöyrtymisestä, pelko ????
Sinun tarkoittaa yleisesti sinua, joka luet tämän. Nytkin sinä (kukatahansa henkilö) luet tämän. Mitään niksipirkasta nämä neuvot ei ihan ole vaan noin se tapahtuma implementoituu, uusi tulee ja entinen poistuu näyttämöltä, toisella henkilöllä se tapahtuu hitaammin, asiaan voi mennä koko elämä ja toisilla vaikka puoli vuotta, se on yksilöllistä. Se että ihminen yrittää joskus jotakin uutta, voi olla erityisen hyödyllinen tapahtuma. Jos ei itse sitten vähääkään usko uusiin asioihin, ei se silloin toimi.
Sisäinen muutos on kuin muuttaisi vanhasta huonokuntoisesta asunnosta uuteen, ethän siinäkään jää takautuvasti selvittämään sitä, miksi asuit siinä entisessä asunnossa vaan hyväksyt ja nautit siitä että uudessa ei ole enää niitä ongelmia kuin vanhassa. Miksi olisit niin takertunut siihen entiseen että se kiinnostaisi niin kovasti että vielä sitä jäisit vatvomaan ja pitämään kiinni siitä? Sinun ei pidä jäädä katsomaan pahoja asioita takana vaan nähdä vain ne postitiiviset asiat nyt tällä hetkellä. Jos sen osaat tehdä ei sinuun mahdukaan enää se entinen.
Asiantuntija elämässään on liian hieno termi sanottu jokaisesta sellaisesta ihmisestä joka on eksyksissä ja vailla riitäviä tietoja ja taitoja pois pääsemiseksi. Apua me täällä tarvitsemme, vaikka vähäistäkin, jokainen.
-Entinen ruoka täytyy nielaista ennekuin uutta tunkee suuhunsa, muutoin se pursuaa yli.
"Miksi olisit niin takertunut siihen entiseen että se kiinnostaisi niin kovasti että vielä sitä jäisit vatvomaan ja pitämään kiinni siitä?"
Noh, tulin ny sulkemaan konetta, kun iltavuoroa alkaa pukkaamaan etten ehdi ny kovin syvällisesti kommentoimaan...
"Miksi olisit niin takertunut siihen entiseen että se kiinnostaisi niin kovasti että vielä sitä jäisit vatvomaan ja pitämään kiinni siitä?"
Mutta tuohon vastaan , että hyvinkin monet ihmiset jotka ovat jollain tavalla ymmärtäneet ja selvinneet jostain asiasta haluavat jakaa niin tietoa kuin omakohtaisia kokemuksiaan....
Vielä tekee mieli sanoa, että täällä ei kaikkien ihmisten tarvitse kuulua samaan muottiin, eikä edes olla täysin terveitä ja siltkin heistä monet elävät ihan tavallista elämää iloineen ja suruineen...
Se heille myös suotakooon.
Tuohon kysymykseesi kumpiko rooli on miellyttävämpi , vastaan että minulla on kokemusta molemmista niin lapsuudesta kuin aikuisuudesta, olen ollut autettava kuin auttanut itsekin...
Justiin joulun aikaan asiasta olikin puhetta erään auttamisjärjestön ihmisen kanssa, että niin se yleensä menee, laulun sanoja lainatakseni, "sillä jokainen joka apua saa, sitä tajuu myös antaa..." sitten kun itsellä menee paremmin...
Jos ny tarkoitat tätä palstaa, niin mielestäni tämä on vaan keskustelupalsta ja netissä ny kuka tahansa voi esittää olevansa mitä tahansa, että kehoitan heitä jotka oikeasti ovat avun tarpeessa hakemaan sitä oikeilta ihmisiltä, virallisista kanavista ja auttamis/vertaistuki järjestöistä...
Toki täältäkin voi saada uudenlaisia näkökulmia ja sen sellaista ja sitä kautta saattaa päästä omassa asiassaan eteenpäin. Itsekin jo muinoin maininnut kaksikin kirjoittajaa joiden teksteistä olen aikoinaan paljon saanut uusia oivalluksia...
Mutta itse en ny varsinaisesti ole täällä auttajan roolissa vaan enempikin ajatuksena on tuoda julki jotain sellaista ettei se niin kauheaa ole jos ei ole ihmisenä täydellinen tai Profmanin hokemaa lainatakseni täysin terve.
Kaikissa meissä on omat elämän varrella tulleet vikamme ja vammamme ja niistä jääneet arvet.Kaikissa meissä on myös narsistisia piirteitä, siitäkin olen aikas varma, kaikki me teemme joskus virheitä jne...
Puhut myös pelosta kasvojen menetyksestä, itseeni liittyen enköhän minä ny ole kasvoni menettänyt täällä jo aikoja sitten ja reality elämässäkin ihmiset kyllä tietävät minusta ja elämästäni yhtä sun toista, ainakin sen etten ole ihmisenä täydellinen...
Kumma kyllä monet ihmiset pitävät minusta silti...
Ps. olen myös jo mummo ja leivon silloin tällöin pullaakin...
Hiljattain kuultua ja tulipa vain tässä yhteydessä mieleeni:
Hienon naisen ei tarvitse koskaan sanoa olevansa hieno nainen...
"Joskus me emme pidä toisen ihmisen todellisuudesta tai koemme sen uhkaavana, typeränä, pelottavan vahvana, piittaamattomana, keskenkasvuisena, kadehdittavana tai minkälaisena tahansa. Läheisriippuvina me emme kestä sellaista. Se on meille uhka. Silloin me yritämme herkästi muuttaa toisen ihmisen todellisuutta."
Tunnetko meidät uhkana?
"Tunnetko meidät uhkana?"
Jos kysymyksesi liittyy tuohon tekstin pätkään
Niin vastaan etten tiedä ketä tarkoitat noilla "meillä", jonka vuoksi myöskään "teidän" todellisuudestanne en tiedä mitään, jossain kohtaa jo kritisoinkin tapaasi puhua "sinä" muodossa, ikäänkuin puhuisit vain toisista, että sinun todellisuutesi on minulle ihan hämärän peitossa...
Etten ny oikein ymmärrä kysymystäsi liitettynä kopiomaasi tekstiin...
Jännä tapa heittäytyä tietämättömäksi. Miksi? Vai onko abstrakti ajattelu ja looginen päättelytaito jumissa?
Etkö itse tehnyt tämän lainauksen:
*Lainaa tuosta laittamastani linkistä tämän kohdan...
"Joskus me emme pidä toisen ihmisen todellisuudesta tai koemme sen uhkaavana, typeränä, pelottavan vahvana, piittaamattomana, keskenkasvuisena, kadehdittavana tai minkälaisena tahansa. Läheisriippuvina me emme kestä sellaista. Se on meille uhka. Silloin me yritämme herkästi muuttaa toisen ihmisen todellisuutta*
Kerrassaan ovelaa..
"Jännä tapa heittäytyä tietämättömäksi. Miksi? Vai onko abstrakti ajattelu ja looginen päättelytaito jumissa?"
Noh pikkusen kyllä jumissa on, jos kysytään, että tunnetko meidät uhkana? jos ei yhtään tiedä keitä nuo "meidät" ovat..
Edelleen jos kysymys tarkoitti, tuohon todellisuus asiaan liittyen joka oli ikäänkuin kysymyksen tueksi kopioitu, että kysyttiin koenko "meidän" todellisuutemme uhkana, niin siihenkin vastaan, etten tiedä kysyjän/kysyjien todellisuudesta mitään...
Miten voit vastata tuollaiseen kysymykseen ilman minkäänlaista tietoa sen kummemmin kysyjästä/tässä tapauksessa vielä monesta ihmisestä päätellen tuosta "meidän" muodosta sen kummemmin kuin kysyjän ja tuon muun me porukan todellisuudesta...
Vastaan kyllä kysymyksiin joissa on jotain järkeä, tässä tapauksessa mielestäni ei ny ollu, ensin ny pitäisi tietää jotain, edes keitä ny "me" ovat ja millaisessa todellisuudessa he elävät jolloin käsittääkseni puhutaan itsestä ja omasta elämästä...
Mitä sinä vastaisit jos sulle joku tuntematon josta et tiedä mitään, hän ei kerro mitään itsestään, et tiedä millaisessa todellisuudessa hän elää, heittäisi sinulle netissä tuollaisen kysymyksen...
Ja niinpä näkyy olevan näiden narsistimummojen ja -pappojen jälkeläisetkin, eivät ole yhtään sen parempia, sama meno jatkuu sukupolvesta toiseen. Ei ole näköjään nuoremmat polvetkaan viisastuneet yhtään siinä asiassa ja kasvaneet aikuisiksi ja ottamaan vastuuta omasta itsestään ja elämästään.
Muissa on vika, itsessä ei mitään vikaa.
Sitten kun on itse siinä iässä ja nuorempi polvi jatkaa samaa rataa kuin itsekin nuorempana huomaa sen pointin, mikä se siinä narsismissa oli.
On se yhteiskunta ja normit ja arvot ja kasvatus ja naisen asema ollut hiukka toinen samoin kuin tuo taloudellinen tilanne silloisessa yhteiskunnassa, jolloin se mummo on nuori ollut ja tehnyt ne kuulut virheensä. Ja sokea on ollut kun ei silloin nähnyt tuota asiaa, osannut toimia oikein, vaikka luuli kaikkeen tietoon perustuen tekevänsä oikein niin kuin oli opetettu silloisen tietämyksen mukaan.
Vaan ompi nuoremmalla sukupolvella nyt se tieto tehdä oikein, niin miksi eivät tee, sitä ihmettelen.
Mutta usko pois koittaa se sinullekin se päivä vielä, jolloin saat maistaa omaa lääkettäsi.
Mietipä.Jospa joku vain edes yrittää olla hyvä, mikä ei tarkoita, että yrittää olla parempi kuin muut.Nämä narsistien jahtaajat ja nimeäjät ovat niitä, joilla on huono omatunto. Heillä on oma etu aina edellä. On vaikeampaa olla hyvä kuin huono. Toisilla vain on sellainen eetos, että eivät aina yritä vääntää kaikkea pahalla ja haukkua ensimmäiseksi muita. Liian paljon on ihmisiä, jotka yrittävät nostaa omaa huonoa itsetuntoaan moittimalla muita kuten tuon narsistilätkä heittäminen jonkun niskaan. Psykiatrit ja psykologit kait osaavat parhaiten sanoa, kuka on narsisti, kun tarkastelevat jotakuta riittävän kauan. Haukkuminen ei mielestäni johda mihinkään. Ja jos on huono omatunto ja osoittelee sormella aina ensimmäisenä muita, pitäisi tutkiskella itseään: mikä minä olen sanomaan muista pahaa
kaiken aikaa.
Jos tarkoitat sitä mitä tässä nyt puhuttiin, niin kyse on juuri henkilöistä jotka puhuvat pahaa muista selän takana. Se, että me täällä analysoimme tätä käyttäytymistä ei ole pahan puhumista. Paitsi jos sen sellaisena haluaa ottaa.
Se että joku yrittää olla hyvä ja oikein korostaa sitä tarkoittaa oman itsensä korottamista muiden yläpuolelle. Ja sana 'yrittää' viittaa näyttelemiseen, (Yritän esittää olla joku) oikeasti hyvän ihmisen ei tarvitse yrittää, vaan hän ON AINA hyvä. Kyllä aidosti hyvän ihmisen erotat joukosta, hän ei tunge hyvyyttään sinulle väkisin, vaan ainoastaan silloin, jos sinä itse sen hyväksyt ja otat hyvyyden vastaan.
Aidosti hyvän hyvvys ja hyvät teot voivat olla täysin huomaamattomia mutta tärkeitä. Hyvää esittävä pakottaa sinut ottamaan apunsa tai hyvyytensä vastaan halusit sitä tai et. Hän on itsekkäästi päättänyt että juuri sinä tarvitset hänen hyvyyttään, ja hän käyttää sinua välineenä hankkia itselleen sädekehän päänsä ylle. Hänen tekonsa eivät jää varjoon vaan kaikki saavat tietää niistä. Aidosti hyvä teot voivat jäädä varjoon, koska kukaan ei niistä välttämättä edes tiedä koska tekijällä ei ole tarvetta korostaa tekojaan. Hänen itsetuntonsa on tarpeeksi luja. Esittävän tarvitsee ammentaa jostakin jatkuvasti 'hyvien tekojen liimaa' pitääkseen romahtamisvaarassa olevan itsetuntonsa kasassa.
Tälläisillä esittävillä onkin vankka hoviväki jota he ylläpitävät päivittäin syöttämällä ja juottamalla. He löytävät aina hyvät ominaisuudet kaikista muista paitsi omista lapsistaan, he yrittävät näin saada omat lapsensa tekemään enemmän hänen eteensä. Jos lapset tekevät kovemmin ei se kuitenkaan riitä vaan aina löytyy uusi parempi ja homma alkaa alusta. Kun vieraat katsovat, edustalla näkyy vain hymyilevä säteilevä ja rakastava äiti tai valkohapsinen mummo vastaleivottujen pullien kera, mutta jos vieraalle annettaisiin lasit, jotka näyttäisivät todellisuuden (jos sellaiset olisi olemassa) , siellä näkyisi valtava sähisevä kuristajakäärme joka on kiertynyt jokaisen lapsen kaulan ympärille vuoroin kiristäen ja löysäten kuristusta, pitäen näin lapsensa juuri ja juuri elossa. Lapset joutuvat vielä kiittämään käärmettä aina kun he saavat tilaisuuden vetää henkeä.
Täällä taas löydetään narsismia ihan kaikesta. Nyt ukana myös pullaa hyvää hyvyyttään tarjoava mummo. Antakaa mun kaikki kestää :D
Hyvää hyvyyttä ei ole edes olemassa...
Usko mihin uskot. Kunhan löydät joskus rauhan oman itsesi kanssa.
Höööö niminen kommentaattori eliminoi persoonallisuushäiriöisistä pois mummot, jopa jotakin! Kun on syntynyt mummoksi ei voi olla narsisti..Mutta ehkä mummotkin ovat olleet myöskin nuoria joskus sekä narsisteja eikä mummous ole myöhemmin poistanut narsismia heistä.
Ymmärsit nyt (taas) väärin. En koskaan väittänyt noin vaan sinä väität. Osaatko lukea, ymmärrätkö lukemaasi?
No nyt kyllä narsismia löytyykin myös hyvää hyvyyttään pullaa tarjoavista mummoistakin, tarkentaa höööö.
Ja nimimerkki Hiihaa on juuri jätetty. Katkerana hän syö kynsinauhojaan ja kirjoittelee tänne paskaa :D Hänellä ei ole myöskään ystäviä...
Jättäkää nyt ne mummot rauhaan, olivat mitä tahansa.
Mikään ei oikeuta nuoria nimittelemään vanhuksia yhtään miksikään.
Jätä todellakin pullanleipojan persoona rauhaan.
Pullanleivonnasta valittava on itse sairas tunteeton narsisti. Omastatunnosta ei tietoakaan.
Kaikki kunnia ja rauha vanhuksille. Sairaat näpit irti heidän sieluistaan. Mikään ei oikeuta arvostelemaan heitä.
Ottaisinpa puhutteluun aloittajan, jos vain olisi livenä nyt tässä.
Mummomyytti on jatkumoa äitimyytille. On vaan realismia todeta, että narsistisesta äidistä tulee narsistinen mummo, koska ei ne luonteenpiirteet vanhuudessa juurikaan muutu, joskus vaan pahenevat.
Tottakai vanhus herättää sääliä ja sympatiaa ulkoisella olemuksellaan, mutta jotkut ovat joutuneet elämään niin kipeän elämän, että lapselliset kuvitelmat äidin/mummon kaikkivoipaisesta hyvyydestä on pitänyt todeta valheelliseksi ja epärealistiseksi. Se on aikuisuutta.
Katso peiliin ja näe siellä julmuri.
Et ymmärrä vanhuudesta mitään. Et voi mitään mummollesi, etkä sille äidillesikään.
Sinä olet lapsellinen. Murra myytti siitä, että mummosi pauhaaminen on muka todiste sinun aikuisuudestasi.
Et ole kykenevä menemään hänen saappaisiinsa.
Olen täysin kykenevä menemään äitini (nykyään mummo) saappaisiin. Tiedän hänen taustansa ja lapsuuden kokemuksensa alkoholisti vanhempineen. Olen myös tietoinen siitä, että hän ei ole koskaan käsitellyt niitä omia traumojaan, vaan on vältellyt aiheen käsittelyä ja toiminut äitinä niillä eväillä jotka hänellä on ollut. Hän ei myöskään pysty näkemään saati myöntämään virheitä, joita itse on tehdyt, koska ei ymmärrä oman toimintansa tuhoisuutta. Ymmärrän äitini taustat, ja sitä kautta ymmärrän myös itseäni.
Totuuden myöntäminen on aikuisuutta, mutta kipeää se tekee. Miksi sinä pelkäät totuutta? Pelkäätkö totuutta itsestäsi vai omasta lapsuudestasi?
"Totuuden myöntäminen on aikuisuutta, mutta kipeää se tekee. Miksi sinä pelkäät totuutta? Pelkäätkö totuutta itsestäsi vai omasta lapsuudestasi?"
No, minulla ei ole tuota kokemusta kuin sinulla. Alkolismilla on seurauksensa. Oletko ehkä tutustunut läheisriippuvuuteen ja sen oireisiin. Hyvä on, isovanhempasi ovat siis olleet alkoholisteja.
Minunkin, kuten meidän kaikkien esivanhemmilla on tapahtumia elämässään. Kiitos sen, minäkin saan olla oma persoonani. Et ole aloittaja kuitenkaan.
Aloittaja vaanii ilmeisesti raitista mummoaan salakavalasti... ties mitä mielessään. Ehkä aloittaja käyttää päihteitä ja kirjoittaa tänne palstalle vieroitusoireisen houreita.
...ja aloittajan mummo on selin aloittajaan ja on oikeasti vaarassa. Kaikki leipojat: tarkistakaa selutanne, ettei siellä ole finninaamaista murkkua sätkä hampaissaan huumehoureissa ja uhkaa teitä.
pistäkäähän suljetulla valot sammuksiin etteivät nämä hullut pääse kirjoittelemaan enää. jonninjoutavat rääpäleet siellä vinkuvat:) Menkää jo jakamaan sitä tavaraanne jotta ei sutenöörinne hermostu.
"Olen täysin kykenevä menemään äitini (nykyään mummo) saappaisiin."
Olet röyhkeä psykopaatti. Voi äiti- ja mummo parkojasi.
Osa noista mummoista on valkohiuksia piruja jotka ovat myös olleet äitejä jotka ovat saaneet omat lapsensa tuntemaan itsensä yhtä arvottomiksi kuin kerran käytetty wc-paperi. Tehneet oikeata pahaa.
Kun niistä lapsista sitten kerran tulee tuon asian paremmin oivaltavia malliyksilöitä, niin käyttäytynevät sitten itse paremmin. Osoittakaa sitä lähes kaiken kattavaa ymmärrystä vanhempianne kohtaan.
Annetaan vanhuksille anteeksi heidän pahat tekonsa. Hekin ovat olleet nuoria ja
voineet tehdä silloin vääryyksiä, tunteettomia tekoja läheisilleen, mutta nyt
vanhuus on pessyt heidät puhtaaksi synneistä. Hiuksistakin toisilla on synnin pesussa lähtenyt väri....toisilla lähtenyt koko hiukset.
Näin meille kaikille olisi hyvä käydä että saisimme anteeksi kaikki pahat tekomme. -Aamen
Vanhojen elämän ajatteleminen on tietenkin terve prosessi kohti omaa vanhenemista. Kysyisin kuitenkin ennen muuta, että onko aloittajalla miten omat pullat uunissa. Onko tullut leivottua ja miten?
Onko aloittaja edes tutustunut historiaan, että pystyisi edes alkeelliseen pohdintaan siitä, mitä pullanleipojan taustalta löytyy menneisyydessä yhteiskunnallista taustaa. Onko mitään edellytyksiä ymmärtää sitä vanhusta.
Se, että lähtee lohkomaan narsismin näkökulmasta, on todella sairasta.
Älä utele asioita, se on sairasta.
Narsisti on ihminen joka haluaa tuntea olevansa kontrollissa tilanteessa kuin tilanteessa, jos hänelle tulee fiilis että tilanne ei ole 100% hänen hyppysissään on keksittävä jotain aivan vitun typerää määräiltävää varmistaakseen alfauroks... ei kun siis tämä saakelin tätihän olikin nainen joka turmeli lapsuuteni.
Olet innostunut näillä minuuteilla prosenteista. Vihaat itseäsi vanhempia ihmisiä, vaikka he olisivat sinulle täysin vieraita. En anna sinulle yhtään neuvoa, muuta kuin että mene johonkin terapiaan.
Joku prof kirjoitti tuosta aivojen joustosta ja muutoksesta.
Omakohtaisesti koen tuon ilmiön ainona toivona.
Asioiden vatvomisapu on mielestäni jossain määrin pilannut pääni.
Ja tosiaan aivot alkaa uskoa mitä sattuu.
Kuitenkin tiedostamisoikeus on minusta tärkeä.
Näitä kommentteja lukiessani kukaan ei ottanut huomioon sitä, että narsismi on sekin hyvin suhteellinen käsite.
Otetaanpa esimerkki. Lahjakas ihminen, joka ansaitsee työllään huomattavan suuria tuloja Lahjaton köyhä ihminen, joka kadehtii tuota suurituloista lahjakasta ihmistä. Kumpi näistä ihmisistä on narsisti?
Torvi. Ei kumpikaan.
Tai molemmat. Köyhällä lahjattomalla saattaa olla jotain sellaista josta lahjakas huomattavan suuria tuloja hankkiva on kateellinen. Lahjakkaalla suuria tuloja hankkivalla saattaa olla impotenssi ja köyhällä sitä ei ole ja lahjakkaan vaimo mielii sen köyhän luo...lahjakas ja suuria tuloja hankkiva ei varmasti ole kateellinen..tai köyhällä saattaa olla parempi yleiskunto ja hän on solakka ja terve kun taas ahjakas on ylensyönyt/juonut itsensä rapakuntoon ja omistaa kaikenlaisia vaivoja. Köyhä voi olla kateellinen lahjakkaalle suurista tuloista, hienoista autoista. Mutta lahjakkaalle siinä köpelösti käy kun lahjat ja tulot loppuu ja alkaa putoaminen. Köyhällä ja lahjattomalla ihmisellä ei ole muuta suuntaa kuin ylös.
Kumpaa sinä olet? Lahjakas vai lahjaton?
Narsistinen kysymyksen asettelu. Lahjakkaita ja lahjattomia ei ole edes olemassa pelkästään omana ryhminään. On vain sekalahjakkaita. Jokainen on lahjakas jossakin asiassa, mutta onko lahjakkuus sellaisella alueella että se tuottaa lahjakkuus omistajalleensitten hyötyä, on eri asia. Afrikkalaista alkuasukasta voi pitää varmasti lahjattomana jos hänet asetettaisiin elämään meidän elämäämme täällä, ei hän osaisi käyttää teknisiä laitteita juurikaan. Mutta jos meidät asetetaan elämään sinne heidän elämää, me täällä lahjakkaat olisimme siellä lahjattomia ja osaamattomia. Joku on lahjakas aina jossakin, ja huomaako sitä edes kukaan, välttämättä ei. Sinä tarkoitat viestilläsi että hyvätuloiset ovat aina lahjakkaita ja köyhät aina lahjattomia.
-Ei se ole rikkain, joka on eniten itselleen hankkinut, ei. Se on rikkain, joka on eniten antanut.
"Lahjakkaalla suuria tuloja hankkivalla saattaa olla impotenssi"
Eikö tuo nyt jo ole vähän turhan läpinäkyvää...? Piskuinen defenssi...:)
Uskomatonta..että nyt olisi..impotenssikin..
Narsisteilla on huono itsetunto ja tämä heijastuu joissakin tapauksissa seksuaalisessa kanssakäymisessä. Jos erektiohäiriöt vaivaavat, syy on aina tietenkin kumppanissa (ruma, frigidi jne.) ei omissa elintavoissa (ylipaino, alkoholi jne.). Omasta mielestään narsisti on maailman taitavin rakastaja :D
No mene ja tiedä kenenkään erektiohäiriöistä sen tarkemin, mutta
Oikeestihan täs keskustelun juontees ny tulee vaan hyvin esille se kateus sellaista henkilöä kohtaan jolla on enemmän rahaa, että joku puute sillekkin jolla on enemmän rahaa pitää sitte keksiä...
Mitä tulee tuohon
"Omasta mielestään narsisti on maailman taitavin rakastaja :D"
Niin jostain syystä jotkut narsistin kumppanitkin täällä tuntevat kovasti tarvetta mainostaa tuota asiaa. Tuolla ylempänä oli lause ettei hienon naisen tarvitse koskaan sanoa olevansa hieno nainen.
Mielestäni saman lauseen voi muotoilla sopivaksi tähänkin asiaan liittyen. Fiksut ihmiset eivät mainosta, pröystäile sen kummemmin rahoillaan kuin seksikyvyilläänkään...
On tärkeää, että näistä asioista keskustellaan, jotta ihmiset oppisivat itsestään (minävaurioistaan) eivätkä toistaisi samoja virheitä sukupolvesta toiseen. Tässä artikkelissa ei käytetä narsisti sanaa ollenkaan eli aiheesta voi keskustella ilmankin.
http://m.iltalehti.fi/pinnalla/2015020519149215_iq.shtml
Minne ne persoonallisuushäiriöiset oikein sitten katoavat kun heistä tulee vanhuksia? Onko jossakin "norsujen(narsujen) hautausmaa" jonne he vaeltavat yksin kuolemaan, koska moni väittää ettei vanhuksissa enää olisi narsisteja.
Suomessa joka toinen päivä ikäihminen tekee itsemurhan. Määrä on kasvamaan päin. Osa narsisteja aivan varmasti.
Hyvyyden tuputtaminen. Näin tänään. Huolestuttavaa että ihmiset uskovat jo hyvyyden olevan todiste narsismista. No joo, sairasta on muutenkin meno.
Niin...
Aamun lehdestä poimuttua, kirjasto lehdestä lainattua
"Ihmisten kipukynnys on nykyään niin alhaalla, että jos tyttöystävä jättää, pääsee kolmeksi vuodeksi masennuksen takia eläkkeelle ja jää sille tiellensä."
Dosentti Teemu Keskitalo, Kirjasto-lehti 1/15
Korjaan dosentti Teemu Keskisarja
Teemu Keskisarjan mielipide on yhtä vakavasti otettava mielipide tuossa asiassa kuin kenen tahansa kadunkulkijan mielipide, koska hän on historioitsija. Toisaalta, koska hän tuntee Suomenkin sotaisaa historiaa, niin voi ajatella, että hänellä on perspektiiviä...
Olen kuullut vastaavan mielipiteen ennenkin, joka koski kipukynnystä, eli samaa asiaa. Että ihmisten kipukynnys on laskenut...
Tän palstan muijat on ihan hukassa....
kiikakkaa kiikakkaa äijä ja muija kakkaa...
Joo minuakin askarruttaa hyvyyden tulkitseminen narsismiksi.
Mutta tuntemani ihmiset, jotka mielestäni ovat narsisteja, sattuvat olemaan aika vanhoja, enkä ole huomannut mitään lievenemistä vanhetessa, päinvastoin ne näkyvät sen verran räikeämmin vanhetessa, että silloin vasta tajusin, että samoja piirteitä oli itseasiassa nuorempanakin.