Olen juuri oppinut uusia asioita tällä masiinalla
ja se tuotti suuren onnistumisen ilon. Huomaa
ettei "tementia" ole vielä ihan niskanpäällä.
Oletteko te kokeneet mitään samaa ja miltä
alueelta, että vanhakin vielä oppii.
ja se tuotti suuren onnistumisen ilon. Huomaa
ettei "tementia" ole vielä ihan niskanpäällä.
Oletteko te kokeneet mitään samaa ja miltä
alueelta, että vanhakin vielä oppii.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eihän se tementtia pääse yllättämäänkään kun on
aktiivinen ja vastaanottavainen uusille jutuille
niinkuin tämä keskustelupiiri esim. on. Ajatukset
leijailevat näin ilmavirtoja (vai onko se
kaapeleita) pitkin ja voi tavoittaa monia ihmisiä
samanaikaisesti. Kenenkään ei tarvitse olla yksin.
Jos on kaapelit....
Nettiseurustelu on jännittävääkin, kun kasvot
puuttuvat. Arvailen aina minkähänlainen ihminen
siellä keyboardia näpelöi.
Toisaalta nettiseurustelu on vähän
vastuutontakin, kun voi heitellä anonyymina
kaikenlaista - niin kuin tälläkin palstalla
näyttää vähän olevan. Itse kaipaan huumoria
lisää. Leikkiähän tämä on.
onnistumisen ilosta sanoisin vielä, että
tässäiässä, jolloin ei enää ole suuria
velvoitteita eikä haasteitakaan voi onnistumisen
ilon tuntea hyvin pienistä asioista. Minulle
riittää "päivän pelastukseksi" jo se, kun saa
kauan näpelöimänsä käsityön valmiiksi tai
Sanaseppojen kimurantin ristikon täytettyä.
Sellaista pientä askartelua vain.
Oma lukunsa on tämä shattailu. Aiheethan on mitä
moninaisimmat ja on aivan totta, että
eräänlaista "sherlokholmesia" tämä on. Ainakin
niille, jotka eivät kovin paljon erilaisissa
riennoissa lennä, niin tämä käy ihan
seurustelusta. Ja se on mielenkiintoista
arvailla, mistä maaimankolkasta viesti on
lähetetty ja kuten Gubbe sanoi, minkälainen
persoona minkin jutun naputtelia on. Että ei
muuta kuin viestintää...
Hei!
En ole oikein kehdannut mielipiteitäni tänne
panna, kun olen niin vanha. Mutta kun en tunne
itseäni vanhaksi, ei mene päivääkään, ettei
jotain oppisi. Ajattelee vain, että mitähän
kaikkea olisi oppinut, jos nämä vehkeet olisi
ollut 50 vuotta sitten, tai ehkä 40, vaikkapa 20..
Kirjeetkin nykyään kirjoitan kuvien kanssa,en nyt
aivan kaikkea kerro,mutta tykkään kovasti
hommasta. Vanhus 70
Hyvä 70 vireyttä ja viitsimistä tarvitaan.
Puhuit vuosikymmenistä - siis ajatelkaamme Eino
Leinoa, joka aikoinaan jo kirjoitteli vievänsä
mielensä nuorekkaan mukaan aina. Vesku siitä
lauleleekin.
Viitsimista on monenlaista. Viihdyn paljon
yksin, en voi lähteä lomalle edes Suomessa,
ulkomaista puhumattakaan, on aineellista
puutteellisuutta. En valita, sillä aikani kuluu
liiankin nopeasti,päivä loppuu kesken, monta
asiaa kiinnostaisi.En nyt avoimella tekstillä
halua ihan kaikkea kirjoittaa,joka haluaa tietää
enempi lähettäköön e-mailin.Tämä nyt vain
kiitoksena huomaavaisuudesta. Se sama vanhus.
Olen iloinen puolestasi, että uskaltauduit
mukaan. Se mitä sanoit ensimäisessä viestissäsi
oli kuin omasta suusta, voisin allekirjoittaa
kaiken. Hyvä näinkin, että pääsimme hyppäämään
tähän "nykyaikaan" edes nyt. Tietenkin on
säilytettävä jonkinlainen yksityisyys, mutta
itseasiassa huomaa hyvin pian, että samanlaisia
asioita kokee hyvin moni muukin. Eli asioita
joista haluaisi, mutta ei kuitenkaan voi kertoa.
Se on jonkinlaista itsesuojeluvaistoa tai jotain
sen tapaista. Kuitenkin sanoisin sinulle Vanhus,
että kirjoittele siitä minkä katsot itsellesi
soveliaaksi, sillä ajatusten vaihto, vaikka
nimimerkinkin varassa, antaa kuitenkin
ajattelemisen aihetta ja on vaihtelua arkipäivään.
Gubbelle sanoisin, että mitä Lauri Leino on
kirjoittanut ja mitä jo Aleksis Kivi aikoinaan on
sanonut on sovellettavissa ihan tähän päivään.
Itseasiassa ihmisen mieli ja sisin ei ole
muuttunut vuosisatojenkaan aikana, vain tekniikka
on tuonut siihen uusia asioita. Ajatteleppa
tarkasti sitä.
Ohoh - viestisi innosti aforismiin!
Olet varmaan oikeassa: ennen vanhaan leikittiin
sokkoa - nyt nettaillaan nimimerkkeinä.
Kivaahan tämäkin on, vaikka tunnustelu liina
silmillä olis ihanaa.
tottakai, mihinkä te pojanvintiöt luonnoltanne
pääsette - eipä silti, ei kai se niin
epämiellyttävältä siitä kosketeltavastakaan
tuntunut. Oli se ennenvanhaan niin herttaisen
vaatimatonta nykykyiseen bailailuun verrattuna
että huhuh.Minulla vaan on sellainen käsitys,
että naissukupuoli sittenkin luopuu aikaisemmin
n.s. lähisuhteesta (eikö olekin kauniisti
kierrellenkaarrellen sanottu) kuin miehet.
Nyt on lopetettava ettei puhuta levottomia.