Asuin Itäisellä puistotiellä Eirassa yhden kesän. Alue oli lähes kokonaan pyhitetty suurlähetystöjen käyttöön, mutta muutakin asutusta Kaivopuiston puoleiselle osuudelle mahtui. Ikkunasta näkyi puisto. Oli lämmin kesä. Makasin puolille päivin ja podin akuuttia aamupäänsärkyä, sillä oli menossa jonkinlainen juhlakausi. Asunnon omistaja oli matkoilla, ja minä toimitin kissanhoitajan virkaa niin suuressa asunnossa, että en nähnyt kissaa kuin kerran tai kaksi. Ruoka katosi öisin kupista ja vettä latkittiin janoon, mutta kaikki tapahtui salaa, Kissa oli musta, äänetön silkkinen peto palavine silmineen. Minulla oli jatkuva tunne siitä, että se tarkkaili minua. Tunne ei kuitenkaan ollut ahdistava vaan koominen.
Harrastin sinä kesänä paljon irtoseksiä. Seksuaalisuus oli läsnä kaikessa. Se näkyi pukeutumisessa ja meikkaamisessa, asennoissa ja eleissä, puheissa ja tuoksui minussa läpi vuorokauden, kunnes pesin sen pois. En ymmärtänyt itseäni, sillä olin kuin tulessa, eksynyt ja kadoksissa. Halusin ja janosin että minut jatkuvasti löydettäisiin ja tyydytettäisiin uudelleen ja uudelleen, kunnes voihkisin vuoteellani valtavassa asunnossa haukkomassa happea kuin kala puiston nurtsilla, ja suunnaton raukeus valtaisi minut jälleen, ottaisi itseensä sisään ja tuudittaisi uneen, tyhjyyteen ja helppouteen.
Asetuin rooliini täydellisesti. Nainen vierelläni katseli minua pitkään ja kysyi sitten, millaista oli olla rikas. Katselin hänen kasvojaan ja näin niillä ilmeen, joka oli kuin sellaisen ihmisen katse, joka oli nähnyt kysymyksen tulevan, sellaisen, jollaiseen hän itse oli keksinyt vastauksen asettaa. Minä olin tulos. Minulla oli tässä utopiassa kaikkea sitä mitä ihmiset itselleen kaikkialla janosivat.
Naurahdin.
Kello oli aamuviisi. Tuomiokirkon kupoli hohti epätodellisena kattojen yllä aamuauringossa. Liikennettä ei juuri ollut. Helsinki nukkui, minä en. Kävelin yksin kohti kotia ja kissaa kuin sumussa. Autioksi muuttunut kaupunki oli kuin jonkin katastrofielokuvan käsikirjoituksesta sen rekvisiitta. Puluja, roskia ja meren tuoksua lensi pitkin puiston kasvoja. Mantan patsaan äärellä pysähdyin kuuntelemaan veden lorinaa. Kylmä ja tumma naisfiguuri katseli minua korkeuksista. Laivoja lähti ja tuli. Nainen oli pysäyttänyt minut hetkeksi. Oli kuin hän olisi ollut hengissä, läsnä ja elossa. Tunsin olevani hetken hämmentävän kaunis ja oikeassa. Yhden pienen hetken.
(naurua)
Harrastin sinä kesänä paljon irtoseksiä. Seksuaalisuus oli läsnä kaikessa. Se näkyi pukeutumisessa ja meikkaamisessa, asennoissa ja eleissä, puheissa ja tuoksui minussa läpi vuorokauden, kunnes pesin sen pois. En ymmärtänyt itseäni, sillä olin kuin tulessa, eksynyt ja kadoksissa. Halusin ja janosin että minut jatkuvasti löydettäisiin ja tyydytettäisiin uudelleen ja uudelleen, kunnes voihkisin vuoteellani valtavassa asunnossa haukkomassa happea kuin kala puiston nurtsilla, ja suunnaton raukeus valtaisi minut jälleen, ottaisi itseensä sisään ja tuudittaisi uneen, tyhjyyteen ja helppouteen.
Asetuin rooliini täydellisesti. Nainen vierelläni katseli minua pitkään ja kysyi sitten, millaista oli olla rikas. Katselin hänen kasvojaan ja näin niillä ilmeen, joka oli kuin sellaisen ihmisen katse, joka oli nähnyt kysymyksen tulevan, sellaisen, jollaiseen hän itse oli keksinyt vastauksen asettaa. Minä olin tulos. Minulla oli tässä utopiassa kaikkea sitä mitä ihmiset itselleen kaikkialla janosivat.
Naurahdin.
Kello oli aamuviisi. Tuomiokirkon kupoli hohti epätodellisena kattojen yllä aamuauringossa. Liikennettä ei juuri ollut. Helsinki nukkui, minä en. Kävelin yksin kohti kotia ja kissaa kuin sumussa. Autioksi muuttunut kaupunki oli kuin jonkin katastrofielokuvan käsikirjoituksesta sen rekvisiitta. Puluja, roskia ja meren tuoksua lensi pitkin puiston kasvoja. Mantan patsaan äärellä pysähdyin kuuntelemaan veden lorinaa. Kylmä ja tumma naisfiguuri katseli minua korkeuksista. Laivoja lähti ja tuli. Nainen oli pysäyttänyt minut hetkeksi. Oli kuin hän olisi ollut hengissä, läsnä ja elossa. Tunsin olevani hetken hämmentävän kaunis ja oikeassa. Yhden pienen hetken.
(naurua)
Vastaukset 6
Vanhimmat
No tulihan sieltä tarinaa :-). Sonnis kuule ootko minkä ikäinen ? Aattelen vaan noita sun tarinoita...hmmm...
Olen 59 vuotias. Sain potkut justiin ja se on sekoittanut vähän elämääni mutta pääsen kai eläkeputkeen. Pitää ottaa tuosta vielä selvää. Tavallaan minulla on nyt vapautunut olo. Onneksi on tämä palsta niin saan tuuletella ajatuksiani täällä.
(naurua)
Nyt et sitten kerro enempää Sonne. Panoista ei levitellä.
Itäinen Puistotie kuuluu Kaivopuiston alueeseen eikä Eiraan.
Kappas vaan. Mä olen aina luullut, että se on Eiraa. Minun on kerrottava tämä fiktiiviselle eläkeläiselleni, joka velloo pöytälaatikostoissaan.
(naurua)
Sonne hei, mites jos alkaisit romaanin kirjottajaksi? Tarinaa sä ainakin osaat heittää