Painopiste esikoslestadiolaisessa hurskauselämässä on huolehtiminen omasta uskosta, sen varmuudesta, pysymisestä kaidalla tiellä ja oman pelastusvarmuuden säilyttämisestä tässä Jumalasta luopuneessa pimeässä maailmassa.
Painopiste on oman uskon huolehtimisessa niin suurelta osin, että jopa lähetyskäsky on jäänyt sen varjoon. Takana ovat ne päivät kun heränneet kiersivät Lapin kyliä kutsuen väkeä talosta taloon mukaan seuroihin.
Kesarean marttyyrien kuvauksessa painopiste on todistamisessa.
Marttyyri on äärimmäinen Kristuksen todistaja, jonka valmius luopua maallisesta elämästä, talosta, omaisuudesta, perheestä Kristuksen tähden.
Marttyyrit olivat ja ovat, kuten Tertullinus kirjoitti kirkon siemen.
Esikoislestadiolaisuus on tänään itseensä kietoutunut perinneyhteisö ja lähes kuivuvut oksa Kristus puussa.
Painopiste on oman uskon huolehtimisessa niin suurelta osin, että jopa lähetyskäsky on jäänyt sen varjoon. Takana ovat ne päivät kun heränneet kiersivät Lapin kyliä kutsuen väkeä talosta taloon mukaan seuroihin.
Kesarean marttyyrien kuvauksessa painopiste on todistamisessa.
Marttyyri on äärimmäinen Kristuksen todistaja, jonka valmius luopua maallisesta elämästä, talosta, omaisuudesta, perheestä Kristuksen tähden.
Marttyyrit olivat ja ovat, kuten Tertullinus kirjoitti kirkon siemen.
Esikoislestadiolaisuus on tänään itseensä kietoutunut perinneyhteisö ja lähes kuivuvut oksa Kristus puussa.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jos joku sanoo sitä Kuivaksi oksaksi , mitä muut sanoo , Se nimittäin oli RUNKO
Kristuksen seurakunnassa , ja väärä arvio tässä tapauksessa.
teuta, kuiva oksa ei tarkoita viheriöivän oksan ihailemista, kuinka nuorisoa ja lapsia vilisee seuroissa.
kyse on hedelmän kantamisesta Taivasten valtakunnassa, eikö niin.
itse olen saanut liikkua kaikkien 1800-luvun suurten kansanherätysten parissa, ukko-Paavon elomailla Savossa, evankelisten parissa Turussa ja Helsingissä, Länsi-Suomen rukoilevaisten seuroissa ja vanhoillis-lestadiolaisten parissa etenkin Pyhällä maalla.
omakohtaisella ja siksi vajavaisella perusteella väitän, että esikoislestadiolaisuus on Suomen suurten kansanherätysten perillisten joukossa laiskin ja hedelmättömin herätysliike, joka keskittyy lähinnä oman porukan hoitamiseen viikottaisissa hengellisissä hieromalaitoksissa.
Isän ääni on reipasta todistamista. Miksi h.ssä OM meni sitä ajamaan alas?
Toksova on ihanaa diakoniaa. Miksi h.ssä siitä tehty tv dokumentaari herätti niin pahaa verta esikoisten johdossa?
Inkerin työ on lähetystyötä, kristittyjen tukemista rajojen takana. Mutta siinäkö kaikki??
Jumalan armosta esikoiset eivät tuhlaile maailman turhuuksiin ja monelle on mersun tai volvon verran kertynyt maallista hyvää, ahkeran työn tulosta.
siitä riittäisi vaikkapa Darfurin kärsivien ja vainottujen kristittyjen auttamiseen eri kanavia myöten, olen varma.
mutta kun maanjäristys iski Haitin pääkaupunkiin ja repi Port-au-Princen maan tasalle jättäen tuhannet ilman kotia ja kattoa pään päällä ja koko Suomikin oli keräämässä avustuksia Punaisen ristin ym kautta, esikoisten saarnaaja pyysi 150.000 euroa rukoushuoneen katon korjaukseen. Tämä avasi silmäni näkemään, missä mennään.
Nyt epaimen teet mielestäni vääryyttä esikoislestadiolaisten seurakunnalle!
Minä tunnen siitä seurakunnasta kristittyjä, jotka osallistuvat kyllä näihin esimerkiksi SPR:n ja Unicefin ym. muiden kansainvälisten järjestöjen keräyksiin varojensa mukaan. Ja myös seurakuntien keräyksiin - yhteisvastuuta löytyy kyllä!
Jos he pitävät huolen omista rukoushuoneistaan ei se ole väärin. Siellä tehdään paljon työtä lasten ja nuorten hyväksi - mitä pahaa siinä on? Siellä nuoret voivat viettää aikaansa, varsinkin isojen seurojen aikana pitkäänkin iltaisin, siellä tavata tuttuja ja tutustua toisten paikkakuntien nuoriin uskoviin ihmisiin. On nuorten iltoja, leirejä lapsille ja sitten yhteisiä kokoontumisia muissa merkeissä.
Lapseni ovat ns. "maailmassa" ja sinne he kasvattavat omat lapsensa myös. Näen sen hyvin läheltä - olen siksi oppinut arvostamaan sitä työtä, jota kärsivälliset vanhemmat tekevät lastensa vuoksi niin esikoislestadiolaisuudessa kuin vanhoillistenkin seurakunnassa ja myös muissa liikkeissä!
Tuntuu huimalta se, millainen maailma tänään on mitä se lastemme lapsille tarjoaa. Ja miten pieninä jo heillä on helposti kielteisyys uskontoa kohtaan - kristinusko tuntuu nykyisin olevan todellakin vastatuulessa - etkö ole sitä huomannut?
En arvostelisi ketään kristittyä, joka tekee työtä kotonaan ja seurakunnassa - eiväthän kaikki voi olla mukana kaikissa mahdollisissa projekteissa, hiljainen ja näkymätön työ on ehdottoman tärkeää! Lapsista kaikki alkaa, siitä mitä heille opetetaan ja miksi - se on ehdottoman tärkeää eikä kukaan ole erehtymätön sitä työtä tehdessään! Täydellisyyttä emme löydä mistään ihmisten tekemisistä.
Mutta Jumalan sanan esilläpitäminen ei ole turhaa, ei ole todellakaan! Ja vaikka joskus elämässä juuri oma hengellinen koti näyttäisikin johdattaneen joskus jopa harhaan, on siellä todellakin oppinut elämän alkeita, tutustunut Raamattuun ja oppinut monia hyödyllisiä asioita. Ja saanut elinikäisiä ystäviä myös, mikä on kullanarvoinen asia sekin!
En ole itse Sanaa arvostanut tarpeeksi, en pitänyt esillä, en tärkeimpänä asiana elämässä silloin, kun lapseni olisivat olleet kuulolla vielä. Siksi halusin sanoa minkä sanoin (tai kirjoitin).
Kirjoituksellasi taisit lähinnä vahvistaa ePaimenen kritiikin esikoisuutta kohtaan. Juuri tuosta on kyse: kauheasti puolusteluja siihen, miksei esikoiset seurakuntana osallistu lähetystyöhön tai mihinkään humanitaariseen tai sosiaaliseen avustamiseen. Pidetään huolta vain itsestä ja tuskaillaan omien lasten kohtaloa, ja puhutaan läpiä päähän mukanuorisotoiminnasta, jota muka jossain rukoushuoneella olisi. Omista lapsistasi varmaankin hyvin tiedät, ettei nuorisotoimintaa ole.
Juu. leirejä järjestetään nykyään jossain ja pyhäkouluja ja nuorteniltoja, ja kuvitellaan olevan hirmun ahkeria sanankylväjiä.
Veratilun vuoksi voi tarkistaa minkä tahansa suomalaisen herätysliikkeen nettisivuilta, miten kuka tahansa voi tulla mukaan jakamaan sitä hyvää, mitä olemme Jumalalta saaneet.
Koetappa löytää esikoisten nettisivuilta...
Eikö sinulla ollut antaa sitä 150000€ katonkorjaukseen?
"Esikoislestadiolaisuus on tänään itseensä kietoutunut perinneyhteisö ja lähes kuivuvut oksa Kristus puussa."
Voi pappiparka, etkö tiedä edes, että jokainen on henkilökohtaisesti oksana viinipuussa, siellä ei ole mitään kirkkokuntia, eikä herätysliikkeitä. Lisäksi kuivat oksat karsitaan ja hedelmää tuottavatkin puhdistetaan, että ne kantaisivat runsaamman hedelmän.
Kerro vähän omasta uskostasi, jos sinulla sellaista on? Näet vikoja vain toisten uskossa, kuten fariseukset näkivät niitä Kristuksen ja kristittyjen uskossa. Niin näkivät myös "hurskaat" luterilaiset vikoja ensimmäisissä lestadiolaisissa, jotka eivät voineet olla kirkossa kiittämättä jumalaa, eikä antaneet heille nukkumarauhaa, vaan muistuttivat heitä heidän synneistään.
Herramme sanat voi toki ymmärtää vain yksilöitä koskien, mutta kuten tietänet tämä ei ole esikoislestadiolaisten näkemys. On olennaisen tärkeä, että kuulut piskuiseen laumaan, oksaan Kristus puussa, johon kaikki oikeat Jumalan lapset kuuluvat.
Muuten olet Siionin muurien ulkopuolella, vaikka kuinka uskoisit Jeesukseen ja syntiesi sovitukseen. Lumiukko tai lu oakka, jolla ei toivoa ole.
15:5 Minä olen viinapuu, te olette oksat: joka minussa pysyy ja minä hänessä, hän kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua ette voi mitään tehdä.
Äsken UR saarnasi Hgissä, että elävä kristillisyys on kasvanut suureksi puuksi, ja meidän tulee pitää siitä kaikin voimin kiinni. Käytännössä se tapahtuu kun haluamme sydämessämme seurata kalliita lapinmaan neuvoja niin varma on ettei tyhmäkään tieltä eksy. Elävää kristillisyyttä ei voi löytää mistään muualta. Elävään kristillisyyteen syntyy tai siihen kuljetetaan kaikki Jumalan valitut uudestisyntymisen kautta. Uudestisyntyminen tapahtuu todistuksen sanan kautta, jonka uskovat ihmiset ovat sanoneet.
Hyväntekeväisyyden puuttumisen arvostelemista kommentoitaessa on hyvä kiinnittää huomiota motiiveihin. Juudas Iskariotkin oli valmis nuhtelemaan opetuslapsia: "miksi tämä tuhlaus, rahat olisi voitu jakaa köyhille jne ..." Hän ajatteli köyhiä. Asia oli hyvä ja ajankohtainen, mutta hänen motiivinsa olivat väärät. Tälläkin tavalla sielunvihollinen voi muuttaa itsensä valkeuden enkeliksi.
Heh, ajatteletko esikoislestadiolaisten rukoushuoneiden olevan Jeesus?
Matt 26
8 Mutta kun opetuslapset näkivät sen, he sanoivat paheksuen: "Millaista haaskausta!
9 Olisihan sen voinut myydä hyvään hintaan ja antaa rahat köyhille."
10 Jeesus huomasi tämän ja sanoi heille: "Miksi te pahoitatte naisen mielen? Hän teki minulle hyvän teon.
11 Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole.
yksmaalainen, samat ovat tuntemiset täällä
MINÄ EN JAKSA PITÄÄ KIINNI, mun täytyy luottaa, että puu kannattelee kun omat voima on niin vähäiset
En. Rukoushuoneissa on kylläkin mahdollisuus palvella Jeesusta ja levittää Jumalan valtakunnan sanomaa. Se on hyvä asia kuten myös kansainvälinen hyväntekeminen.
Minulla oli mielessä Joh.12:4-6 (Matt 26. sijaan). Oli kysymys Juudas Iskariotin motiiveista.
Myös maallistunut yhteiskunta saattaa morkata kirkkoja tällaisin motiivein.
Kyllä tiedän, mutta on paljon seurakuntalaisia, jotka eivät jaa sitä näkemystä.
Siksi ei voi yleistää - ja vaikka näkemys olisikin useimmilla mainitun kaltainen ei se tee tyhjäksi sitä hyvää, mika on olemassa.
Lapset ja lastenlapset valitsevat tietenkin itse tiensä ja polkunsa. Ei heitä voi mihinkään pakottaa eikä heille voi uskoa antaa. Ehkä kaikki on siinä, että eväitä elämään voimme jakaa tai välittää heille.
Ja siinä tehtävässä joutuu sitten näkemään itsensä sellaisena kuin on - armon varassa, armon varassa ainoastaan - ei yhtään mitenkään muuten.
HP puhui eilen Tampereella; jollei motiivina ole rakkaus, kannattaa joskus olla hiljaa.
"Elävään kristillisyyteen syntyy tai siihen kuljetetaan kaikki Jumalan valitut uudestisyntymisen kautta."
Niinhän me ymmärrämme toki....
Minä kuitenkin olen tullut varovaiseksi. Nimittäin, kun ne kristillisyyden rajat eivät noudata herätysliikkeenkään rajoja.
Jos tarkoitat kristillisyyteen syntymisellä esikoislestadiolaiseen perheeseen syntymistä, niin eikös kaikki syntyvät lapset kanna sydämessään elävää uskoa?
Eikös kaikkien pidäkään uudestisyntyä?
Jumalan valitut? Sisältääkö tämä kohta kohtalonuskoa eli fatalismia? Onko sellaisen ihmisen kohta toivoton, jota Jumala ei ole aikojen alussa valinnut?
Em. sisältää eräänlaisen virheen, jota emme ole ajatelleet. Jumala on luonut ajan vain luomakunnalleen. Jumalalla itsellään ei ole sidosta aikaan. Hän näkee aikojen alun ja nykyhetken sekä tulevaisuuden yhtä aikaa. Hän voi vaikuttaa kaikkiin aikoihin.
Kukaan ei siis ole toivottomassa asemassa. kaikkia varten on pelastus olemassa.