Missä se menee. Onko itsekästä tahtoa itselleen jotain, mikä ei voi toteutua. Tai onko se jääräpäisyyttä. Tyhmyyttä tai mitä se on. Onko se lapsellisuutta.
Minusta on tullut tässä suhteessa äärettömän itsekäs, enkä osaa jäsentää itselleni, mitä se on. Jotain hulluutta varmaan.
Minusta on tullut tässä suhteessa äärettömän itsekäs, enkä osaa jäsentää itselleni, mitä se on. Jotain hulluutta varmaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen pohtinut samaa... En osaa vastata.
Sä et tiedä itsekkään mitä todella haluat tai se on ristiriidassa kokonaistarpeidesi kanssa.
Ei ole itsekästä, jos tiedostaa ettei se voi toteutua. Ristiriita kannettavaksi. Ja oma syykin vielä. :) olet kiipelissä, kuten minäkin.
Ihan tosi, on muillakin sama tilanne ja pähkäily;)
Aivan varmasti on muillakin sama tilanne, jos ei vaikeampikin. Ja taas lisää itsekkyyden tunteita ;D Häpeää, itsesyytöksiä, kaipausta, ikävää. Tunnustan, olen melko ihastunut. Ei auta mikään. Se tunne on päällimmäinen.
Niin minäkin. Vaikka vaakakupissa toisella puolen kimaltaa arvokkaita asioita, niin pääni ei suostu ajattelemaan toisin.
Nyt olen ymmärtänyt, aikuisen ihmisen päätä ei näissä asioissa voi kääntää kuin itse, jos pystyy tai edes haluaa.
Siinä mielessä siis koen olevani itsekäs, kun oikeutan itselleni nämä tunteet. Siihen lopputulokseen aina tulen, etten voi tälle tilanteelle mitään. Koen syyllisyyttä siitä kuinkahan paljon se sitten vaikuttaa ja näkyy ulospäin.
Minun toiveeni kaipaamaani kohtaan oli varmaan kaikkea tuota mitä aloittaja luettelet, mutta hänen välinpitämättömyytensä palautti lopulta onneksi järjen takaisin päähäni ja tajusin luovuttaa.
Eli loppujen lopuksi se oli hyvä asia, vaikka tuntui varmasti pahalta :(