oli kirjoitus ylellä...Aika hankalaa nykyään kun on niin paljon paikkoja joihin löytötavarat voi toimittaa....ainakin isoissa kaupungeissa.
Löysin lompakon bussipysäkiltä...avaamatta sitä annoin bussikuskille...hän huonolla suomella kysyi onko kukaan kadottanut lompakkoa....no.. kenellekään ei kelvannut.. En tiedä mihinkä bussien löytötavarat päätyvät....toivottavasti poliisille.
Löysin lompakon bussipysäkiltä...avaamatta sitä annoin bussikuskille...hän huonolla suomella kysyi onko kukaan kadottanut lompakkoa....no.. kenellekään ei kelvannut.. En tiedä mihinkä bussien löytötavarat päätyvät....toivottavasti poliisille.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Eipä noita paikkoja maalla kovin montaa ole.
Siellä taitaa vaivata pitkät matkat.
Bussejakaan kun ei siellä pahemmin ole.
Itse olisin enemmän huolissani Poliisin puutteesta.
Kaupungeissa niitä kyllä riittää.
Sakko-tulot kun alkavat olla yhteis-kunnallemme elin-tärkeitä.
Siinä ei satasen lompakko paljoa paina.
Eivätkä kovin monet rosvotkaan.
Jotenkin on surullista, mihin vero-YLE:mme kesklittyy nykyään.
Ja mihin sen katsojat mieluummin keskittyvät.
H.
Miksi et itse katsonut, löytyykö tietoja omistajasta?
Moni kuljettaa monenlaisia henkilökohtaisia kortteja lompakossaan. En haluaisi tukea sellaisen hukkateille joutumista.
Olisit toimittanut mieluummin poliisille.
Ajattelin tietysti että kun viimeinen bussiin menijä nousi autoon...ja lompakko oli maassa...että sen on pakko olla jonkun joka juuri meni tähän autoon....itse en samaan bussiin mennyt...vaan annoin lompakon ..kysyin kyllä että toimitanko poliisille...
Itse en kyllä ole ikinä mitään hukannut...polkupyörä on viety kolme kertaa...yhden kerran hakenut poliisin löytötavaratoimistolta takaisin...
Suurimmila linja-autoyhtiöillä on oma löytötavaranhoito, sitten on yksityinen löytötavara toiminta ja poliisilla oma mulle he ovat toimittaneet neljäkertaa, joitakin tavaroita on kadonnu lopullisesti ei kaikki.
Mietin vielä että olenko mitään hukannut....olenhan aivan uudet nahkahansikkaat jättänyt linja-autoon...oli vielä tilausauto...siis pienen oman porukan ajossa....käsineitäni ei löytynyt ...eli ne oli viety.
Hankala löytää.
Paikkoja tosiaan on useita. Ite hukkasin aikanaan salkun, jäi penkille steissillä. Palasrin takaisin, tietenkään ei enää ollut siinä. Joku pöllinyt, selkeää. Kyselin poliisin ja steissin pariin kertaan, jos kuitenkin olisi palautettu. Ei löytynyt, vasta paljon myöhemmin kuulin, että muitakin. Ja sekin, jos joku pöllinyt, eri asia, ottanut junaan, mistä kaupungista löytynyt, se tekee jo kyselemisen työlääksi.
Tää just. Jos jotain pöllitään ja löytyy vasta aikojen päästä, ilman yhteystietoja se ei tule takaisin. Oli mullakin yhteystiedot salkussa, sisäpuolella. Sisältö ei ollut arvokas, salkku mieluinen. Kyselin seuraavana päivänä, en myöhemmin. Sen verran pieni menetys taloudellisesti. Mutta paljoa muuta ei olisi voinut tehdä kuitenkaan, vaikka sisältö olisi ollut arvokaskin.
Monille tullut kalliiksi, kun läppäri pöllitty. Saattanut mennä todella arvokasta materiaalia samalla.Varkaalle läppäri on pikkuraha, uhrille korvaamaton. Että kun mukana läppäri, lompakko ja kännykkä, niitten häviämen melkolailla katstrofi.
=DW=
Luulen niin että monikaan ei paljon kysele...eikä etsi hukkaamiaan tavaroita..kun ajattelee että ne on kuitenkin varastettu....niin paljon pöllitään kännyköitäkin...viime kesänä tyttöjen pukukopeista vietiin neljältä uudet puhelimet...siinä oli itkua ja pahaa mieltä varhaisteineillä...
Siitä tulee suuri vaiva jos kortitkin katoaa...siis lompakosta..jäädytät ja hankit uudet..
Ainakin täällä pääkaupunkiseudulla julkisen liikenteen, matkustajalaivojen ja terminaalien ja luultavasti melkein kaikkien suurimpien kauppojen löytötavaroiden säilytys on 'ulkoistettu'.
Helsingistä Mäkelänkadulta olen hakenut veljeni lähijunaan unohtaman muovikassin jossa vaelluskengät, lunastus muistaakseni n. 8 euroa. Lapsenlapsi unohti käsilaukkunsa ruotsinlaivan ihmisiä vilisevään kahvioon juuri satamaan saavuttaessa, koska häntä 'hoputettiin liikaa'. Vasta paljon myöhemmin kotona huomattiin, kun tyttö tarvitsi puhelintaan. Onneksi laukku oli niin selvästi pikkutytön laukku ettei sitä oltu viitsitty varastaa ja onneksi oli enää laivan henkilökunta paikalla kuulemassa puhelimen pirinää kun sitä etsittiin soittamalla siihen. Varustamolta neuvottiin asiassa eteenpäin ja jo seuraavana iltapäivänä oli tullut soitto Mäkelänkadun löytötavaratoimistolta, laukku on haettavissa.
Kerroit että hait veljesi kassin....niin tuli mieleeni kysyykö ne jotain henkilötietoja....tai papereita hakiessa....Tuossa yle jutussa oli siitä hinnoittelusta..et yläraja olisi 17euroa ..jonka saavat periä....Liiketoimintaahan se on ja aika vapaa hinnoittelu tuohon rajaan asti..
Ilmeisesti minulla on ollut henkkarit jo valmiiksi kädessäni, olinhan naishenkilönä hakemassa 46 numeron hinnakkaita vaelluskenkiä joista en varmuudella tiennyt kuin merkin ja värin. Veljeni ei ollut aivan varma edes siitä, kumpaan junaan kahdesta mahdollisesta oli unohtanut, eikä oikein aikatauluistakaan. Varmuudella muisti vain sen, että ensimmäistä junaa asemalaiturilla odotellessaan vaihtoi rinkassa olleisiin kevyempiin kenkiin, mutta ei ollut aikaa järjestellä niin että vaelluskengät olisivat mahtuneet rinkkaan. Pasilassa oli vauhdikas vaihto toiseen junaan, ja vasta kotiasemallaan polkupyöränsä luona tajusi että muovikassi ei ole mukana.
Hän ajatteli että numerokooltaan ja muutenkin niin isot saattavat hyvinkin päätyä löytötavaratoimistoon, ja matkustikin seuraavana päivänä Helsinkiin luullen että Rautatieasemalla on vielä VR:n löytötavaratoimisto. Eihän siellä enää ole aikoihin sitä ollut, ja hän soittikin sitten minulle josko kävisin aikaisintaan parin päivän kuluttua Mäkelänkadulta kyselemässä, sellaiset neuvot oli joltain luukulta saanut. Asia hoitui muitta mutkitta. Asemalaiturilla ollessaan veljeni oli lähetellyt tekstiviestejä ja niiden perusteella oltiin jo aika varmoja junistakin mutta sitäkään tietoa ei tarvittu.