Suloisia muistoja, pitää karkottaa, sattuvat liikaa. Kun katsoo toista silmiin ja miettii, voisiko tuo olla se. Tuleva kumppani. Jonka vieressä nukkua. Tietää toisen mielenkiinnon kohteet, pelot. Sitten, joskus tulee aika, jolloin et näe silmiä enää. Päiviä, kuukausia. Yrität muistella niiden muotoa, katsetta. Pinnistät ja pinnistät, sitten muistat. Se yksi katse. Puistat päätäsi, koska haluat kuvan pois päästäsi. Tajuat, että se on kuin vanha valokuva. Todellinen, mutta ei tavoitettavissasi. Kuin aaveen katse, utuinen hahmo menneisyydestä. Vaikka hän on totta tuolla jossain, hän ei ole totta maailmassasi. Hetket ovat pieniä, ainutlaatuisia. Ei koskaan korvattavissa, ei koskaan samanlaisia. Arvokkaita - ja lopulta, mutta niin pian menneitä. Jää vain tyhjä kaipaus.
Miksi minä tunnen näin?
vaikenen
4181
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mihin sinä hänet kadotit, onko ihan kokonaan hukassa?
oisko tehny saman kun ite teit?
Siinä tapauksessa tilanne oisi eri. En ole kadonnut tai kadotettu. En mahtunut mukaan samalle polullle.
Erehdyt hlöstä.
Ehkä hän olisi voinut olla totta maailmassasi