Ihana rauhan ranta suloisen levon antaa

Mistä tiedät lähtösi ajankohdan? Jokainenhan kerran mennään iäisyyteen.
Olet kääriytynyt itsesi ympärille. Näköala on supistunut.
Jos olet Jumalan eli Jeesuksen seuraaja, niin katso Häneen. Kerro Hänelle asiasi. luota Hänen kykyynsä ohjata sinut oikealle tielle. Jumalan voima on jokaisen uskovan kanssa koetuksissakin. Laula vaikka virsiä tms. hengellistä.

Mulla kans on elämä jakuvaa ahdistusta ja kärsimystä. Olen vuosia rukoillut, että Jumala antaisi minulle edes yhden ystävän. Toistaiseksi hän ei ole antanut.

Meitä yksinäisiä ja ahdistuneita on paljon.

Minulla on paljon ystäviä ja ylläpidän ystävyyttä heidän vuokseen. Itse nautin
elämästä yksin ilman ahdistusta ja kärsimystä.

Olkaa kärsivällisiä. Kyllä Jumala auttaa. Jumala koettelee ihmistä, tosia enemmän, toisia vähemmän. Silti on tärkeää pysyä uskossa. Jumala ei ole hyljännyt, eikä hylkää.

Sanoisin ja kysyisin yksinäisyyttä potevilta. Oletteko itse tehnyt sen eteen mitään? Kautta aikain on sanottu, ettei pidä jäädä neljän seinän sisään, vaan etsiä harrastuksia, joista saa ystäviä. Ymmärtääkseni joka paikkakunnalla toimii monenmoisia piirejä ja kerhoja. On kuoroja, on Marttapiirejä, lukupiirejä, kirjastopiirejä, kirjoittajapiirejä, jumppakerhoja, kansalaisopiston piirejä, uimahalleissa vesijumppia. "Kun itsekin yrittää, niin Jumalakin auttaa," sanoivat vanhat ennen.

Vain Jeesus Kristus voi antaa rauhan, ei mikään uskonnollinen liike!

Rauhanyhdistyksillä on nykyään diakoniatoimikunta, ota johonkin siihen kuuluvaan henkilöön yhteyttä ja kerro yksinäisyydestäsi! Älä luovuta. Ehkä he eivät ole ymmärtäneet tuskasi suuruutta. Ja onko hoitosi kunnossa, kerro tilanteestasi lääkärille! Ehkä sopivampi lääke auttaa näkemään elämän valoisampana.

Rukoile ja luota siihen, että Taivaan Isä tietää asiamme, vaikkei heti vastaisikaan. Hän tietää milloin meidän on aika lähteä, emme me itse.

Pyhä Henki antaa voimaa eläää tässä lopunajassa ja tässä linkissä Hän vaikuttaa ja auttaa jokaista kuulijaa. http://www.kolumbus.fi/pentti.toikkanen

Koska uskoystävät ovat jättäneet sinut, niin voisit nyt aluksi yrittää kääntyä kotipaikkakuntasi mielenterveyspalvelujen puoleen. Siellä voi olla kaikenlaista vapaaehtoistoimintaa virallisten palvelujen lisäksi. Lisäksi voisit yrittää tavallista kirkollista toimintaa. Aloita vaikka kirkon takapenkistä. Kirkon piiristä voi löytyä muutamia ystävällisiä ihmisiä, jotka eivät ole niin kireitä kuin monet uskovaiset. Älä nyt ihan vielä heittäydy toivottomuuteen.

Näin maanantaiaamun alkajaiseksi muutama sana Sinulle. En tiedä tarkalleen tilaasi, mutta kokemuksesta voisin sanoa, että kenenkään ihmisen elämä ei ole ruusuilla tanssimista, uskoisin,että jokaisen elämään kuuluu kärsimystä, se ei aina vain näy kaikilla ulospäin. Siksi olisikin olennaista kohdatessamme toisen ihmisen, huomata hänet, ja antaa muutama sana, että,syntyisi dialogi, vastavuoroisuus ja tuo toinenkin kokisi olevansa olemassa. Olet varmaan kokenut syrjintää ja yksinäisyyttä erilaisuutesi, sairautesi vuoksi. He eivät tiedä, mitä he tekevät. Muista kuitenkin, että olet Jumalan luoma,Jumalan kuvaksi luotu, ja sellaisena aina ja ikuisesti olet ainutkertainen ja tasa-.arvoinen kaikkien ihmisten kanssa. Sinunkin elämällä on tarkoitus ja siunaus ja huomaatko, suurin siunaus on siinä, että sinulla on rauha Jumalan kanssa.Rukoile itsellesi ystävää, saattomiestä, Jumalahan on luvannut kuulla vanhurskaan rukouksen. Ja meille muille; aikamme perusairaus on itsekkyys; minä, minun, meidän on useammin mielessä kuin sinä,sinun,teidän. Jospa tänään jokainen meistä pysähtyisi sen ihmisen kohdalle, jonka tähän mennessä on sujuvasti ohittanut, ja kohtaisi jokaisen ihmisenä ihmiselle.

Haluan halata sinua ja istua tämän illan kanssasi. Kerro, puhutaan.
Mietitään sitäkin, voisitko pyytää keskusteluapua ammattiauttajilta, ei kai usko estä sitä. Tarvitset jatkuvampaa tukea ja keskustelua. Toivon sinulle luottamusta siihen että ansaitset apua.

Kiitos kaikille kommenteista. Elämä on taas näyttäny sitä synkintä puoltaan tänään ja en tiedä miten tästä eteenpäin. Tänään mietin taas itsemurhaa mutta ajatukset pysähtyy aina siihen että sukulaiset syyttäisivät itseänsä enkä minä sitä haluaisi. Eikä se auta vaikka kirjoittaisin kirjeen heille lähtiessäni, kuitenkin he syyllistäisivät itseään. Huomenna aion joka tapauksessa, jos vain jaksan nousta sängystä, käydä lääkärissä taas kerran. Ei niistä ennenkään ole mitään apua ole ollut, muuta kuin lääkkeitä antavat ja pari kertaa olen ollut osastolla tarkkailussa. En ymmärrä miten uskovaiset jaksavat puhua että meillä on keskinäinen rakkaus? Minä en sitä Jumalan valtakunnan rakkautta ole koskaan oikein kokenut, vaan olen aina ollut ulkonäköni vuoksi syrjitty ja harvoin olen kavereitakaan saanut, paitsi rippikoulussa. Jumalan valtakunnassa ei ole kaikilla hyvä olla. Minä ainakin toivoisin että olisin terve. Jos en saa olla terve niin anna Hyvä Jumala edes minun päästä taivaan kotiin, mahdollisimman pian. Ota minut, ettei minun tarvitse itseltäni henkeä riistää! AUTA JUMALA!

En oikein ymmärrä niitä Sinun uskonystäviäsi miksi he sinut hylkäsi. Kun ihminen on heikoimmillaan, niin ystävien pitäis olla parhaimmillaan apua antamassa. Sanoisin, että eivät he olleet ystäviäsi. Olit heille ystävä silloin, kun kaikki meni hyvin. Sellaisten ystävien menetys ei maksa vaivaa murehtia. Luota edelleen Jumalaan Hän ei hylkää heikointakaan lastaan. Aina me ihmiset emme tiedä miksi meitä koetellaan ja annetaan taakkaa jonka alle melkein uuvumme. Ystävä hyvä, hae apua ammattiauttajalta sitä varten he ovat olemassa. Jokainen on ihminen on ainutkertainen, niin olet Sinäkin!

En oikein ymmärrä niitä Sinun uskonystäviäsi miksi he sinut hylkäsi. Kun ihminen on heikoimmillaan, niin ystävien pitäis olla parhaimmillaan apua antamassa. Sanoisin, että eivät he olleet ystäviäsi. Olit heille ystävä silloin, kun kaikki meni hyvin. Sellaisten ystävien menetys ei maksa vaivaa murehtia. Luota edelleen Jumalaan Hän ei hylkää heikointakaan lastaan. Aina me ihmiset emme tiedä miksi meitä koetellaan ja annetaan taakkaa jonka alle melkein uuvumme. Ystävä hyvä, hae apua ammattiauttajalta sitä varten he ovat olemassa. Jokainen ihminen on ainutkertainen, niin olet Sinäkin!

Aloittajalle. Älä tee itsellesi mitään pahaa.
Mielialan vaihtelu on nykyaikana hyvin yleinen oire. Yleensä hoitona käytetään lääkkeitä, mutta vaihtoehtoisesti voi kokeilla ruokavalion muutosta. Vähähiilihydraattinen ruokavalio tasaa mielentiloja merkittävästi. Monelle on ruokavalion muutos merkinnyt dramaattista muutosta käyttäytymiseen. Ilmiö on yleinen erityisesti miehillä. Monet ovat herkkiä sokerille ja gluteenille.. Kun ärsyttävä tekijä poistuu, mielikin tasapainottuu. Aina kannattaa kokeilla ruokavaliota lääkkeiden sijaan, sillä valtaosa nykyajan mielialaongelmista johtuu väärästä ravinnosta. Kahden - kolmen viikon kuurille, please!

Nimimerkille "väsyttää"
Voisikohan olla niin että Taivaan Isä haluaa tälla tavalla johdattaa sinua pois sellaisesta seurakuntayhteydestä, mikä on vahingollinen psyykkisesti herkille yksilöille? Miten olisi jos alkaisit etsimään itsellesi uutta seurakuntayhteyttä? Olethan kristitty.
Jumalan lapsena sinun identiteettisi on olla hänen enkelinsä, tällä hetkellä tosin väsynyt ja yksinäinen, ok, mutta enkeli kuitenkin. Mietipä miten voisit tätä kutsumustasi toteuttaa elämässäsi. Ei sinulta vaadita mitään suuria tekoja, vaan Jumala johdattaa niihin tilanteisiin joissa voit olla apuna (niillä voimilla joita saat pyytäessäsi) ihmisille tai vaikkapa eläimille. Olethan fyysisesti terve (oletan niin) ja saanut monia lahjoja käytettäväksesi (tutki niitä tarkemmin ja kehitä). Maailman hätä ja tuska on suunnaton. Suuri osa ihmisistä maapallolla elää suuressa kurjuudessa, ravinnon ja sairaanhoidon puutteessa. Myös kristittyjä vainotaan ja kidutetaan mitä julmimmalla tavalla eri puolilla maailmaan, enemmän kuin kuin koskaan ennen. Netin kautta voit tutustua esim Stefanus-lähetyksen työhön ja auttaa vaikka esirukouksin. Kaikenlaista kurjuutta on myös ympärillämme, kaikkea ei pysty edes luettelemaan, huumeriippuvuutta, rikollisuutta, väkivaltaa parisuhteissa (josta varsinkin naiset kärsivät), rikkinäisiä perheitä ym ym loputtomiin. Tällaiseen maailmaan on meidät enkelit lähetetty. Omalta osaltamme voimiemme ja lahjojemme mukaan korjaamaan ja suojelemaan sitä mikä on turmeltunut.
Yksinäisyys ei lopulta ole niin vaarallinen ja paha olotila kuin usein oletetaan. Sillä on hyvät puolensa. Ajattele esim miten vapaa olet! Sinun ei tarvitse sietää lähelläsi henkilöitä jotka ovat vetämässä sinua lokaan tai painamassa itsetuntoasi maahan. Voit tehdä olosi mukavaksi, valmistaa ruokaa josta pidät, laittaa kotisi viihtyisäksi oman makusi mukaan, käyttää aikasi niinkuin parhaaksi näet, kukaaan toinen ei pääse sinua määräilemään. Tai vaikka vain levätä jos väsyttää. Kukaan ei estä sinua nauttimasta elämästä, harrastamasta sitä mistä pidät ja samalla palvelemasta Jumalaa ilolla. Älä siis pahoita Jumalan mieltä tekemällä pahaa itsellesi, tee hyvää myös itsellesi. Kun tehtäväsi täällä maailmassa on valmis pääset aikanaan iankaikkiseen iloon.

Jotenkin ymmärrän. Olen itse 5 lapsen isä ja ihan samoja fiiliksiä on ittelläkin. Eli että loppuisipa tämä elämä jo kun ei tästä tule mitään. Uskon että lapsenikin kasvaisivat normaalimmiksi ja pärjäisivät paremmin elämässään jos minua ei olisi. Mielenterveysongelmat ja niiden jälkiseuraamukset vie välillä niin syvälle että sieltä on vaikea enää nousta pinnalle. Nyt ollaan taas niin syvällä että eipä paljon jaksa enää sinnitellä. Ei ole minullakaan juuri ystäviä, paitsi jos olen hyvässä kunnossa. Kun olen taas masennuksen syvissä vesissä niin kukaan ei ota yhteyttä. Vaimo jotenkin ymmärtää ja jaksaa olla tukena mutta ei sekään mahdottomiin veny. Minun elämä on ainakin hyvin pitkälle jo taputeltu enkä todellakaan usko jaksavani palata enää työelämään. Jospa se jumala (en usko että sellaista on, kylläkään) antais mullekin voimia päättää tää paska.

Jotenkin ymmärrän. Olen itse 5 lapsen isä ja ihan samoja fiiliksiä on ittelläkin. Eli että loppuisipa tämä elämä jo kun ei tästä tule mitään. Uskon että lapsenikin kasvaisivat normaalimmiksi ja pärjäisivät paremmin elämässään jos minua ei olisi. Mielenterveysongelmat ja niiden jälkiseuraamukset vie välillä niin syvälle että sieltä on vaikea enää nousta pinnalle. Nyt ollaan taas niin syvällä että eipä paljon jaksa enää sinnitellä. Ei ole minullakaan juuri ystäviä, paitsi jos olen hyvässä kunnossa. Kun olen taas masennuksen syvissä vesissä niin kukaan ei ota yhteyttä. Vaimo jotenkin ymmärtää ja jaksaa olla tukena mutta ei sekään mahdottomiin veny. Minun elämä on ainakin hyvin pitkälle jo taputeltu enkä todellakaan usko jaksavani palata enää työelämään. Jospa se jumala (en usko että sellaista on, kylläkään) antais mullekin voimia päättää tää *aska.