ala-asteen opettaja

Nykyään on alakoulu ja/tai alaluokat. Ala-astetta ei enää ole.

Mitä tulee työn raskauteen ja omaan jaksamiseen, niin aika paljon on kiinni ihmisestä itsestään ja siitä, miten pitää huolta omasta jaksamisestaan. Onhan noita nähty, että ihminen elää työlleen, tekee pitkiä päiviä huolimatta tuntien vähyydestä ja käyttää vapaa-aikansakin työjuttuihin. Lisätään siihen haastava luokka ja kohta ollaankin burn outin takia sairaslomalla. Elämä on kuitenkin valintoja.

Kannattaa heti huomioda, että opettajan työstä vain pieni osa on muille yleisölle näkyvää. Aina valitetaan pitkistä kesälomista tai lyhyistä koulupäivistä, mutta todellisuudessa, jos saataisiin opettajien palkka työtunteihin kirjatuksi, olisi merkittäviä palkankorotuksia kaikille opettajille tiedossa.

Lisäksi kuten lähes kaikissa ammateissa on opettajan työssäkin alamäkiä (hankalia tapauksia, hankalia huoltajia, kiirettä & stressiä), mutta missäpä näiltä voisi välttyä?

Ammatin nimi on luokanopettaja. Kaikki opettajat ovat kasvattajia, mutta luokanopet erityisesti. Opettaminen tuppaa jäämään nykyään usein sivuosaan.

Mieti omia motiivejasi. Luuletko, että psyykesi kestää tilannetta, jossa yrität parhaasi, mutta saat silti vain kuraa naamaan? Oppilasta ei kiinnosta ja huoltajat valittavat. Jos kuvittelee itsensä maailmanparantajaksi, jota tähtisilmäiset lapset palvovat, niin voi olla todellisuuden kanssa rankkaa. Jos taas olet realisti, voit saada työstä iloakin irti, koska tuleehan niitä onnistumisiakin. Työ on itsenäistä, monipuolista ja siinä saa käyttää luovuutta. Pitkät lomat auttavat jaksamaan.

Opettajuus on hieno ammatti, mutta ei sovi kaikille.