Turhako toivoa otsikon lupausta tässä sekavassa maailmantilanteessa, jolloin tulipesäkkeitä on ihmisuhreineen ylt´ympäri joka mannerta.
Minusta tuntuu, että harva tietää, mikä on omassa maassamme Fellmanin pelto niminen paikka Lahdessa, veli veljen on surmannut.
Taiteilija ym. Kaisa Salmi toteutti huhtikuussa 2013 Lahdessa Fellmanin pelto - 22000 ihmisen Elävä Monumentti teoksen. Yhteisöllinen taideteos muistutti Fellmanin pellolle vuonna 1918 pystytetystä vankileiristä.
Taiteilijan tarkoituksena on ollut rakentaa siltoja ihmisten kesken ja korjata kansallisia traumoja.
Leirille suljettiin 22000 punavankia, joista tuhansia teloitettiin tai kuoli nälkään ja tauteihin kuuden päivän aikana. Kaikkiaan vankileirillä kuoli virallisen tiedon mukaan 11652 punaista.
Salmen teoksen toteuttamiseen osallistui noin 10000 kansalaista. He täyttivät pellon paikalla nykyään olevan Fellmanin puiston, jonka naapurissa on Lahden linja-autoasema..
Hetkeksi tavallinen pelto muuttui vankileirin kuvaksi.
Performanssi myös kuvattiin, teos on nyt saatettu kaikkien ulottuville dvd-levynä.
Teoksen voimaa lisää se, että alkuperäiselle tapahtumapaikalle järjestetty performanssi tapahtui aivan Lahden nykyisen keskustan kupeessa. Se muistuttaa historian lyhyydestä.
Teoksellaan Salmi pakottaa yleisönsä pohtimaan suhdettaan Suomen historiaan ja kiinnittämään huomiotamme asuinympäristömme merkityksellisyyteen. Se ei ole koskaan pahasta.
Edellä oleva kirjoitukseni aihe on Tampereella painettavasta Voima - lehdestä, joka on kriittinen yhteiskunnalliskulttuurinen julkaisu. Lainasin osittain toimittaja Jari Tammisen tekstiä.
Paljon aineistoa, kuvia ja kertomuksia performanssista löytyy netistä nimellä Fellmanin Veripellot.
Kaisa Salmella on tekeillä tohtorinväitöskirja ko. aiheesta.
Minusta tuntuu, että harva tietää, mikä on omassa maassamme Fellmanin pelto niminen paikka Lahdessa, veli veljen on surmannut.
Taiteilija ym. Kaisa Salmi toteutti huhtikuussa 2013 Lahdessa Fellmanin pelto - 22000 ihmisen Elävä Monumentti teoksen. Yhteisöllinen taideteos muistutti Fellmanin pellolle vuonna 1918 pystytetystä vankileiristä.
Taiteilijan tarkoituksena on ollut rakentaa siltoja ihmisten kesken ja korjata kansallisia traumoja.
Leirille suljettiin 22000 punavankia, joista tuhansia teloitettiin tai kuoli nälkään ja tauteihin kuuden päivän aikana. Kaikkiaan vankileirillä kuoli virallisen tiedon mukaan 11652 punaista.
Salmen teoksen toteuttamiseen osallistui noin 10000 kansalaista. He täyttivät pellon paikalla nykyään olevan Fellmanin puiston, jonka naapurissa on Lahden linja-autoasema..
Hetkeksi tavallinen pelto muuttui vankileirin kuvaksi.
Performanssi myös kuvattiin, teos on nyt saatettu kaikkien ulottuville dvd-levynä.
Teoksen voimaa lisää se, että alkuperäiselle tapahtumapaikalle järjestetty performanssi tapahtui aivan Lahden nykyisen keskustan kupeessa. Se muistuttaa historian lyhyydestä.
Teoksellaan Salmi pakottaa yleisönsä pohtimaan suhdettaan Suomen historiaan ja kiinnittämään huomiotamme asuinympäristömme merkityksellisyyteen. Se ei ole koskaan pahasta.
Edellä oleva kirjoitukseni aihe on Tampereella painettavasta Voima - lehdestä, joka on kriittinen yhteiskunnalliskulttuurinen julkaisu. Lainasin osittain toimittaja Jari Tammisen tekstiä.
Paljon aineistoa, kuvia ja kertomuksia performanssista löytyy netistä nimellä Fellmanin Veripellot.
Kaisa Salmella on tekeillä tohtorinväitöskirja ko. aiheesta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Katajainen kansa senkin kesti ja yhtenäisenä oli valmis puolustamaan maataan v.-39
On tuosta Kaisa Salmen teoksesta tullut luettua, ja hyvä onkin muistaa nekin uhrit, jotka taistelivat elinehtojensa puolesta.
Niin sykähdyttävä kuin tuo "Kansainvälinen" aatteeltaan onkin, ei näytä siltä, että se toteutuisi lähes ylikansoitetussa maailmassa, missä heikompia aina sorretaan.
Tuosta Felmannin puistosta muistuu mieleeni äitini monesti esittämä Brita Polttilan runo, jonka sanoma on yhä vielä niin ymmärrettävä.
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/brita_polttilan_runoja_35073.html#media=35074
Kaisan DVD n taustalla soi uudestaan sanoitettu Marseljeesi.
Tänään helmikuun toisena sunnuntaina, on Lukurauhan päivä, uusi teemapäivä entisten sankkaan joukkoon. Koko vuosi 2015 on Kirjan vuosi.
Olen juuri saanut loppuun tähän Susmorsiamen aloitusteemaankin sopivan romaanin, Sirpa Kähkösen Graniiittimiehen. Kähkönen on kirjoittanut myös upean Kuopio-sarjan...suosittelen. Uumoilin häntä viimekertaiseksi Finlandia-voittajaksi, ehkä ensi kerralla on hänen vuoronsa.
Kirjassa suomalainen nuori pari , uusilta nimiltään Klara ja ljava, lähtevät kotimaan mahdollisuuksiin pettyneinä Venäjälle, päämääränään olla mukana sosialistisen ihannevaltion rakentamisessa . Petrograd näyttää heille tylyt kasvonsa, nälkää, kylmää, syöpäläisiä, ihmiset raadollisuutensa. Kirja on äärimmäisen taitavaa kerrontaa, siksi raskaat asiat jaksaa lukea ja ylläpitää valonpilkahduksia. Klaralla on valtava halu kokea iloa, jota hän luuli saavansa sosialismin ideasta. Hän ottaa hoiviinsa kaksi katulasta, joiden kehittyminen ja toipuminen on kirjan upeinta antia. Valtava määrä hylättyjä ja orpoja lapsia asui viemäreissä, maan alla pitäen toisistaan huolta miten pystyivät.
Valtavan tunnemyllerryksen tämä lukuelämys on minulle antanut.
Vielä jottain näin aamun herkin aistein minäkin. Kaisa Salmi ei olekaan mikään hetkellinen barrikadeilla keikkuja eikä minkään aatteen kovaääninen toitottaja.Vain ihminen ihmisen puolella. Muutenkin hyvin monipuolinen, paljon aikaansaanut myös omana itsenään, opiskellut ja saavuttanut muutakin kuin tällaisen performanssin, taiteilija monella tavalla.
Entäpä Brita Polttila, upeita ajatuksia, joita lukemaan voisi moni useamminkin pysähtyä.
Ja Ramoona, täytyy sanoa, etten enää jaksa, uskallakaan, noita lasten ja nuorten asioita niin tarkasti tietää, kun tietää jo oman voimattomuutensa ja yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuuden. Mutta silti en todellakaan ole jättänyt kesken asioita, joissa olen toiminut. Sen ansiosta voi rauhallisin mielin tässä eleskellä, kun tietää kaikkensa antaneensa, tehneensä, enempää ei voi kuin rakkautensa antaa.
Silloin Virossa, Tallinnassakin paljon asioivana tiesin, kuulin siitäkin, miten paljon lapsia Tallinnan viemäreissä asuu. Miten lie nyt, kun asiat eivät suinkaan ole ´ paremmin ´, ainakin heitteillä olevia aikuisia, aivan rappioasteella olevia, on huomattavasti enemmän kuin Venäjän aikaan ja 15 vuotta sitten.
Tämä Kaisa Salmen performanssi on nyt esitettävänä, nähtävänä, filmattuna Berliinissä 20. - 30.3. 15. Linkkiä en osaa laittaa.
Perkele, ottaa kyllä aivoon palstan tylsistyneitten vanhusten aivomaailma. Mikä teitä kiinnostaa, ei mikään !!
Kyllä mua sus kiinnostaa monet asiat mutta mä en oo vielä vanhus vaan junnuseniori.
Älähän nyt Jakolasku' hermostu. Nythän oli kysymyksessä Felmannin peltotapahtuma jossa tapahtui mitä tapahtui vaan taiteilia joka halusi luoda siltaa että' asiasta voitaisiin keskustella ilman politiikan kiihkoa. Aloittajaa kunnioitan rohkeudesta yrittää vetää esille tämä meidän pientä kansaa syvästi koskettanutta tapahtuma, että siitä voitaisiin keskustella ilma vihaa puolin tai toisin,
Hienoa että palstalle on eksynyt yksi noin älykäs aivomaailman edustaja, ja niin tyylikkäästi osaat esiintyä . Jos menisit kaltaistesi älyköiden seuraan et kärsisi tästä palstan tylsämielisestä aivottomuudesta.
En oo yhtään hermostunut, tiedän tämän taiteilijan teoksen. Mielestäni rohkea kannanotto ja aivan oikein. Tiedän myös mitä punavangin elämä oli kun pääsi Tammisaaresta pois.