Tarviin apua..

Kerron teille tässä pienen tarinan.

Eilen koulussa, ruokailun jälkeen, päätin mennä kahden kaverin kaa yhtee paikkaa koulussa. Me nähtiin siellä yks meidän luokkalainen, joka sattui pelaamaan yhtä kännykkäpeliä. Päätin ihan leikillä soittaa sen puhelimeen kesken sen pelin ihan vaa "leikkimielisesti" pilata sen pelin. Toinen kavereistani alko pilaamaan myös. Sen jälkeen kun sillä oli ratkaiseva vuoro, soitin sille. Sen jälkeen se hyökkäs meidän kimppuun. Se potkas mua perseeseen ja raapi mun kaveria kasvoista. Me mentiin alakertaan karkuun. Pari minuuttia myöhemmin me mentiin ylös ja päätettin sopia. Kun oltiin menossa, se näytti meille keskisormea ja alkoi käytävillä jahtaa yhtä mun kavereista. Siinä syntyi tappelu, ja lähin karkuun koska olin niin peloissaan... Tuun minuuttia myöhemmin paikalle, ja mun kaveri itkee...

Viimeisen tunnin aikana sain tietää että mun kaveri sai aivotärähdyksen ja sitä kuristettiin. Sit aloin todella kelaamaan asiaa. Ajattelin, että kaikki oli mun syytä ja mun kaveri ois voinu kuolla siinä. Koulun jälkeen menen kotiin ja musta tuntuu aivan hirveeltä, että oon niin arvoton kusipää että aiheutin näin ison asian. Pyysin anteeksi mun kaverilta (siltä joka sai aivotärähdyksen) ja sanoin että koko juttu oli mun syytä. Mun kaveri sanoi ettei se ollu muka mun syytä.

Seuraavana koulupäivänä (Tänään 6.2.2015) Olin 20min ennen koulun alkua odottamassa tuntia. Se mun kaveri oli eka luokkalainen joka tuli mun luokse. Musta tuntui niin hirveeltä, etten saanut sanottuu sanaakaan. Kun tunti alkoi, olin hiljaa ja mietin.. Rehtori tuli meidän luokkaa ja selitti jotain siinä, että väkivalta on väärin ja ei saa ärsyttää muita jne. Sillä hetkellä musta tuntui että kaikki opettajat luulee, että oon koulukiusaaja. Mä vihaan koulukiusaamista, mua on itekkin kiusattu eskarista asti (Olen nyt 7 luokalla) ja sen oli tarkotus olla sillee ihan leikillä, enkä halunnut että mun kaveri saa aivotärähdyksen. Kun rehtori lähti, se mun kaveri katto mua ja sanoi että mun pitää miettiä jotain muuta ja en voi enää vaikuttaa siihen. Olin vieläkin erittäin allapäin ja halusin lähtee koulusta. Mun kaveri koitti kokoajan naurattaa mua, mutta se sai mut kyllä hieman nauramaan. Välkän aikana, mun kaveri koitti piristää mua, mutta olin edelleen hiljaisena.

Meillä alkoi liikuntatunti (Meillä oli luistelua) Alkutunti ei ollu ihmeellinen, mutta lopputunnista me pelattiin jääkiekkoo. Olin vaihdossa ja juttelin sen mun kaverin kanssa. Mun kaveri halus että meen pelaamaan mutta sanoin että oon paska jääkiekossa. Mun kaveri sanoi, että harjoitus tekee mestarin. Sitten jouduin kentälle ja vedin aivan tuurilla maalin. Sen jälkee mua hymyilytti aidosti ja pistettii kaverin kaa ylävitoset :)

Sitten oli ruokailu, enkä pystynyt olemaan hymyilemättä. Mun kaveri on kyl aivan mahtava ihminen kun koittaa piristää kusipäätä jonka takia se sai aivotärähdyksen. Mutta... Viimeisellä tunnilla... Taas luokkalaiset ottaa puheenaiheeks sen tappelun. Luokkalaiset mollas sitä poikaa joka hakkas mun kaveria, aloin säälimään sitä poikaa, kun ite kerran sain sen kilahtamaan. Sit vielä joku sanoo, "Rehtori sanoi, ettei saa kiusata" Ja silloi mun olosta tuli ahdistunut. Mä aloin ihan pikkusen itkee uskonnon tunnilla (Onneks kukaan ei huomannu)...

Sitkun menin kotiin oon ollu täällä huoneessa koko päivän ja vaan kelannu sitä että oon ihan kauhee ihminen. Ei tekis mitenkää mieli mennä ens viikolla kouluun, koska joku ottaa salee sen puheenaiheeks taas, ja oon kohta hajoamispisteessä.

Nii joo, täältä kirjoittelee 13v poika...