Sanojen kipupisteitä.

Naapurista kuuluun runoratsu Pegasoksen hilpeä hirnunta,
yksisarvisen otsapiikki
sojottaa seinäni läpi kuin vittuillakseen,
naapurissa asuu runoilija,
haaveilija ja sanojen pahoinpitelijä.
Se elää viinasta ja helpoista naisista,
ei siivoa koskaan,
tunteen hintalaatu suhteeltaan hyvät viinit.

Tuhon piikkiin ripustan kohta välikauden takkini,
ajattelen,
saapahan naapurin runosielu tuta hiljaisen halveksuntani.

Tuskinpa mikään kavioeläin voi elää Kontulan yksiössä,
ajattelen,
Ja muutenkin olen aina enenmän tykännyt pop-musiikista.

Kyllä talvi tuonkin taltuttaa,
on vain ajan kysymys
milloin tuonkin oven taakse rahdataan ruokaan K-marketin muovikassilla.

Jos runous olisi ihmisille tarkoitettu,
siitä kyllä kirjoitettaisiin Tekniikan Maailmassa.
Mitä hyötyä on sanoista talvipakkasella,
Ei sanoihin saa liitettyä lohkolämmitintä.