Moi. Nyt ihan alkuun tahdon mainita pari seikkaa. Ensinnäki, mä oon 13 enkä oo mikään paras sijottelemaan pilkkui tms. tekstiin ja se tekee siitä varmaan aika hankalaa luettavaks. Toiseks, en hae huomiota tällä tekstillä vaan kerron mahdollisimman lyhyesti ja pyydän apua teiltä, koska en uskalla kertoo tästä kellekkään aikuiselle tahi muutevaan apua hankkia tähän.
Elikkäs. Mulla on yhteensä 3 veljeä ja 1 sisko. Vanhemmat asuu eri paikkakunnilla ja oon perheideni vanhin lapsi. Oon jo hoito-iästä alkaen joutunut kestämään isäni lyömistä ja repimistä ja tappouhkauksia. Oon aatellu kertoa tästä jollekki mut en mä vaan voi. Musta tuntuu et iskä tekis jotain tosi pahaa mulle jos kertoisin. Meil on käyny sossut monesti mut iskä on aina valehdellu niille ja koittanu olla mukava. Aina se on niiden lähdön jälkeen huutanu, et jos vielä tulee niin se tappaa sen joka ne meille hankkii taas.
Veli joskus koulussa oli opettajalle kertonu isän lyövän, ku se oli mustelman nähny. Opettaja hankki meille sossut puoleks vuodeks ja iskä se taas vaan riehu. -.-
Joskus kysyin et rakastaako se mua ja se ei vastannu mulle vaik tiesin et se kuuli, koska sanoin "heii?" nii se älähti vaan "joo kuulin kyllä".
Käyn äidin luona (asuu 69km päässä) lähes joka toinen viikonloppu ja oon siellä ihan eri ihminen. Oon ilonen ja pidän hauskaa ja ku palaan kotiin niin mulla on se hauska fiilis päällä vielä mut se lähtee aika äkkiä ku iskä ottaa multa heti kännykän pois, eikä mulla oo omaa huonetta vaan joudun olemaan mun veljien kanssa samassa.
Omistan semmosen ns. oman nurkan missä mul on sänky ja laatikko. Aina ku meen kotiin äidiltä ja muistan kaikki rangaistukset mitkä astuu heti voimaan ku ovesta menee sisälle nii musta tulee surullinen. Mun laatikossa on sheiverin terä ja taulu ja voitte varmaan jo arvata mitä teen sillä terällä. Viiltelen mun peiton alla ja itken elämää.
Kuulostaa ehkä tyhmältä mut näin on. Ette välttämättä tajua ku en oo kaikkea selittänyt mut mulla on jatkuvasti rangaistuksia päällä. En tehny ruokaa viime viikolla just sillä hetkellä ku iskä käski ja se oli virhe. Mä sain syömiskiellon niin pitkäks aikaa et opin kunnioittamaan iskää ja mul on kotiaresti, keittiökielto, kännykkäkielto ja en saa käyttää mitään sähkölaitteita paitsi tv. -__-
Jos wilmaan tulee merkintä, kaikki lapset saa 2vko kotiarestia (siihen kuuluu kännykkäkielto, tietokone kielto ja ps3 kielto)...
Menin yks päivä asiallisesti iskältä kysymään muuttoa äidin luo ja se mulkas mua erittäin vihasesti ja alko huutamaan ja huus et: "sä et lähde täältä minnekkään!"
Mä oon niinku vankina täällä, en mä saa lähteä. Puhuin jo äidin kanssa ja se sano et koita hetki pärjäillä. Ei sekään tunnu ottavan mua vakavasti, iskä varmaan puhunut senkin ympäri.
Haluisin puhua kuraattorille mut jos se änkee meille vaan sossut nii arvatkaas mitä mulle käy kun ne lähtee? Mulla ei oo muuta tekemistä ku viillellä itteäni. Mitä teen mun elämällä? Oon nyt tätä salaa kirjottamassa ja aattelin käyä nukkuun. Öitä kaikille!
Kiitti jo etukäteen oikeesti tosi paljon! Pieniki apu auttaa..
Elikkäs. Mulla on yhteensä 3 veljeä ja 1 sisko. Vanhemmat asuu eri paikkakunnilla ja oon perheideni vanhin lapsi. Oon jo hoito-iästä alkaen joutunut kestämään isäni lyömistä ja repimistä ja tappouhkauksia. Oon aatellu kertoa tästä jollekki mut en mä vaan voi. Musta tuntuu et iskä tekis jotain tosi pahaa mulle jos kertoisin. Meil on käyny sossut monesti mut iskä on aina valehdellu niille ja koittanu olla mukava. Aina se on niiden lähdön jälkeen huutanu, et jos vielä tulee niin se tappaa sen joka ne meille hankkii taas.
Veli joskus koulussa oli opettajalle kertonu isän lyövän, ku se oli mustelman nähny. Opettaja hankki meille sossut puoleks vuodeks ja iskä se taas vaan riehu. -.-
Joskus kysyin et rakastaako se mua ja se ei vastannu mulle vaik tiesin et se kuuli, koska sanoin "heii?" nii se älähti vaan "joo kuulin kyllä".
Käyn äidin luona (asuu 69km päässä) lähes joka toinen viikonloppu ja oon siellä ihan eri ihminen. Oon ilonen ja pidän hauskaa ja ku palaan kotiin niin mulla on se hauska fiilis päällä vielä mut se lähtee aika äkkiä ku iskä ottaa multa heti kännykän pois, eikä mulla oo omaa huonetta vaan joudun olemaan mun veljien kanssa samassa.
Omistan semmosen ns. oman nurkan missä mul on sänky ja laatikko. Aina ku meen kotiin äidiltä ja muistan kaikki rangaistukset mitkä astuu heti voimaan ku ovesta menee sisälle nii musta tulee surullinen. Mun laatikossa on sheiverin terä ja taulu ja voitte varmaan jo arvata mitä teen sillä terällä. Viiltelen mun peiton alla ja itken elämää.
Kuulostaa ehkä tyhmältä mut näin on. Ette välttämättä tajua ku en oo kaikkea selittänyt mut mulla on jatkuvasti rangaistuksia päällä. En tehny ruokaa viime viikolla just sillä hetkellä ku iskä käski ja se oli virhe. Mä sain syömiskiellon niin pitkäks aikaa et opin kunnioittamaan iskää ja mul on kotiaresti, keittiökielto, kännykkäkielto ja en saa käyttää mitään sähkölaitteita paitsi tv. -__-
Jos wilmaan tulee merkintä, kaikki lapset saa 2vko kotiarestia (siihen kuuluu kännykkäkielto, tietokone kielto ja ps3 kielto)...
Menin yks päivä asiallisesti iskältä kysymään muuttoa äidin luo ja se mulkas mua erittäin vihasesti ja alko huutamaan ja huus et: "sä et lähde täältä minnekkään!"
Mä oon niinku vankina täällä, en mä saa lähteä. Puhuin jo äidin kanssa ja se sano et koita hetki pärjäillä. Ei sekään tunnu ottavan mua vakavasti, iskä varmaan puhunut senkin ympäri.
Haluisin puhua kuraattorille mut jos se änkee meille vaan sossut nii arvatkaas mitä mulle käy kun ne lähtee? Mulla ei oo muuta tekemistä ku viillellä itteäni. Mitä teen mun elämällä? Oon nyt tätä salaa kirjottamassa ja aattelin käyä nukkuun. Öitä kaikille!
Kiitti jo etukäteen oikeesti tosi paljon! Pieniki apu auttaa..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kirjoitin tosi pitkän tekstin ja painoin jotain nappia ja kaikki katosi. Niim turhauttavaa. Mutta joka tapauksessa. Voit soittaa ensiksi vaikka MLLn nuorten puhelimeen täysin anonyyminä
Arkisin klo 14-20
La ja su klo 17-20
Numeroon 116111. Kannattaa myös käydä MLLn sivuilla Nuorten netti -osiossa. Sulla ei ole mitään velvoitetta elää henkisen eikä fyysisen väkivallan uhan alla. Kerro sossuille, terkalle, opelle, naapurin tädille, ihan kelle vaan aikuiselle mahdollisimman äkkiä. Äläkä viiltele, se loppujen lopuksi vain pahentaa oloa, ihan kokemuksella sanon. Tsemppiä sulle muru :)
Tai laita vaikka mulle KIKssä viestiä. Mun KIK on niinkin ihmeellinen kuin Pineehh
Voi sua. :( No ensinnäkin minä suosittelin että kertoisit jollekin aikuiselle, kuin kyllä että et uskalla. Mutta eiköhän se ole ainoa tapa, ellet kerro sosulle kun ne tulee seuraavan kerran. Ja kun sun äiti sanoi "Koita pärjäillä!" nii vaikka menkää istuu keittiöön juokaa vaikka teetä ja selitä että mitä siellä tapahtuu. Aloita vaikka sanomalla: "Äiti, iskä uhkailee ja lyö pikkuveljee. Ja me tarvitaan sun apua yms..." Ja kultapieni, ei se sheiveri sua kulta auta. :( Haluaisin että ottaisit sen sheiveri pois siittä käsivarresta, kun ei se oikeen auta. :\ En tarkoita pahalla, tietenkään. :) Ja jos äiti ei kuuntele niin sanoisit sitten sossulle. ÄLÄ LUOVUTA MURU! Mieti että sä voisit pelastaa sun sisaret ennen joku niistä makaa lattialla tajuttomana. Mutta mun mielestä kyllä sen sun äidin pitäis auttaa sua, eikä vaa kuunella ku oma lapsi selittää siinä vieressä. Äidit on sitä varten että ne auttaa teitä lapsia. :) Kultapieni sä oot vahva ku oot vie tässä maassa etkä haudassa. Sun pikkusisaret vielä varmasti kiittää sua. Pysy vahvana kultapieni. ♡