Nykyään televisio on usein kiinni, kun siedettäviä ohjelmia on niin vähän - puhumattakaan katsottavista. Seuraavia ohjelmia en halua katsoa tai kuulla: ns. paritusohjelmat, kun haetaan morsianta, sulhasta, aviopuolisoa jne julkisella tv-haulla "asiantuntijoiden" tai juontajien opastuksella. Ruuanlaitto-ohjelmat ja erilaiset kilpailut parhaasta julkkisruuanlaittajasta, parhaasta leipomosta tai parhaasta kokista, joka laittaa ruuantekijöitä järjestykseen.
Erilaiset sähläämis-, pelleily- ja huonon maun ohjelmat navanalusvitseineen tai ilman niitä ovat surkuhupaisia, eikä tiedä pitäisikö itkeä, nauraa vai surra tekijöiden ja tuottajien puolesta. Esimerkiksi hupiohjelma Kingi, jossa pelleillään ja yritetään imitoida, yritetään tehdä parodia tai jopa tv-komediaa. Näyttelijät hosuvat, ovat välillä tukehtua omaan nauruunsa, kun niin sanotusti "putoavat" hahmostaan. Erittäinkin huonoja ovat "lauluesitysten" arvioijat. Nokkeluus on kaukana tuomarihahmojen esityksistä - mikä ei naurata, ei huvita mutta katsoja tuntee itsensä vaivautuneeksi: tämäkin vielä kaiken muun hömpän lisäksi. Ehkäpä mainostajatkin ovat huomanneet heikkotasoisen ohjelmiston, kun ohjelmien yhteydessä on yhä enemmän tv-ohjelmien mainontaa. TV-ohjelmien pitäisi uudistua, nykyaikaistua, mitä ei osoita ikivanhat elokuvat tai teinitasolle jäävät valmiiksi nauretut ohjelmat.
Jatkuvasti saamme nähdä uusintoja uusintojen perään. Eri kanavilla näytetään samat ohjelmat moneen eri kertaan. Saattaa käydä niinkin, että samana iltana nähdyt elokuvat ovat kaikki jo moneen kertaan aiemmin näytettyjä. Uuno Turhapuro -elokuvat eivät ole ajan saatossa parantuneet, eikä niiden näyttäminen ole toivottavaa lukemattomine uusintoineen.
Musiikkiesityksiä tulee runsaasti. Joukossa myös uusia hyviä ideoitakin. Mutta liika on liikaa. Musiikkikanavia on, ja niille voidaan siirtää musiikkiohjelmia halukkaiden kuultavaksi ja nähtäväksi.
Kuvataiteen tai teatteritaiteen uusista suuntauksista Suomessa ja ulkomailla emme tiedä, koska niistä ei kerrota tai tiedetä. Kuvataiteesta voitaisiin tuottaa monia erilaisia ohjelmia, esimerkiksi taiteilijat maalaisivat eri tyylien mukaan samasta aiheesta teoksia, jotka yleisö arvioisi ja arvaisi mikä tyylilaji. Teokset voitaisiin lahjoittaa esim. hyväntekeväisyyteen.
Eri taidekoulujen esittelyjä, vuoden taiteilijoiden esittelyjä, galleriavierailuja eri kaupungeista jne. Suomalaista taidetta voitaisiin tehdä tunnetuksi paitsi Suomessa myös ulkomailla. Luovuutta tarvitaan paitsi taiteen, kaikessa muussakin tekemisessä. Luovat ratkaisut eivät synny itsestään, mutta luovuutta vaativia ja edellyttäviä ohjelmia voidaan tukea vai voidaanko.
Ajankohtaisohjelmia on liian vähän. Tutkivaa journalismia ei juuri ollenkaan luukunottamatta MOT:tä. Suomalaiset eivät tiedä onko eduskunnassa oikeisto- vai vasemmistoenemmistö, mitkä ovat eri puolueiden ohjelmia tai mitä hallitus ja eduskunta tekevät puhumattakaan valiokuntien työskentelystä tai valikuntien paikkajaoista. Eduskuntavaalit ovat tulossa, mutta äänestäjät eivät tiedä miten vaalien jälkeen tullaan esim. ulkomaa velkaa tai kestävyysvajetta hoitamaan eri puolueiden taholta, jos voittavat vaalissa. Suomen budjetista, verokertymän käytöstä tai erilaisista verotuista tai yritystuista ei tiedetä. Miten 100 miljardin ulkomaan velka on syntynyt ja mihin rahat on käytetty. Miksi isot yhtiöt voivat suunnitella veronsa siten, että maksavat yhteisöveroa vain 7-8 %, kun pienet yritykset maksavat yhteisöveroa 20 %. Miten ja miksi pörssiyritykset viettävät osinkojuhliaan laman aikana?
Pitäisikö jakaa asiallista, yhteiskunnallista tietoa - ruokareseptien ja höpö-höpö-ohjelmien sijaan. Lupamaksujen sijaan on siirrytty perimään yle-vero suoraan tuloista. Vastineeksi odotamme tietoa yhteiskunnasta, sen rakenteista ja poliittisesta päätöksenteosta. Tutkivaa journalismia, päteviä taloustoimittajia, eri alojen asiantuntijoiden lausuntoja jne. Odotamme suurta julkista verokeskustelua, keneltä verot peritään, ketkä saavat suurimmat veroedut ja miksi. Veroprofessoreiden lausuntoja suomalaisesta verotuksesta ja kriteereistä, miten verot kannetaan eri tuloryhmissä. Täsmätietoa siitä mihin verokertymä käytetään.
Erilaiset sähläämis-, pelleily- ja huonon maun ohjelmat navanalusvitseineen tai ilman niitä ovat surkuhupaisia, eikä tiedä pitäisikö itkeä, nauraa vai surra tekijöiden ja tuottajien puolesta. Esimerkiksi hupiohjelma Kingi, jossa pelleillään ja yritetään imitoida, yritetään tehdä parodia tai jopa tv-komediaa. Näyttelijät hosuvat, ovat välillä tukehtua omaan nauruunsa, kun niin sanotusti "putoavat" hahmostaan. Erittäinkin huonoja ovat "lauluesitysten" arvioijat. Nokkeluus on kaukana tuomarihahmojen esityksistä - mikä ei naurata, ei huvita mutta katsoja tuntee itsensä vaivautuneeksi: tämäkin vielä kaiken muun hömpän lisäksi. Ehkäpä mainostajatkin ovat huomanneet heikkotasoisen ohjelmiston, kun ohjelmien yhteydessä on yhä enemmän tv-ohjelmien mainontaa. TV-ohjelmien pitäisi uudistua, nykyaikaistua, mitä ei osoita ikivanhat elokuvat tai teinitasolle jäävät valmiiksi nauretut ohjelmat.
Jatkuvasti saamme nähdä uusintoja uusintojen perään. Eri kanavilla näytetään samat ohjelmat moneen eri kertaan. Saattaa käydä niinkin, että samana iltana nähdyt elokuvat ovat kaikki jo moneen kertaan aiemmin näytettyjä. Uuno Turhapuro -elokuvat eivät ole ajan saatossa parantuneet, eikä niiden näyttäminen ole toivottavaa lukemattomine uusintoineen.
Musiikkiesityksiä tulee runsaasti. Joukossa myös uusia hyviä ideoitakin. Mutta liika on liikaa. Musiikkikanavia on, ja niille voidaan siirtää musiikkiohjelmia halukkaiden kuultavaksi ja nähtäväksi.
Kuvataiteen tai teatteritaiteen uusista suuntauksista Suomessa ja ulkomailla emme tiedä, koska niistä ei kerrota tai tiedetä. Kuvataiteesta voitaisiin tuottaa monia erilaisia ohjelmia, esimerkiksi taiteilijat maalaisivat eri tyylien mukaan samasta aiheesta teoksia, jotka yleisö arvioisi ja arvaisi mikä tyylilaji. Teokset voitaisiin lahjoittaa esim. hyväntekeväisyyteen.
Eri taidekoulujen esittelyjä, vuoden taiteilijoiden esittelyjä, galleriavierailuja eri kaupungeista jne. Suomalaista taidetta voitaisiin tehdä tunnetuksi paitsi Suomessa myös ulkomailla. Luovuutta tarvitaan paitsi taiteen, kaikessa muussakin tekemisessä. Luovat ratkaisut eivät synny itsestään, mutta luovuutta vaativia ja edellyttäviä ohjelmia voidaan tukea vai voidaanko.
Ajankohtaisohjelmia on liian vähän. Tutkivaa journalismia ei juuri ollenkaan luukunottamatta MOT:tä. Suomalaiset eivät tiedä onko eduskunnassa oikeisto- vai vasemmistoenemmistö, mitkä ovat eri puolueiden ohjelmia tai mitä hallitus ja eduskunta tekevät puhumattakaan valiokuntien työskentelystä tai valikuntien paikkajaoista. Eduskuntavaalit ovat tulossa, mutta äänestäjät eivät tiedä miten vaalien jälkeen tullaan esim. ulkomaa velkaa tai kestävyysvajetta hoitamaan eri puolueiden taholta, jos voittavat vaalissa. Suomen budjetista, verokertymän käytöstä tai erilaisista verotuista tai yritystuista ei tiedetä. Miten 100 miljardin ulkomaan velka on syntynyt ja mihin rahat on käytetty. Miksi isot yhtiöt voivat suunnitella veronsa siten, että maksavat yhteisöveroa vain 7-8 %, kun pienet yritykset maksavat yhteisöveroa 20 %. Miten ja miksi pörssiyritykset viettävät osinkojuhliaan laman aikana?
Pitäisikö jakaa asiallista, yhteiskunnallista tietoa - ruokareseptien ja höpö-höpö-ohjelmien sijaan. Lupamaksujen sijaan on siirrytty perimään yle-vero suoraan tuloista. Vastineeksi odotamme tietoa yhteiskunnasta, sen rakenteista ja poliittisesta päätöksenteosta. Tutkivaa journalismia, päteviä taloustoimittajia, eri alojen asiantuntijoiden lausuntoja jne. Odotamme suurta julkista verokeskustelua, keneltä verot peritään, ketkä saavat suurimmat veroedut ja miksi. Veroprofessoreiden lausuntoja suomalaisesta verotuksesta ja kriteereistä, miten verot kannetaan eri tuloryhmissä. Täsmätietoa siitä mihin verokertymä käytetään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.