Nykypäivän realistiset huuhaa ip-lajit

Tärkein juttu kaikissa kamppailutilanteissa on se, mitä on pään sisällä.
Useimmilla ihmisillä on henkinen este toisen ihmisen vahingoittamiseen, vaikka itsepuolustukseksi. Jos siinä tilanteessa epäilee edes sekunnin murto-osan verran, voi taistelu olla jo hävitty.

Joissakin itsepuolustuslajeissa sparrataan täyskontaktilla vain harvoin tai ei koskaan, joten voi olla vaikka musta vyö, mutta tositilanteessa ei osatakaan tehdä yhtään mitään.
Salilla sitä voi olla vaikka minkälainen tekniikkataituri, mutta tekniikka-arsenaalista ei ole mitään hyötyä, jos huomaa, että tositilanteessa aivoista ei lähdekään käskyä lihaksille vaan ihmisrakkaus/humanismi tms. estää vahingoittamasta toista ihmistä.

Toisessa ääripäässä ovat huippuammattilaisnyrkkeilijät ja UFC-'tappelijat'. Heidän suurin halunsa on tyrmätä vastustajansa. Jos he haluavat tyrmäysbonuksensa, heidän täytyy yltää täydelliseen suoritukseen. Lyönnin täytyy osua ja voimalla, pahalla tarkoituksella. Se on vaikeaa jo silloinkin, kun on harvinaisen lahjakas tyrmääjä, jolla ei mitään henkisiä lukkoja olekaan. Kadulla henkisen lukon kanssa kadulla hyökkääjän tyrmääminen taas on täysin mahdotonta. Niin ilkeää kuin se onkin, mutta suurin osa ihmisistä vain on liian tervejärkisiä vahingoittaakseen toista ihmistä edes itsepuolustukseksi. Minusta se on paljolti synnynnäinen ominaisuus, kuten myös kyky tyrmätä. Toisilla se on ja toisilla sitä ei ole - riippumatta siitä, kuinka paljon harjoittelee.

Katuväkivalta taas on aivan oma maailmansa. Siellä kaikki muuttuu. Ei ole tuomaria pysäyttämässä. Ammattiurheilijoilla on kuitenkin moraalinsa, he kohtaavat vastustajansa kehässä kasvokkain, mutta kadulla hyökkääjä voi hiipiä sokeasta pisteestä ja lyödä sinua päähän sivusta. Knock-out ali-ihmiset eivät tunnusta mitään sääntöjä, joukolla kimppuun ja hypitään pudotetun uhrin pään päällä.

En sano, ettei kannattaisi treenata. Todellakin kannattaa jo siksi että se on hauskaa ja terveellistä, mutta jalat kannattaa pitää maassa. Esim. puukkoa vastaan ei kannata lähteä paljain käsin kuten itse kännissä lähdin ennen kuin ehdin edes harkita asiaa :(

Taito ja kyky ovat eri asioita. Taidosta ei ole mitään hyötyä, jos sitä ei kykene todellisuudessa käyttämään. Täyskontaktilajit, joissa sparrataan koko ajan ja kilpaillaan huipulla - mielellään olympialaisissa, ovat parhaita hiomaan itsepuolustuskyvyn -valmiuden toimia - huippuunsa, mutta ei sekään riitä...
Joku paremmin asiaa tunteva ja sen selkeästi esittävä voisi jatkaa jos tästä nyt mitään selvää kukaan sai.

Asiaa puhutaan. Kamppailu-urheilu jossa otellaan täydellä kontaktilla on omiaan kehittämään myös itsepuolustustaitoa. Urheilija joka on hyvä kamppailija ja katuväkivalta on vieras asia (mikä on tavallaan terveen urheilijan merkki) voi tilannetaju pettää ja saa turpaansa huonommalta, koska luottaa liian rehtiin peliin. Niin voi käydä, se ei silti ole 100 prosenttinen totuus. Kova kuntoinen ja kontaktiin tottunut kamppailija on kova kadullakin kun herää vaan ajoissa tilanteeseen ja tiedostaa missä mennään. Tappelu on loppujen lopuksi aika yksinkertaista ja brutaalia. Väkivaltainen ja kusipäinen tyyppi pärjää röyhkeydellään, se ei kuitenkaan sitä itse tappelutaitoa tee paremmaksi. Ehkä juuri se aloitus jossa uhkaillaan, irvistellään ja isketään varoittamatta on urheilijalle se sokea piste. En silti lähtisi ali-arvioimaan kokeneen kamppailu-urheiljian hoksottimia. Jos liikutaan väkivaltaisissa ja rikollisissa piireissä niin yleensä osataan varautua myös kovempaan ja häikäilemättömämpään väkivaltaan. Onhan niissäkin piireissä entisiä urheilijoita ja sellaiset ovat aika vaikeita tapauksia.

Vielä jatkoa edelliseen. En nyt halua väittää juuri kamppailu-urheilun olevan se ainoa oikea tapa tässä asiassa. Kamppailulaji jossa testataan edistymistä kokein, kamppaillaan monipuolisesti ja otetaan kontaktia on omiaan kehittämään tätä taitoa. Se ei silti kehity hetkessä vaan vie useamman vuoden eli ei mitään oikotietä ole opettelemalla potkuja kasseille ja työntämällä sormia silmiin mistä jo ketjun alussa mainittiinkin.

Sal kirjoitti:"Niin ilkeää kuin se onkin, mutta suurin osa ihmisistä vain on liian tervejärkisiä vahingoittaakseen toista ihmistä edes itsepuolustukseksi". 
Kiinnostaisi tietää mistä olet tämän "asiantuntijalausunnon" saanut? Varmasti on ihmisiä "kaunosieluja" jotka menevät lukkoon pienestäkin ärähdyksestä johtuen ehkä jo lapsuudesta saaduista traumoista. Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan ole sellaisia. Tietyt lajit markkinoivat itseään noilla sanoilla antaen ymmärtää: me opetamme sinut voittamaan pelkosi. Pelkurin opettaminen rohkeammaksi on toki mahdollista. En silti allekirjoita suurimman osan ihmisistä olevan liian pelkureita vahingoittaakseen vastustajaa tarvittaessa.
Olen sen nähnyt ihan omin silmin kohtuu pitkän elämäni aikana.

Invamiehelle. Ei ihmisen vahingoittamiseen tarvita välttämättä mitään kamppailulajitaustaa. Jälki voi olla hyvinkin rujoa silti.

Simo Häyhä ei ainakaan ampunut ohi :)
Joo-o-joopa-joo, uskon tuon lempeän ja tarvittaessa julman luonteen tulevan ihan kasvuympäristöstä. Jos on lapsuudesta asti ylisuojeltu ja kasvatettu kuin kukkaa kämmenellä turvallisessa ympäristössä on väkivallan kohtaaminen varmasti järkytys.
Mieluummin sitä lapsensa kasvattaa kaukana kaikesta pahasta, mutta silti kasvualustaa voi antaa vaaran kohtaamiselle, ennakoimiselle ja hallitsemiselle ihan muillakin elämän alueilla. Selviytymistaitoja partiosta pelastustaitoihin ja vaaran tunteen hallitsemista vauhdikkaammissa harrastuksissa.

Ehkä fyysinen ja osin vaarallinen työ tai harrastus voi kehittää kykyä toimia paremmin myös väkivaltatilanteessa, vaikka sellaisesta ei ennestään kokemusta olisi.