Lähtisitkö mukaan ikäihmisten asumisyhteisöön?
Olen suunnitellut isoa taloa, mieluiten maalla, jossa asuisi itsenäisesti toimeen tulevia, yksinäisyydestä pois haluavia, ikäihmisiä. Työt hoidettaisiin ja kuluista vastattaisiin yhdessä. Yhteisön muoto voisi olla osakeyhtiö tai osuuskunta, johon pääsisi jollain perusmaksulla.
Lähtisitkö mukaan tällaiseen asumiseen ja mitä toivoisit/edellyttäisit yhteisöltä?
Olen suunnitellut isoa taloa, mieluiten maalla, jossa asuisi itsenäisesti toimeen tulevia, yksinäisyydestä pois haluavia, ikäihmisiä. Työt hoidettaisiin ja kuluista vastattaisiin yhdessä. Yhteisön muoto voisi olla osakeyhtiö tai osuuskunta, johon pääsisi jollain perusmaksulla.
Lähtisitkö mukaan tällaiseen asumiseen ja mitä toivoisit/edellyttäisit yhteisöltä?
Vastaukset 44
Vanhimmat
asun jo sellaisessa, yhteiset työt vaan tahtoo hoitaa joku
Viime syksynä kun tämä käytiin läpi ei innokkaita ollut.
Mitä nyt yksi-kaksi mainostoimiston edustajaa.
Silloin ei ollut puhetta Perunan-kuorista.
Eivätkö tämän-hetkiset perus-maksusi riitä elämiseesi?
H.
Riittää elämiseen yksin omassa asunnossani. Tarkoitankin yhteisöllista asumista, missä olisi aina joku muukin paikalla. Yksin asuvat vanhukset tuntevat usein olonsa turvattomaksi, jos jotain sattuu, saat maata päiväkausia kenenkään kyselemättä.
Tokihan pitää olla omaakin rauhaa ja vapaata ja tehtävät jaettu etukäteen.
Olisi minustakin rasittavaa, jos joku puhekone tulisi porukkaan, sopivuus pitäisi jotenkin testata.
"ilona51"
"Olen suunnitellut isoa taloa"
"johon pääsisi jollain perusmaksulla"
Tarkennatko nuo mainokset?
H.
Mainos? Tämä oli vain omaa haavettani elämisestä vanhuusiällä, kun siihen eläkeläisten joukkoon olen liittymässä. Vielä olisi virtaa vaikka tällaisen kommuunin vetovastuuseenkin, mutta hyvä porukka pitäisi löytyä.
Ajattelin, että jos siihen kuuluisi 6-8 henkilöä, osuus esim. 10000€, talo ostettaisiin osakeyhtiön nimiin ja rahoitettaisiin pääomalla ja lainalla ja pitkällä maksuajalla, asumismaksuksi riittäisi ehkä n. 700€/kk.
Taloksi valitsisin isohkon maatilan päärakennuksen, jossa voisi olla pieni navetta ja maata pari hehtaaria. Lampaat ja kanat olisivat helppohoitoisia ja niistä saisi ravintoa omaan pöytään.
Laiskalle eikä kaiken valmiina toivomalle tämä ei sopisi, mutta oletan aktiivisia sekä miehiä että naisia löytyvän tämän verran.
Mulle ei sopisi tällainen kommuunityyppi. Tarkoitus on kai herättää keskustelua aiheesta? Kun on koko ikänsä asunut pikkukaupungin omakotitalossa, vanhana haluaa todellakin päästä helpommalla. Kaikenlainen työnteko täytyy saada minimiin. Siis ikävä työnteko kuten lumityöt, remontit, lannan luonti, eläinten hoito, heinänteko. Mielelläni laiskottelen eläkeiässä, enkä koe sitä ollenkaan negatiivisena piirteenä ihmisessä.
Mieluummin perustaisin kommuunin pääkaupunkiseudulle kerrostaloon. Seuraa teattereihin, ravintoloihin, konsertteihin, shoppailuun, kansalaisopistoon, jumppaan jne. saisi halutessaan. En kestäisi vanhana elämää pimeässä syrjäseudulla, jatkuvaa raatamista vaativassa maalaistalossa.
Riitaa syntyy aina, kun on pakollisia yhteisiä töitä tehtävänä.
En lähtisi. Toivottavasti selviän kotonani loppuun asti. Jos en, minkäpä sillekään mahdan.
Asun jo lähes vastaavassa ympäristössä. Meillä on mukava yhteisö. Ympärillä metsää,peltoja,joki. Upea paikka asua.
Missä sellaisia paikkoja on, olisin kiinnostunut. Vai onko joku sukulaisten muodostama?
Oi ei, en lähtisi. Voin kuvitella, että meikäläinen pistäisi kuulokkeet korviin ja alkaisi vaipumaan ihanan musiikin syleilyyn ja sitten joku muori vetäis mun syleilystä pois ja alkaisi muistuttamaan, että sun vuoros tehdä sitä tai tätä. Tai jos lukisin kirjaa, niin joku alkaisi rupattelemaan kesken kaiken ja olisin pakotettu kuuntelemaan ja vastaamaan toisen rupatteluun.
En ole kamalan sosiaalinenkaan. Osaan kyllä jutustella, mutta ei hirveesti huvita.
Tahdon jutella vain mun ystävien kans ja sitten lasteni ja heidän perheen kanssa.
Ja aamuisin olen kiukkuunen ennen kahvin juontia. Aamuisin en välitä kuunnella muiden puheita, saati jos pitäisi vielä avata suu ja vastata.
Olisin pahin mahdollinen ihminen kommuuniasumiseen.
Olen ihan samanlainen. Haluan olla rauhassa ja touhuta omiani, olisi häiriöksi jos ympärillä olisi seuranhaluisia sosiaalisia ihmisiä.
En lähtisi. Luin juuri kehitysvammaisesta, joka kaipaa omaa elämää pois hoitolaitoksesta.
Olipa perustelut.
En lähtisi. Olen kaupunki-ihminen. En sosiaalinen.
En minäkään kommuuniin lähtisi. Mullon asunto kaupungissa ja toinen kirkonkylän keskustassa, joissa vietän aikaani yksin tai hyvien ystävien kanssa. En kaipaa hovia ympärilleni.
Jos olisin yksin niin mikäs ei. Viihdyn ihmisten seurassa.
Ei enää kiinosta, on tottunu itsenäiseen elämään,
oletan, siellä on eriluonteisia ihmisiä, jotkut rehellisiä jotkut kutaleita, tekevät vääryyttä heti kun silmä välttää,
Kommuunieläminen on kait enemmänkin juuri nuorten juttu; ovat sopeutuvaisempia ja vähemmän pinttyneitä asenteita ja muutenkin nuori porukka ei aina etsi vikoja toisistaan samalla tavalla kuin monet vanhemmat ihmiset tekevät.
Ei se asumismuoto todellakaan ole kaikille ja tosi hyvä jos sen tietää jo etukäteen ennenkuin ilmoittautuu mukaan.
Suomessa taitaa olla asuminen kalliimpaa kuin täällä. Noilla mainituilla hinnoilla ja maksuilla saisi aikamoista maaseutulyxiä täältä, jonkun vanhemman herraskartanon tai jotain vastaavaa.
Hei Paloma4ever,
tarkoittaako "täällä" Ruotsia?
Sikäläisistä kollektiiviasumisesta, -yhteisöistä ja -taloista kerrotaan erilaisilla nettisivuilla. Kannattaa googlata, jos kiinnostaa.
Itsekin saan aiheeseen liittyviä tiedotteita muutaman kerran vuodessa järjestöltä, jonka nettisivu on muistaakseni osoitteessa: www.kollektivhus.nu
Tukholmassa ja lähialueilla on enemmänkin erilaisia kollektiivisia asuintaloja. Asuminen on tosiaan edullisempaa Ruotsissa, eikä siellä kannattaisi hankkia omistusasuntoa. Erityisesti kaupungissa ne taitavat olla todella harvinaisia.
Tarkistin linkin kollektivhus.nu ja totesin, että siellä on todella paljon erilaista tietoa aiheesta. Ikkunan oikeasta ylänurkasta voi halutessaan valita kieleksi englannin.
Kartasta näkee hyvin, millaisia vaihtoehtoja on omistus- ja kustannusvaihtoehtojen osalta tarjolla ja missä. Todella selkeä esitys, josta aukeaa tietoja vaikkei kieliä hallitsisikaan.
(En tarkoita Palomaa;))
Suosittelen kaikille osoitteeseen www.kollektivhus.nu kurkistamista.
"O-Orvokki"
Minäkin olen hyvä kielissä.
Ihan hyvin minua voi kehua Paloman rinnalla.
Ihan mielelläänkin saa.
Paloma on kiva.
Minä asun jo kollektiivissa.
Stadin kämppä.
Ei siis koti.
Täällä me köyhät nykertelemme.
Sauna-lauteille liinojamme :)
Kollektiivimme osoite on: viisasko.öh
H.
Kyllä, tarkoitan täällä Ruotsissa. Katselimme pari vuotta sitten kiinteistöjen hintoja Suomesta olimme hieman ajatelleet että jos kuitenkin muuttaisimme mekin viettämään eläkepäiviämme Suomeen, mutta omakotitalojen tai mökkien hinnat Suomessa (Etelä ja Keski-Suomessa, etenkin Pohjois-Hämeessä, johon olen itse ihastunut) olivat meidän budjettimme ulkopuolella. Löysimme sitten tämän hieman vanhemman omakotitalon pienestä jokivarsiyhteisöstä aivan pilkkahintaan ja ostimme sen silmää räpäyttämättä. Nyt Lutusen talo Tukholman ulkopuolella menee myyntiin tällä viikolla ja sitten maksetaan kaiki velat pois ja tuhlataan ja hummaillaan loput rahat ;) (SKI generation= spending our kids inheritance).
Eräs ystäväni asui melkein koko Ruotsin elämänsä kollektiivissa Älvsjössa (Tukholman esikaupunki) ja viihtyi erinomaisesti. Hänen kokemustensa perusteella ja koska itsekin olen kasvanut kolhoosissa tuntuu kollektiiviasuminen aivan positiiviselta, ihmiskeskeiseltä ja elämänmyönteiseltä ratkaisulta,
Toivotan onnea ja kaikkea hyvää teidän uusiin kuvioihinsa.
Älvsjössä tuli käytyä ja jossain toisessakin lähiössä. Oman talonrakennushankkeemme vei seitsemän vuotta aikaa ja tutustuimme sekä ryhmämatkoilla että itseksemmekin erilaisiin yhteisökuvioihon eri puolilla Eurooppaa.
On ollut hauska huomata, että samantapaisia hankkeita on käynnistynyt enemmänkin Suomessa.
Kuulin juuri yhteisessä olohuoneessa ruokaillessamme, että Helsingin Jätkäsaareen rakennettavaan ruotsinkielisen yhteisötason osakkaaksi pääsevät vain onnekkaimmat arpomalla. Jonkun tunnetusti varakkaan mukaan pääseminen oli kuulemma herättänyt närkästynyttäkin keskustelua, koska talo rakennetaan Hitas-vuokratontille.
Meikäläisissä yhteisötalossa jokaisella on myös oma, ihan yksityinen asuntonsa. Koot vaihtelevat omassa talossani pienistä yksiöstä reilusti yli sataneliöisiin asuntoihin. Asukkaita on kaikenikäisiä vauvasta vaariin.
Maalla on haasteellista vanhalla ihmisellä. Kotona asun ja sitten menen palvelutaloon, jos ehdin.
Saanko kysyä ikääsi, kun tunnet olevasi vanha ihminen?
Maalla ei ole kauppapalveluja, ei terveyspalveluja.
Ajokortti voi mennä katkolle.
Maalla pitää olla nuori ja terve..
Ei yli kuuskymppisten pidä haikalla maallemuutosta, isommalla porukalla vielä vähemmän.
Olen samaa mieltä ei yli 60v kannata haikailla maalaiselämää. Varsinkin jos ei ole aikaisempaa kokemusta. Vanhemmiten maalta halutaan liikekeskuksiin.
Saa kai sitä jokainen unelmoida mistä tykkää. Kaikkien kunto eikä elämän kokemukset ole samanlaisia ja joku voi haluta toimeliasta elämää myös eläkkeellä. Ärsyttää hienoisesti nämä tyypit, jotka ovat saaneet jonkun taivaallisen tiedon jostakin, mitä ihmisen pitää ja ei pidä tehdä milloinkin. Autot kulkee myös hiekkateitä, samoin aurat ja lanat. Isommassa porukassa joku on aina ajokuntoinen tai sitten tilataan taksi. Eihän tässä mitään persaukisia reppanoita olla.
Kysyit ikääni, olen 67v ei minun kannata maalle muuttaa. Kesäpaikka on kyllä
siellä ja työtä riittävästi, pelkkä nurmen leikkaus on jo iso työ. Koko ajan siellä teen jotakin. Siis tiedän että ei ole niin romanttista kun moni luulee. Onhan
siellä kaunista ja hiljaista vain linnut laulaa ja sirkat sirittää.
Ei kai sinun kaltaisesti ihminen olekaan sopiva mihinkään maalaiskommuuniin, kun sinulla se maapaikka jo on. Työmäärä on paljon itsestäkin kiinni, jos haluaa suorittaa kaikki kesät, niin siitä vaan. Vähemmälläkin pääsee.
Suomessa kuuluu olevan jossain maaseudulla tosi halpoja maalaistaloja ja maatiloja myynnissä nykyisin. Kannattaa katsella ja kuulostella.
Mielestäni aikuisten ja erityisesti senioreiden yhteisötalossa tai kommuunissa pitäisi jokaisella olla ihan oma, omanlaisensa asunto, johon muut eivät kutsumatta pääse. Nyt kunnat tarjoavat myös tontteja ja jossain saatetaan tukeakin yhteisöllistä rakentamista.
Rokkimummon ketjussa kerron omasta kaupunkiin rakennetusta yhteisöllisestä talostamme. Minulle yhteisöllinen kotitalo ja miksei ehkä kesäpaikkakin sopii hyvin. Olemme ehtineet pohtia monenlaisia kuvioita teoriassa ennen talomme valmistumista ja nyt jo kertynyt vähän kokemustakin.
Tärkeimpiä sääntöjä lienee, että kaikki voivat halutessaan osallistua yhteisiin kuvioihin, mutta kenenkään ei ole pakko osallistua mihinkään, ja jokaisen tulee kunnioittaa toisten yksityisyyttä.
Onko kaikki mennyt kuin siellä kuuluisassa strömsöössä :), eli kaikki niinkuin on sovittu, - onko tullut yllätyksiä, myönteisiä/kielteisiä?
kys.ain utelian so. tiedonhaluinen mummo :)
Omasta puolestani voin rehellisesti vastata, että kaikki yhteiset kuviot ovat onnistuneet ja sujuneet paremmin kuin olisin osannut odottaa.
Meidän miehet -ja naisetkin- hallitsevat monet kuviot paremmin kuin strömsössä osaavat.
Hei Pirre, kirjoitin pikän tarinan, mutta se taisi karata bittiavaruuteen (kännykkä ja tabletti temppuilevat)
Palaan asiaan myöhemmin. Tarkistan, etten väsytä teitä tuplatarinalla - taas
En ikinä!
Kuullostaa ihan sille paikalle johon kyllä kerkiän kuoltuanikin, sille Paratiisin vastakohdalle.
Elän tässa¨omassa paratiisissani kynsin hampain, niin kauan kun se mun vallassa on. En hevillä irrota!
Koko yhteiskunta on tavallaan kommuuni, Neuvostoliitto suurin komunistinen kommuuni, avioliittokin jollai tavalla kun on yksin on vapaa kommuunista, naurakaa jos haluatte.
Kyllä se vanha tyyli jota varsinkin Karjalassa harrastettiin, että useampi polvi asui samankaton alla, suurissa, usein hirrestä tehdyissä taloissa. Ihmiset huolehtivat
toisistaan, vanhat hoitivat lapsia ja tekivät sisätöitä. Koskaan koti ei ollut tyhjä, aina oli hellassa tuli pata porisi. Kaikki ihmiset olivat tärkeitä, tulivat hoidetuiksi.
Kotona vanhus kuoli, aittaan nostettiin odottamaan hautaamista. Olihan siinäkin
ongelmansa, mutta suuri perhe oli turva kaikille. Entisen mieheni suku on karjalan
siirtolaisia, anoppi kertoi näistä yhteistalouksista. Keskinäisiä ristiriitoja oli kyllä näissä perheissä.
Evakkolapsena asuimme mekin yhteistaloudessa isän vanhempien ja hänen veljensä kanssa. Siinä on sekä hyviä että huonoja puolia. Uskon kuitenkin muistoni lapsuuteni "kolhoosista" olevan värittyneitä negatiivisesti lähinnä äitini elinikäisen katkeruuden johdosta, kun isä ei koskaan irroitatunut kolhoosista ja rakentanut hänelle omaa taloa. Niin kauan kun vanhukset elivät, äijä oli se joka piti komennon ja rahakukkaron tiukasti taskussaan; pojat ja miniät olivat tövoimaa Äijän ja mummon kuoleman jälkeen kotitalo jaettiin kahden perheen taloksi, molemmat veljekset jotka olivat jääneet isän talouteen rakensivat lisää huoneita ja uuset raput ja ulko-ovet.
Serkkujen kanssa kasvoimme näinollen melkein kuin siskokset ja veljekset ja aina oli leikkikavereita omasta takaa. Veljekset auttoivat toinen toisiaan ja miniät olivat sitten emäntiä kumpikin omassa huushollissaan ja hyvä naapurisopu säilyi elämän läpi.
Ei ole paluuta menneeseen. Työpaikat ja palvelut keskitettävä suuriin asutuskeskuksiin. Näin Se vaan on.
Miten sinun ikäisesi, sotien jälkeen syntynyt, pystyy olemaan evakkolapsi? Mistä ja miksi sinä jouduit lähtemään evakkoon? Karjalaiset saatiin asutettua vuoteen 1948 mennessä.
Evakkojen lapsi.
Joskus nuorempana olin kiinnostunut kommuunijutuista, luin niitä, viehättivät.
Nyt kun on elämää nähnyt ja sitä miten ihmiset sietävät huonosti toisiaan,
en lähtisi edes kokeilemaan.
Asumaanko minut tahdot
ei et tahdo
olen vanha ja kiukkunen
joskus jopa hymyilen
saisit passata vaan mua
mä vaan suukotan sua
valmiiseen päytään syömään tulisin
silmilläni sua söisin
kiehuisit kuitenki harmista
minut kun sinne raahasit,
Ei niin pientä firmaa etteikö joku änkeäisi johtajaksi, pöydänpäähän.
Ei kuitenkaan oikeuksia, ilman velvollisuuksia, Johtaja:))