Niin siinä on päässyt käymään että olen ihastunut korviani myöten työpaikkani mieheen. Päätellen hänen puheistaan, hän on vapaa kuten minäkin. Aloitteen tekemistä pidän kuitenkin vaikeana, hänen kanssaan kun ei juuri kahdenkeskisiä juttutuokioita ole. Toisaalta, ainahan sellaisen voisi järjestää. Mutta kun en tiedä yhtään hänen ajatuksistaan niin en taida uskaltaa häntä lähestyä, vaikken normaalisti mikään ujo ihminen olekaan. Hyviä ideoita otetaan siis vastaan, miten edetä tilanteessa säikäyttämättä miestä jolla tuskin on mitään käsitystä tuntemuksistani?
Työpaikkaihastus
Naiselta
5571
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
peliin, siitä se lähtee. Ja luulen että se mieskin on jotain huomannut, jos ei aivan puusilmä oo? Meet vaan ja sanot suoraan mitä ajattelet hänestä, siinä on ehkä alku jollekkin kauniille ja aidolle rakkaudelle, joista lauluissakin kerrotaan. Tsemppiä sulle.
Samaa mieltä. Rohkeutta peliin. Tosin työpaikka on aina työpaikka ja siinä tulee muitakin asioita mietittäväksi kuin tykkääkö toisesta vai ei. Mutta jos mies on vapaa ja teillä on hyvät ystävälliset välit ja hyvä yhteys niin ei siitä lähestymisestä mitään aivan kamalaa luulisi seuraavan. Itse mietin samaa asiaa. Ajattelin ratkaista sen niin että tykkään avoimesti, vietän aikaa hänen kanssaan kun voin enkä piilottele itseäni häneltä. Luulen että hän jo näkee sisääni. Hänen tunteistaan ja ajatuksistaan en tietenkään voi olla varma. Ja tämä mun ihastuminen on tapahtunut todella nopeasti.
Itse ainakin miehenä tajuaisin naisen kiinnostuksen siitä jos nainen tulisi usein juttelemaan vaikka ei oikeasti tarvitsisi, kyselisi paljon asioitani ym. Tällaista ei vain koskaan tapahdu minulle vaikka olen ollut jo monessa eri työpaikassa..
Suoraankin voi kysyä vaikka kahville, tuskin moni siitäkään pahastuu.
No mulla ainaki alko mietteet herätä, kun nainen työpaikalla muuttui jotenkin fyysisemmäksi, kokoajan jollain olkapäällään/käsivarrellaan yms. hipaisi mennessään eikä pelännyt muutenkaan istua viereen niin että tyypillinen suomalainen hajurako loisti poissaolollaan. Kaipaili myös enemmän apua minulta ja muutenkin tuntui kun olisi pyrkinyt kokoajan lähempään kontaktiin. Saattoihan tuo olla omaa kuvitteluakin, kun en ainakaan huomannut naisen suuremmin tuijottelevan minua etäämpää, mikä on minulla ainakin lähes pakonomainen toiminto ollessani ihastunut, tai sitten naiset tekee sen niin huomaamattomasti.
Itse olen kans ihastunut yhteen työpaikkani tai oikeastaan harjoittelupaikkani nuoreen naistyöntekijään ;)