Kahvikuppi

Olihan soma ja hoksaava kupponen :D Ihan sai pieni kupponen hymyilemään korvattomalla olemuksellaan. Ihan heräsi myötätunnon sijasta ihailu korvattomia kuppeja kohtaan! Kas' siinäpä hyvä uimakaarti!

Iloista hyväksymisen tunnetta herättää lempeäntuntuinen nimimerkkisi ruunemanni, paljon kivampi kuin hieman ankaranoloinen Ruuneperi, joten viisaihin valintoihin ohjaa nämä PC:t
Tervetuloa nyt sitten kahvikuppien kilinään ruunemanni :)

Tärkeintä on, ettei kuppi vuoda
muut pikkuviat sillekin voi suoda
mitäs siitä jos yksi korva puuttuu
tuskin siitä kelvottomaksi muuttuu.

Puutteetkin voi voitoksi kääntää
korvaton kuppi käsiä lämmittää
kaataa siihen kuumaa juomaa
pian ilokseen ihminen huomaa
ympäröidä sen molemmin käsin
lämpö siirtyy niihin, kuin sylityksin.

Kahvikupista tuli mieleeni teatteriesitys Urkin sydänystävästä Sylvistä ja rinkiin pyrkivästä Anitasta. Anitalla kahvikupin ote peukalo-etusormi otteella kupin korvasta kiinni, pikkurilli sojoitti kohti taivaita, upeassa kaaressa sitten aromi pinkeiden huulten imaisulla kitusiin.
Sylvi sitten hyvin elegantisti suuntasi aromikupin suuhun ilman Anitan näyttävää manooveria.

Monia tapoja on nauttia korvallisesta ruusukupista tai sitten korvattoman kahvikupista kahvin aromisesta mausta. Lapsuudesta muistan miten törröllään olevien huulien väliin aikuiset laittoivat sokeripalan, kahvi tulikuumana lautasella aivan auvoinen olotila näytti olevan kahvittelijoilla. Kahvi oli suuri nautinto aine varsinkin sodan jälkeen.

Aivan sitä muisteloihin matkusti edellä olevien runojen siivittämänä. Mainiosti sykki runosuonet näin aamutuimaan ketjun alkajilla.

Vuosirenkaita on tullut ajan mukana lisää, samalla on yleinen uudistumisen tai uudistamisen aikakausi, myös näissä kahvikupeissa. Muutamia vuosia sitten kahvia ei enää siemailtukaan ruusukupista sievin aluslautasin . Muotiin tulivat kahvimukit joista nyt ei voi sanoa että kovin siroja ne olisivat. Teelusikkakin hukkuu mukin uumeniin, jos lusikkaa nyt joku vielä käyttää.
Kun kahvi on mukissa, lopuksi miltei nenäkin häviää mukin uumeniin kun viimeisiä pisaroita suuhun mukista saa.

Olen tapojeni vanki, on kaksi eri asiaa kun menee päiväkahville naapuriin, tarjotaanko kahvi ruusukupeista tms vai sitten kartiomaisesta korkeasta mukista, jonka pohjalla on tilkka kahvia.
Paras kahvihetki muodostuu kun on kunnon kahvikupit joissa hyvää kahvia, siitä sitten herkkuhetki muodostuu.

Sillon hyvään vanhaanaikaan äitikin halus aina kahvikupin ja asetin niin että kuuluivat toisilleen . Hänelläkun oli vuosiensaatossa kaikenlaisia kahvikuppia arkikäytössä . vieraskupit erikseen -- Ja hyvää se ollapiti Presitenniä . Ja yksikupillinen riitti . Ehkä sitten myöhemmin toinenkin kupillinen .

Kahvimerkillä on jo pitkä historia sitä alettiin valmistaan jo v 1929 lunttasin Googlesta ---
Kun ei kaikkia tiedä ja onneksi on mistä tarkistaa --luulinkin että merkki olisi ollut paljon nuorempi Presidentti kahvin 80v päivän kunniaksi tehtiin uusi laatu --Guld Lager o Orginal-

Minä teetin lasiovisen astakaapin alle mukilokerohyllyn, johon mahtuu kahdessa kerroksessa 12 mukia. Kas, kun on tullut haalittua kauniita mukeja itsensä iloksi.
Aamukahvimukina on minulla vanha 2 dl posliinimuki, jonka kyljessä on kukkakimppu ja korva käteen hyvin sopiva. Käytin tätä mukia jo työssäollessani kahvittelussa, siis jo 18 vuotta sitten.
Arkikahvi on arkikahvia eli kahvi maitolisällä. Parempi väkevämpi kahvi juodaan vieraitten kanssa ohutreunaisista kahvikupeista, mustana tai kerman kanssa. On aivan eri asia kuin tuo arkikahvi. Mutta kahvi-ihmiset osaavat tehdä monenlaisia kahveja tavallisen lisäksi ja nehän sitten nautitaan erilaisista kupeista ja laseistakin.
Minun muki
paras muki
nenä sekä lusikka
jäävät ulkopuolelle
pystyssä pysyy
siirtyy paikasta paikkaan
lehden päälle
ikkunalaudalle
pöydän kulmalle
ja aina välillä hörppään.

Parhain kahvihetkeni samalla ikimuistoinen on ajalta jolloin olimme vielä nuorempia ja terveitä.Elämä oli vielä ehyttä yhteiseloa.

Ruskamatka patikoiden Lapin kairoille ystäväperheen kanssa oli haaveittemme täyttymys. Repuissa kaikki tarvittava välineistö. Tietysti kuksat, sotilaspakki, pannukahvipaketti, tulitikkurasioita jokaisella. Päiväpatikoinnin jälkeen olimme usein täysin uupuneita päästessämme autiomajan suojiin.

Ulkona oli nuotiopaikka ja kahvin keitto alkoi. Ei siinä lisukkeena ollut täytekakkuja sun muita herkkuja, ainoastaan Oululaisen korppuja ja sitä lähteen raikasta.kirkasta.... . Pakissa kiehui kahvi, oli tosi rauhoittavaa, rentouttavaakin katsoa nuotion loimuja. Mikä siinä oikein on, kun nuotion paloa katsoessa ikäänkuin vaipuisi nirvanaan.

Valmis porokahvi kuksaan jossa kahvi sai seurakseen pari sokeripalaa ja miehillä oli jotakin kirkasta matkaeväänä jota lorautettiin sekaan. En ole miesmuistiin nauttinut niin hyvästä kahvista, kuksasta nauttiessa ihaili Lapin ruskamaisemaa, kaikki arkipäinen oli poissa mielestä, siipan turvallinen käsivarsi uuman ympärillä antoi turvallisuuden tunteen. Olo oli taivaallinen, näin muistellessa jos paratiisissa olo olisi tämän hetken vertainen, sellaiseen paikkaan sitten joskus, mutta nyt matka vielä jatkuu, aurinkoisina päivinä eteenpäin.

https://www.youtube.com/watch?v=i0ALV_s21IQ

Nuotiolaulua kuunnellessa sitä virittyy menneen ajan muisteloihin.