Koko kroppa huutaa tuskaa ja ikävää. Narisistimiehellä taitaa olla jo uusi nainen. Voisin arvella että nainen on se exä. Merkit siitä ovat olemassa. Silti hän "kiusaa"minua yhdellä selittämättömällä tavalla missä tietää että pystyy virtuaalisesti katselemaan minua. Pysyin ja pysyn päätöksestäni. Olo pahenee koko ajan mutta mikään voima ei saa minua palaamaan tai siis edes yrittämään paluuta. Tuskin minua enää huolittaisiinkaan. Nyt vaan täytyy yrittää ajatella muuta vaikka vieläkään se ei ole onnistunut. Kauanko tämä kestää? Olenko kesällä jo paremmassa jamassa? Nyt olen jäämässä sairaslomalle jo toistamiseen kun ahdistaa niin paljon enkä saa mitään tehtyä. Kurja olla yksin kotona mutta siivoan, teen ruokia ja koitan täyttää aikaa. Onhan tämä vaan elämän suuri loukku. Erossa toisesta mutta henkisesti täysin romuttunut, samalla kuitenkin ajatukset seilaa hänen hyvissä ja välillä myös huonoissa piirteissä. Käyn kerran viikossa terapiassa. Terapeutin mukaan selviän tästä kyllä koska nyt minulla tulee välillä vihan tunnetta, välillä ikävää, välillä sääliä ja suunnatonta katkeruutta. Miksi en tajunnut aikaisemmin? miksi en uskonut kun täällä ja terapiassa yritettiin puhua järkeä? Miksi halusin vielä yhden loukkauksen ja pahan olon tunteen jotta uskoisin että hän on narsisti? Kaikkea tätä nyt käyn läpi. Sitä saa mitä tilaa. Haluan vain tietää nyt: pystynkö vielä joskus olemaan oikeasti onnellinen? Itsekseni? Jonkun kanssa? Kertokaa..
Ottakaa koville
Kohtinormaalia
32196
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Minullakin meni toipumiseen paljon aikaa. Nyt hävettää, miten tyhmä olin! Mutta en voinut tunteilleni mitään. Narsisti onnistui niin älyttömän taitavasti taivuttamaan minut mitättömäksi uhriksi. Se oli jotakin täysin käsittämätöntä.
Nyt on joitakin päiviä, jolloin olen iloinen ja optimistinen tulevaisuuden suhteen. Korkeintaan saatan ajatella joitakin pahoja hetkiä narsistin kanssa. Sitten tulee myös pahoja päiviä, jolloin radiosta tietenkin tulee "meidän biisi", joka saa minut itkemään. Ja ajattelen, että tulisipa hän takaisin, ei haittaa vaikka minua sattuu.
Kunpa en olisi ikinä tavannut kyseistä ihmistä. Niin perusteellisesti se suisti minut raiteiltani. Mutta ainakin tiedän nyt, mitä varoa tulevaisuudessa. Toista samanlaista en elämääni päästä. Voimia sinulle!
Kiitos. Juuri tuo tunne.. Tulisipa hän juuri nyt tänne. Ei haittaa vaikka kuinka sattuisi henkisesti. Samalla kuitenkin toivoo että eipä hän tulisi koska siitä ei seuraa mitään hyvää. Ja hirvittävä pelko että koska näen hänet ensimmäistä kertaa joko exänsä kanssa tai sitten jonkun ihan uuden naisen kanssa.
Minä taas toivoisin näkeväni hänet jonkun toisen naisen kanssa, koska silloin pystyisin ehkä saamaan jotakin vihaa aikaiseksi. Kuulostaa ehkä tyhmältä. Tiedän, että hän on jokaisen naisen perässä, en vain ole nähnyt kyseisiä naisia. Jos näkisin, niin ehkä saisin sellaisen vihan aikaiseksi, että pystyisin unohtamaan hänet.
Eipä tarvinnut minun odottaa tämän pidemmälle kun tuo uhkakuvana toteutui. Olen aivan hajalla. Makasin kotini lattialla yli tunnin. En pystynyt juuri liikkumaan. Ja miksi juuri minun kotini lähellä? Eikö hän muuta paikkaa keksinyt minne olisi naisensa vienyt. Nyt on kyllä elämä niin pohjalla että en käsitä miten tästä pääsee yli. Ja jos tämä välillä alkaa helpottaa niin se toinen iso asia nousee välittömästi pintaan.
Ja kun en tuota vihaa tunne. Ihan joskus vähän aikaa mutta että raivoaisin kunnolla. Tunnen surua, tuskaa, ikävää, kärsimystä, epäonnistumista ja epäuskoa. Miten hän voi olla niin paha. Tunnen myös sääliä. Olisin niin halunnut auttaa häntä. En pystynyt vaikka yritin. Silitän päätä, kerroin toistuvasti kuinka kiltti ja luotettava olen, että ei ole syytä epäillä mitään eikä minun menoja miettiä. Kerroin myös, että jos minä jonkun kanssa omen ja minua kohdellaan hyvin niin minä en jätä enkä lähde hänen luotaan mihinkään. Ei nämä vaan auttaneet. Aina tuli jotain mikä sai minut perääntymään ja epäröimään hänen kanssa oloaan. Ei auta vaikka nyt koitan ajatella että se nainen on joskus vielä samassa tilanteessa. Haluaisin hänellekin sanoa että ole varovainen;minäkin olisin halunnut että joku varoittaisi ajoissa joka hänet oikeasti tuntee.
Se tulee sinun kotisi lähelle aivan sen takia, että sinä näkisit. Tulee vielä tekemään sen, että saat sen käsityksen, että se on sen paratiisin pieraissut itselleen ja varsinkin sille naiselle... Se on heikäläisille tärkeää.
Omaa narsistiani epäilin, että yritti saada minut tappamaan itseni. Olisi saanut sulan hattuunsa.
En kyllä tuntenut hänen naikkosiaan kohtaan minkäänlaista sääliä, vaan olisin tovonut ne alimpaan mahdolliseen helv*ttiin, jos ne olisivat sinne toivomalla menneet.
No, nykyään en tunne narsistia kohtaan mitään, enkä näe häntä minkäänlaisena muuna olentona kuin tyhjänä ihmisen kuorena, joka vain näyttelee elävänsä.
Lähe reppureissuun yms. Se on ainut keino päästä ns karkuun kaikkea paskaa ja opit itestäs uusii asioit ja ymmärrät toisel puolel maailmaa miten hyvin asiat oikeesti on ja osaat taas nauttii.
Ympäristönvaihdos auttaa, olet oikeassa. Suosittelen tätä Pyhän Jaakobin vaellusta. Matkalla tapaa upeita ihmisiä ja kunto kohenee.
http://www.rantapallo.fi/aktiivilomat/santiago-de-compostela-espanjan-upein-vaelluskohde/
Ei tääl Suomessa voi kun olla masentunut mistä syystä vaan ja pienetkin asiat tuntuu saatanan pahalle. Sun mies haluu nähä et kärsit, älä anna sille sitä nautintoo vaan lopeta se ittes rankaseminen saikuilla ja lähe nauttimaan elämästä !
"Olo pahenee koko ajan mutta mi"
Kysynpä sinulta, miten voit tietää tuon?
"Tuskin minua enää huolittaisiinkaan. "
Sinulla on käsitys, että elelee loisteliaan paratiisimaista elämää, jonka rinnalla sinä olet vain ikävä läikkä hänen muistoissaan... Niinpä niin. Hyvin on sinut aivopessyt uskomaan itseensä. Mistä kummasta ne narsistit muka aina sen paratiisin pieraisisivat?
" Kauanko tämä kestää?"
Uskotko jos sanon, että vielä 1kk 12vrk ja 3h 26sek?
Haluan uskoa! Kiitos!
Niinhän ne tunteet tuppaa seilaamaan, eikä ihme. Onhan ainakin tietyt narsistit jotain ihan supermahtavan ihanaa ja yliluonnollisen upeaa, kun sille päälle sattuvat. Tärkeää olisi sisäistää, että nimen omaan ovat sitä: jos huvittaa ja toisekseen: se kaikki ylitse ampuva ihanuus on teatteria, jonka avulla pyrkivät omiin epäterveisiin tavoitteisiinsa.
Mitä sinä saat narsistista? Nautitko kaltoinkohtelusta, oletko taipuvainen olemaan muista riippuvainen, pidätkö tietynlaisesta huomiosta? Voisin kuvitella, että sinulla on alttiutta takertumiseen etkä pidä yksin olemisesta, mitä narsisti osaa käyttää taitavasti hyväkseen. Hän antaa sinulle pikkusormen, silloin kun sattuu kiinnostamaan ja vie siten sitten koko käden. Tämän jälkeen hän hylkää ja torjuu sinut kylmästi, tietäen että voi taas hetken päästä uusia koko kädenviemisleikkinsä.
Suurin osa narsisteista on ainakin aluksi niin vakuuttavia ja hurmaavia (tietynlaisten kanssa), ettei kukaan vastapuolista usko nk. järkipuhetta. Osittain eivät edes halua uskoa ja voivat itsekin kieltää mielestään asioita tai joskus vastapuoli voi tiedostaa järjellä asioiden olevan jollain tapaa pielessä mutta tunnetasolla on kiva paistatella narsistin jännittävässä ja kaikin puolin epärealistisessa loisteessa.
Sinun selviytymisesi riippuu mm. aiemmista elämänkokemuksistasi (lapsuudesta lähtien), persoonallisuudestasi, siitä kuinka kauan väärinkohtelua oli ja jatkui, kuinka vakavaa väärinkohtelu oli ja miten siihen reagoit, koska ja miten oireilusi alkoi ja kauanko sitä on kestänyt, missä vaiheessa ja millaista apua sait ja saat...
Kenties tulet suremaan narsistin ja pääset sitä kautta taas vähän eteenpäin, vaikkei se siltä ainakaan heti tuntuisi. Nyt kannattaa kuitenkin panostaa ahdistuksen selättämiseen, muut asiat tulevat kun aika on...
Sinä et ole yksin, etkä ole ainoa nainen maailmassa, kuka on ihastunut palavasti narsistiin, antanut jalkojen mennä alta ja järjen äänen kadota, ottanut vastaan sairaita sanoja, alistunut kaikenlaisiin ja -tasoisiin loukkauksiin, tyytynyt henkiseen/fyysiseen/seksuaaliseen väkivaltaan, syyttänyt itseään milloin mistäkin, ymmärtänyt romuttuneensa, miettinyt yöt läpeensä asioita, istunut terapiassa... ja silti empaattisena narsistia säälien ja jollain sairaalla tasolla kaivaten...
Kiitos kun autatte. Tosi tärkeää nyt. Oppikirjan mukaan tämä meni alusta asti ja nyt sitten lopulliseen loppuun. Olisin jo lähtenyt reppureissulle ja vaikka mihin mutta mulla on kaksi lasta, heidän koulut.. Saikulla olen jo ollut ja ehkä kohta jään taas kun en kehtaa olla töissä kun porukka kummastelee jo miksi en saa aikaiseksi asioita mitä pitäisi. Juuri katsoin elokuvan Villi vaellus ja tajusin että minä niiiiin tarvitsisin tuota. Mulla on tähän seuraavaan puoleen vuoteen sellaisia asioita tulossa joita normaalisti odottaisin suurella innolla. Nyt ei tunnu missään. Uskon kuitenkin että ne siinä hetkessä piristää mieltä vaikka yhteen asiaan valitettavasti tämä narsisti liittyy koska pyörimään samoissa harrastupiireissä hänen kanssaan. En edes jaksa nyt ajatella miten kestän ne tilanteet tästä eteenpäin.. Laitoin kalenteriini merkinnän tuolle päivälle jonne on 1 kk 12 vrk :). Katsotaan mikä on olo silloin.
Ette ole paksunahkaista narsua nähneetkään. Valittakaa sitten kun olette tulleet raavituiksi ja lyödyiksi fyysisesti,kiristetyksi ja häväistyksi.
Tuohan on vielä pientä. Valita sitten kun olet raiskatuksi.
Niin...tuota mietin exäni kohdalla. Hän sanoi tulleensa entisen kundikaverinsa raiskaamaksi. Saattaisi kyllä selittää myös hänen käytöstään siis. Mutta voi olla myös että hän valehteli sen minulle saadakseen huomiota tms.
Kylmyys. En voi muuta sanoa. Ei katsetta. Ei tervehtimistä. Selän kääntäminen. Olen kuin ilmaa. Milloin tämä tuska loppuu? Sanokaa. Meneekö kuukausi? Puoli vuotta? Vuosi?
Eikös se tuota jippoa jo koittanut aiemminkin... Sitten sinä sulit.
Tuosta aikamäärästä, miinusta siitä aiemmasta ennustuksesta kulunut aika.
kaikenlaista... minulle tänään selvisi että en ole ollut ainoa nainen tälle narsistimiehelle. kolme perustetta ja juttua tähän löytyy. vajosin hetkeksi alas, mutta sitten. Minut valtasi mahdoton hyvänolon tunne. Ihan kuin olisin saanut vihoviimeisen perustelun itselleni. Narsisti tai ei, hän ei ansaitse minua!! Nyt olen ollut helpottunut ajoittain ja taakka tuntuu keventyneen, ainakin nyt muutamaksi tunniksi. SItten ihme juttu.. mietin äsken niitä hänen vakuuttavia sanojaan: ikinä en ole ketään pettänyt. Sitten aloin melkein ääneen hekottaa täällä töissä itsekseni :D. Siis piti oikein pidätellä ettei muut kuule. Tekipä hyvää. Vaikka vähän mietin jo sitäkin että olenko lopullisesti sekoamassa itse.. Mutta huvittaa ihan kauheasti kun mietin mitä kaikkea hän on puhunut tuohon liittyvistä asioista ja nyt tajuan että hän todella on pokkana valehdellut. ja ties missä muissa asioissa. Vapauttava olo juuri nyt. Seuraakohan tätä taas vuosisadan lamaannus. Ehkä nämä kaikki tunteet on osa toipumista.
Narsistista kuuleminen on ilmeisesti aina yhtä ikävää, kuin kuulisi jonkun kuolemasta tai vakavasta sairaudesta. Vakava vammahan se on.
Kyllä ne epelit saavat uhrinsa nauramaan ja itkemään. Se on osa tervehtymisprosessia. Hyvä että olet matkalla kohti tilaa, jossa järki hallitsee... ja valo seuraa pimeyttä.
Voi tätä tunteiden heittelyn määrää :( En kyllä luota kohta enää itseeni. Tuntuu että joka toinen päivä olen ylikierroksilla ja joka toinen päivä masentunut enkä pysty toimimaan mitenkään. Kertokaa onko tämä nyt normaalia ja mikä auttaisi? Aikako? Käyn kerran viikossa terapiassa ja tuntuu että se on hyvä aikaväli. Parin ystävän kanssa näistä pystyn puhumaan nykyään. Tämä mies näyttää olevan nyt sellainen että ei moikkaa kun nähdään (kävelee kylmästi ohi ja välttelee kaikin keinoin). Silti on uuden naisensa kanssa jo pari kertaa ilmestynyt minun kotinurkille missä ei kyllä normaalisti liikkuisi. Tai ainakin tällaisessa tilanteessa varmasti voisi olla korrekti ja pysyä muualla. Lisäksi on nyt jo kolme juttua (minun menoa) tulossa mihin tämä mies tietää minun menevän niin tiedän että hänkin on sinne tulossa. Onko se näyttämisen halua minulle vai minun kyttäämistä? Luuletteko onko tämä mies minun perään vielä, onko hänellä ikävä vai haluaako kiusata? Mikä siinä on että tällaista nyt on???
Seitsemän kysymysmerkkiä kahdentoista rivin kirjoituksessa!!! Ja samaan syssyyn "En kyllä luota kohta enää itseeni"...
Ainakin minä inhoan itseni toistamista. Olen tosin tämänkin jo sanonut aiemminkin.
" Luuletteko onko tämä mies minun perään vielä, onko hänellä ikävä vai haluaako kiusata? "
Hän on narsistien tapaan turvautunut astetta vahvempiin aseisiin. Sinun kanssasihan se tuottaa tulosta, olet sen jo hänelle osoittanut niin monta kertaa, että annat periksi ennemmin tai myöhemmin.
"Mikä siinä on että tällaista nyt on???"
Että se siinä nyt on. Oletko onnellinen vastauksestani?
No en ole. Kunhan kirjoittelen tänne päässä vellovia kysymyksiä ja tuntemuksiani. Ja jotain vertaistukea haen mitä kaverini eivät pysty antamaan. Ajatukseni on edelleen että tämä palsta on tätä varten..
Kukin kirjoittaa tyylillään ja vastaakin tyylillään. Kirjoitan rehellisesti sen, mitä ajatuksia tapauksesi minussa herättää. Muistan sinun kauhistelleen Vakninin tekstissä juuri sitä kohtaa, missä kerrotaan narsistin rakastamisesta ja hänen hyväksymisestään sellaisena kuin hän on... Sitten kysyit minulta, että onko meillä tosiaan sellaista...
Minä vastasin, että vain jotkut kohdat poikkeavat hiukan...
No, näen teidän suhteenne ajautuvan pikkuhiljaa siihen järkyttävään tilaan, jossa narsisti tekee mitä lystää ja sinä et voi asialle yhtään mitään. Ehkä sinun kannattaa olla kaukaa viisas ja tavata naispuolisia ystäviäsi todella salaa, narsistit voivat ottaa heilakseen juuri sen ystävättärenkin, ja niin pääsevät todella lähelle karannutta morsianta.
No, varmaan toteat, että ei teillä sentään sellaista ole ollut, mutta ajan kysymys voi olla narsistin kanssa.
Minäkin nyt kysyn sinulta, että miten ihmeessä meinaat päästä hänestä eroon?
Muistan ajatelleeni sinun ensimmäisistä kirjoituksistasi jo, että ehkä sinun on muutettava paikkakuntaa.
Fyysisesti olen päässyt eroon, nyt vaan täytyy tehdä tämä henkinen eroaminen eli että en enää ajattelisi häntä niin paljon. Paitsi että näenhän minä häntä välillä... mutta että pääsisin siihen tilaan että en välitä vaikka näen. Itse ajattelen että kunpa löytäisi miehen... mutta tiedän että aika ei ole nyt oikea. En tunne olevani valmis ja ehyt uuteen suhteeseen vaikka olen lukenut ja parilta kuullutkin että kyllä se uusi ihminen vaan auttaisi siinä että tämä narsisti unohtuisi ja näkisi normaalia. Minua kyllä ainakin pelottaa ajatus siitä että jos tapaisin mielenkiintoisen ihmisen, että onko hän narsisti ja miksi juuri tämä ihminen minua niin paljon kiinnostaa. Toisaalta.. olen kyllä asiaan nyt niin paljon perehtynyt ja tunnen tuntevani itseni hyvin joten osaan erilailla arvioida ihmisiä. Paikkakunnan muutto olisi yksi vaihtoehto mutta moni asia pitää minua täällä nykyisessä...
Se mies voi vaan tunkea sinun lähellesi tavalla tai toisella... ikävä kyllä. Minunkaan narsisti-psykopaattini ei ole minua unohtanut... kuvittelee itseoikeutetusti, että jatkamme suhdetta koska tahansa... Vaikka kuinka tekisin selväksi, niin voi soittaa ja puhua, kuin mitään ei olisi tapahtunut... yrittää tehdä minulle helpoksi jatkaa.
Odotan vain, milloin alkaa tunkemaan tavalla tai toisella minun elämääni, lähistölleni. En kerro hänelle mitään, minne menen, missä käyn, en missä olen työssä...
Ihmettelen, miksei narsisti voi jättää minua ikinä rauhaan. Miten voisin enää rakastaa häntä kuten ennen, kun tiedän mitä hän on. Miksei hän ymmärrä sitä?
Luulen, että hän näkee kaiken vain jonakin sairaana leikkinä. Että yrittäisin mukamas olla vaikea, että hän voisi taas valloittaa minut. Ei, minä en halua mitään muuta, kuin olla rauhassa pahoilta ihmisiltä.
Ettekö ymmärrä, kun täällä on toistuvasti kirjoitettu, että narsisti ei osaa rakastaa. Toki hämäykseksi hokee usein, että osaa rakastaa. Usein rakastamiseen liittyy ehto esim. osaa rakastaa, mutta ei nappia painamalla. Näyttelee siis sitä ylirakastumista ja siihen loveen, niin loveen tosiaan näin ystävänpäivän läheisyydessä, koukuttaa ylisanoilla.
Mitä narsisti teiltä sitten haluaa? Imartelua, kehuskelua, ylisanoja asioista, jotka eivät edes pidä paikkaansa, kuten vanhenevalle on hunajaa kuulla olevansa nuorekas, veltostuneelle kelpaa imartelusanaksi timmiys tai rosoiselle persikkaisuus.
Aikuinen pystyy toiselle aikuiselle sanomaan ymmärrettävästi yleensä kaiken edellyttäen, että on jokin yhteinen kieli käytössä. Ei täällä kukaan voi sille mitään, että leikitte kuin lapset keskenänne. Väitteesi mukaan kun hän on sellainen ja sellainen rivien välistä luettuna toope, niin mistään ei mitään tule. Jos haluat todellakin olla rauhassa pahoilta ihmisiltä, niin kannattaa kommunikoida tämän pahaksi mainitsemasi kohteen kanssa ja käyttää sellaisia oheisviestintää, ettei tosiaan tule väärinymmärretyksi.
Jos tuo oli minulle tarkoitettu "Jos haluat todellakin olla rauhassa pahoilta ihmisiltä, niin kannattaa kommunikoida tämän pahaksi mainitsemasi kohteen kanssa ja käyttää sellaisia oheisviestintää, ettei tosiaan tule väärinymmärretyksi."
Niin todellakin huusin naama punaisena ja raivosta vääntyneenä, että haluan olla rauhassa, nyt aina ja iänkaikkisesti. Vaan, eipä tehonnut.
"Koko kroppa huutaa tuskaa ja ikävää." 6.2. kirjoitti kohtinormaalia
auttaa siihen tuskaan
Aloittaja on narsku. Itsekeskeinen.