Olen läheltä katsellut erästä henkilöä joka ei halunnut lapsia nuorella iällä.. Kun hän täytti 3 kymmentä vuottaan hän kertoi ettei halua lasta ennen kuin täyttää 35 . Kun sitten tuli tämä maaginen ikä, niin mies oli häipynyt nuoremman kanssa ja lapsi oli heti tulossa heille. Me kaikki olimme sitä mieltä ettei ko, ihminen saanut lapsia, siksi mies jätti kun halusi monta.
Mites kävikään, kyseinen neitokainen oli jättänyt pillerit ottamatta ja tapasi raitilla miekkosen joka oli viinamäen Vilperi. Ja niin kävi että näimme hetken kuluttua onnellisen odottavan äidin. Minä tiesin ettei onnellisuus kuulunut hänen hyveisiinsä, vaan lapsi jota edellinen hyvä mies oli toivonut koko yhdessä olo ajan.Eli neitokainen oli mennyt omaan ansaansa. Sitten kun tuli aika synnyttää niin oli liian vanha 38 vuotias, sellaiseen rääkkiin. Lapsi kärsi synnytyksessä hapen puutetta ja tuli latvasta hiukan erillainen kuin muut lapset. Minä olen melko varma että onni oli tuolle naiselle käsittämätön asia...... Yksin sai sitten hoitaa lastaan ei ollut miestä pitämässä kädestä, eikä kantamassa itkevää lasta.. Kun nainen tuli 50 uupui ja romahti vaihdevuosien saatossa. Neitokainen joutui sairaalaan ja lapsi löydettiin itsensä tappaneena.
Mites kävikään, kyseinen neitokainen oli jättänyt pillerit ottamatta ja tapasi raitilla miekkosen joka oli viinamäen Vilperi. Ja niin kävi että näimme hetken kuluttua onnellisen odottavan äidin. Minä tiesin ettei onnellisuus kuulunut hänen hyveisiinsä, vaan lapsi jota edellinen hyvä mies oli toivonut koko yhdessä olo ajan.Eli neitokainen oli mennyt omaan ansaansa. Sitten kun tuli aika synnyttää niin oli liian vanha 38 vuotias, sellaiseen rääkkiin. Lapsi kärsi synnytyksessä hapen puutetta ja tuli latvasta hiukan erillainen kuin muut lapset. Minä olen melko varma että onni oli tuolle naiselle käsittämätön asia...... Yksin sai sitten hoitaa lastaan ei ollut miestä pitämässä kädestä, eikä kantamassa itkevää lasta.. Kun nainen tuli 50 uupui ja romahti vaihdevuosien saatossa. Neitokainen joutui sairaalaan ja lapsi löydettiin itsensä tappaneena.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mikä siis oli varoituksesi meille kolmikymppisille? Sekö, että tehkää lapsi sen kanssa kenen kanssa juuri nyt satuttekin olemaan, olkoot tilanne ja olo toisen ihmisen kanssa mikä hyvänsä, kunhan puoliso vaikuttaa täydelliseltä ulkopuolisten silmissä (tiesitkö muuten että esimerkiksi monet vakavista persoonallisuushäiriöistä kärsivät ihmiset useinkin vaikuttavat ulkopuolisten silmissä "ihanneyksilöiltä")? Ts. eläkää niin miten muut näkevät elämänne parhaaksi?
Aika huvittavaa, että "te kaikki" olitte sitä mieltä, että mies jätti siitä ja tästä syystä, ja syy oli siis tarinasi naisessa? Kuitenkaan ette olleet ystäviä joille totuus olisi kerrottu.
Tarinasi mies ei kyllä ole kovin erinomainen hänkään, vai onko mies mielestäsi "hyvä" jättäessään toisen takia? Jos ei ole hyvä olla toisen kanssa, eikö "hyvä" mies siinä tapauksessa jättäisi ensin sen, jonka kanssa on paha olla, ja etsisi vasta
sen jälkeen uuden? Ja mistä tiedät ettei vika parin lapsettomuuteen ollut miehessä?
Elämä varjelkoot minua ja muita 3-kymppisiä kaltaisiltasi kyttääjiltä ja muiden elämien eläjiltä/ "tietäjiltä"/varoittelijoilta....
Anteeksi että olin liian kuiva kertoja... kerroin pääosin sen, että nainen ei saa lapsia kuin määrätyn ajan elämästään.. se oli huomautus, että jos haluat lapsia niin olisi parempi saada vaikka yksi nuorena, yksin kuin vanhana ottaa liian monta riskiä yhdellä kertaa..
Nainen kun on luotu äidiksi.
Sitten kun tulee yhtäkkiä vanhaksi niin huomaakin olevansa yksinäinen katkera vanha ihminen, ei ketään johon todella voisi luottaa tai, että olisi edes yksi mahdollisuus saada lastenlapsi.. Niin kyllähän sitä sattuu ettei niitä saa vaikka olisi viisi lasta, mutta olisi kuitenkin vanhuuden turva taattu jos on onnistunut kasvatuksessa.
Eikä siinäkään kaikki vaikka olisi kuinka hyvä kasvattaja niin silti ei onnistu. Oikeastaan en voi varoittaa ketään mistään. Voin vain toivoa hyvää kaikille. Nyt tämän vuosisadan alku on näyttänyt kyllin selvästi että monet miehet paskat välittävät naisista yleensä.....
Mutta niinhän on naiset halunneetkin, nyt sitten saavat sitä tasa-arvoa.Miehet (ei kaikki) meinaavat jos nainen vaatii tasa-arvoa niin miksei se olisi oikeutettua myös heille. Jos he haluavat lapsia muttei rakastettua niin he vaihtavat naisen, saadakseen lapsia.
Kertomallani naisella eikä miehellä ollut mitään todellisia esteitä vaan nainen halusi pitää vapautensa että pääsi juhlimaan ja ystävättäriensä kanssa, eikä halunnut päästä hyvästä kropastaan kun mies oli hyvän näköinen, häntä oli kiva käydä esittelemässä juhlissa.(Mies oli ujo, uusi nainen hänen koulutoverinsa..)
Ystäväni hän tuo nainen ei ole vieläkään, muttei vihakaverikaan. Olemme kaukaista sukua. Nainen tiesi että tuolla miehellä oli takana lapsuuden toveri joka myös oli halukas tämän miehen kumppaniksi.Oletko nyt tyytyväinen?
Voit kyllä kirjoittaa ja sanoa lisää mieli-piteitäsi. Olen iloinen kun joku viitsii vastata.
Hyvät jatkot p.s ystävä..
Nainen -eikä mieskään, saa lapsia kuin tietyn ajan, se on tosiasia, ja niin pitääkin olla. Jutut joissa 5-kymppinen nainen on saanut lapsia tai 6-kymppinen mies on tullut isäksi, ovat ehdottomasti harvinaisuuksia. Naisen hedelmällinen ikä alkaa laskea 35-ikävuodesta eteenpäin ratkaisevasti, kuitenkin moni nainen on edelleen luonnollisesti hedelmällinen vielä 45-vuotiaana. Myös miehellä laskee siittiöiden taso ja kyky hedelmöittää ratkaisevasti 40-ikävuoden jälkeen, mutta siitä harvemmin näkee kirjoituksia. Tiesitkö muuten että vuosittain Suomessa syntyvistä lapsista n. 2.7% on aikaansaatu hedelmättömyyshoitojen avulla?
Ja siihen paremmuuteen saada vaikka yksi lapsi nuorena, olen aikalailla eri mieltä. Jos tulevalla äidillä on itsellään opiskelut kesken/ jokin pienipalkkainen työ, millainen on lapsen taloudellinen tulevaisuus ja minkälaiset ovat edellytykset huolehtia lapsesta mielenterveyden äärirajoilla töitä pakertavalla ja taloudesta murehtivalla yksinhuoltajalla?
Ja parisuhteeseen taas...on aika äärimmäisen tärkeää jo suhteen alkumetreillä keskustella mitä kumpikin haluaa, monissa asioissa voi tehdä kompromisseja, mutta jos toinen haluaa lapsia ja toinen ei, on konflikti aika varma ja yleensä korjaamaton -paitsi suhdetta vaihtamalla, mutta miksi silloin edes lähteä suhteeseen jossa toiveet tulevaisuudesta eivät ole samalla viivalla? Missään suhteessa on turha odottaa kumppanin muuttuvan omaksi ihanne-ihmisekseen, jos siihen ei ole viitteitä alunalkaenkaan.
Ihmisen kehityksessa on selkeä "tarkoitus", joka on venynyt aikojen myötä. Nykyisin se menee osapuilleen niin, etta n. ikävuoteen 25 asti ihminen opettelee ja kokeilee asioita, tutustuu itseensä, mielipiteisiinsä ja mieltymyksiinsä. Rakentaa itselleen periaatteita ja omanlaisensa moraalin, opiskelee ja aloittaa työt valitsemallaan alalla, hankkii jonkin verran omaisuutta/asunnon. Vaille kolmikymppisenä useimmat tietävät millaisen kumppanin kanssa pystyvät ja haluavat elää, kokeilevat sitä yhteiselämää muutaman vuoden ja tekevät lapsia.
Näin siis kärjistettynä, sitten on tapauksia jotka jäävät johonkin tiettyyn ikävaiheeseen ja käyttäytyvät sen mukaan sitten loppuelämänsä tai ainakin ajoittain, se taas, sopiiko tietynlaisten ihmisten elämään lapset missään vaiheessa, onkin taas kokonaan eri juttu, joskus lapset on parempi kaikkien kannalta jättää kokonaan tekemättä. Ja ainakin tarinasi nainen, jos kirjoituksesi otetaan kirjaimellisesti, ilmeisimmin kuului/kuuluu juuri tähän lajiin.
Hivenen provosoivaa tuo on, joskin siinä kirjoituksessa piilee se totuuden siemenkin.
Tosiasia on, että meidän kolmekymppisten ikäpolvessa on monia, jotka (itsekin) vielä vanhempia ja vanhemmuuden siirtyessä edelleen yhä pidemmälle riskit kestää vanhemmuuden rasitteita yhä vaan kasvavat.
Jotta ikäluokkaamme ei vain syyllistettäisi mm. itsekkyydellä jne. jota monet syyttävät sormet ovat valmiita osoittamaan ja kärkevillä kommenteilla ovat valmiita verbaaliseen kivitykseen valaistaampa hiukan tätä lähihistoriaa ja palataan 1980 luvun lopulle ja 1990 luvulle.
1980 luvun lopulle saakka oli Suomessa itsestään selvää, että kun lopetit koulun sait töitä, samoin kävi vastavalmistuneelle ammattikoulusta, kauppakoulusta tai ylemmältä asteelta valmistuneelle, töitä oli. Mikäli olit merkonomi, niin lähes pomminvarma ura pankinjohtajana oli tiedossa.
Siirryttäessä 1990 luvulle, meille tuli se LAMA. Nykyiset kolmekymppiset olivat silloin KAKSIKYMPPISIÄ, eli koulunsa juuri päättäviä tai vielä opintojaan suorittavia.
Enään ei ollutkaan niin itsestäänselvää, että sitä työtä ei ollut, eikä sitä kaikille ollutkaan, koulu päättyi, velka jäi.
Siirryttäessä 2000 -luvulle moni edelleenkin on vailla vakituista työtä, pätkiä tehdään, elämä on varsin epävarmalla pohjalla.
Juuri tämä nykyisen maailman epävarmuus on suurin yksittäinen tekijä nykyiseen korkeaan synnyttäjien keski-ikään. Ihmiset eivät ole tulleet yhtään sen itsekkäämmiksi kun ennenkään.
"Syntyihän lapsia sota-aikanakin" -Tähän vastaisin, että sota-aikana ei ollut ehkäisyä siinä mittakaavassa, kun tänä päivänä. Sota-aikanakin olisi ehkäisty enemmän, mikäli vain se olisi ollut paremmin saatavilla.
Mikä ihmeen "HYVÄ MIES" sellanen on joka jättää? Viittaan vaan tuohon kun painotit niin hartaasti sitä, kuinka hyvä mies typsyllä muka ensin oli.HÖH.
Mutta arvottelen. Jos hän vain meinasi että lapset olisi hyvä tehdä nuorena, ei hän paneutunut ajattelemaan onko aika hyvä vai huono. Onko rikas vai köyhä, hän vain uskoi niin että lapset olisi kaiken järjen mukaan hyvä tehdä nuorena.
Olisi kiva kuulla mitä sinä Ikä-ihminen oikeastaan meinasit?
Aivan samaa