Muistan, kun jo pienenä lapsena kysyin vanhemmiltani, mistä johtuu, että ruoka tuntuu takertuvan matkalle ja pitää juoda nestettä, että sen saa menemään alas. Vanhempani eivät tienneet, lääkäriltäkin muistaakseni kysyttiin ja hän vastasi tyyliin "tuskin se mitään vakavaa on, jos kuitenkin alas menee", itse ajattelin ruokailuasennon vaikuttavan ja että ehkä pureskelin huonosti tai söin liian isoja haukkuja.
Murrosiässä röyhtäilyn tarve lisääntyi. Oli sellainen tunne, että on pakko tehdä röyhtäysefektiä. Että vatsassa on kaasua/ilmaa ja se on saatava pois. Näihin aikoihin aloitin myös kahvinjuonnin.
Nyt olen vähän yli parikymppinen ja vatsa ei oikein pitänyt viimeisimmästä antibioottikuurista. Sen loppumisen jälkeen öyhtäilytarve kasvoi, ruokailun jälkeen tuntui välillä kuin olisi syönyt liikaa ja oli hieman sellainen etova olo. Minulle suositeltiin happosalpaajalääkettä kuuriluonteisesti. Se ja kahvin juonnin lopettaminen vähensikin röyhtäilyä. Sen jälkeen olen syönyt maitohappobakteereita ja lisännyt kahvinjuontia pikkuhiljaa. Aluksi röyhtäily lisääntyi ja kerran kaksi närästikin, mutta eilenkään illalla ei röyhyttänyt oikeastaan lainkaan, vaikka join 1½ mukia kahvia.
Eilen ja tänään huomasin, että aamulla muutamia vitamiinipillereitä nauttiessani joudun 1-2 ensimmäisen jälkeen hieman odottamaan seuraavaa nielemistä. Tuntuu, että jos vetäisin seuraavan heti perään, jäisi se kurkkuun. Ovat tosin melko isojakin. Pari vuotta sitten söin tällaisia viimeksi (pidemmän aikaa) ja oli samaa vaivaa.
En ole koskaan kokenut korventavaa tunnetta rintalastan takana, mitä pidetään närästyksen merkkinä. Mahalaukun tavaraakin on noussut elämäni aikana melko harvoin kurkkuun. Eikä se silloinkaan ole ollut happomaisen polttavaa, lähinnä pahanmakuista, hieman väkevää. Röyhtäyksissä on ollut joko ruoan tai hiilihapotetun juoman vivahde tai sitten ne ovat olleet täysin neutraaleja, ilmaa.
Tuon antibioottikuurin jälkeen ilmenneitä vaivoja googlasin ja löysin moisen kuin refluksitaudin. Onko tämä nyt sitten sitä? Mikä selittää tuon jo pienenä lapsena koetun ruoan takertumisen tunteen? Ei kai refluksi ole sitä voinut aiheuttaa? Olisiko se muka voinut jo vauvana ahtauttaa ruokatorven?
Välillä tuota vaivaa ei ole esiintynyt ollenkaan (tai sitten se on ollut niin lievää, etten ole kiinnitänyt huomiota siihen, kun olen jo tottunut siihen) ja välillä se on ollut hieman pahempaa. Kuiva ruoka, huono pureskelu ja isot haukut ovat joskus aiheuttaneet epämielyttävyyttä ruokatorven alaosassa.
Saan myös tehtyä röyhtäysefektin melko helposti. Voisiko tämä aiheuttaa tuon röyhtäilytarveen? Ikään kuin röyhtäily olisi kroonistunut? Välillä nimittäin kurkussa tuntuu, että pitäis röyhtäistä, ikään kuin kurkku hieman nousisi hieman ylemmäs, mutta kun annan olla ja nielaisen omaa sylkeä, niin menee pois. Jos röyhtäisen, niin tällöinkin röyhy on täysin neutraalin ilman oloinen.
Pitäisikö tästä mennä juttelemaan lääkärille? Paljonko tuollainen tähystys ja muut toimenpiteet maksaa? Olen köyhä opiskelija.
Täällä on vieläpä sellainen menettely, että aina mennään terveydenhoitajan kautta. Eli pääsisinkö edes lääkärille saakka, kun ei korvenna ja närästä?
Murrosiässä röyhtäilyn tarve lisääntyi. Oli sellainen tunne, että on pakko tehdä röyhtäysefektiä. Että vatsassa on kaasua/ilmaa ja se on saatava pois. Näihin aikoihin aloitin myös kahvinjuonnin.
Nyt olen vähän yli parikymppinen ja vatsa ei oikein pitänyt viimeisimmästä antibioottikuurista. Sen loppumisen jälkeen öyhtäilytarve kasvoi, ruokailun jälkeen tuntui välillä kuin olisi syönyt liikaa ja oli hieman sellainen etova olo. Minulle suositeltiin happosalpaajalääkettä kuuriluonteisesti. Se ja kahvin juonnin lopettaminen vähensikin röyhtäilyä. Sen jälkeen olen syönyt maitohappobakteereita ja lisännyt kahvinjuontia pikkuhiljaa. Aluksi röyhtäily lisääntyi ja kerran kaksi närästikin, mutta eilenkään illalla ei röyhyttänyt oikeastaan lainkaan, vaikka join 1½ mukia kahvia.
Eilen ja tänään huomasin, että aamulla muutamia vitamiinipillereitä nauttiessani joudun 1-2 ensimmäisen jälkeen hieman odottamaan seuraavaa nielemistä. Tuntuu, että jos vetäisin seuraavan heti perään, jäisi se kurkkuun. Ovat tosin melko isojakin. Pari vuotta sitten söin tällaisia viimeksi (pidemmän aikaa) ja oli samaa vaivaa.
En ole koskaan kokenut korventavaa tunnetta rintalastan takana, mitä pidetään närästyksen merkkinä. Mahalaukun tavaraakin on noussut elämäni aikana melko harvoin kurkkuun. Eikä se silloinkaan ole ollut happomaisen polttavaa, lähinnä pahanmakuista, hieman väkevää. Röyhtäyksissä on ollut joko ruoan tai hiilihapotetun juoman vivahde tai sitten ne ovat olleet täysin neutraaleja, ilmaa.
Tuon antibioottikuurin jälkeen ilmenneitä vaivoja googlasin ja löysin moisen kuin refluksitaudin. Onko tämä nyt sitten sitä? Mikä selittää tuon jo pienenä lapsena koetun ruoan takertumisen tunteen? Ei kai refluksi ole sitä voinut aiheuttaa? Olisiko se muka voinut jo vauvana ahtauttaa ruokatorven?
Välillä tuota vaivaa ei ole esiintynyt ollenkaan (tai sitten se on ollut niin lievää, etten ole kiinnitänyt huomiota siihen, kun olen jo tottunut siihen) ja välillä se on ollut hieman pahempaa. Kuiva ruoka, huono pureskelu ja isot haukut ovat joskus aiheuttaneet epämielyttävyyttä ruokatorven alaosassa.
Saan myös tehtyä röyhtäysefektin melko helposti. Voisiko tämä aiheuttaa tuon röyhtäilytarveen? Ikään kuin röyhtäily olisi kroonistunut? Välillä nimittäin kurkussa tuntuu, että pitäis röyhtäistä, ikään kuin kurkku hieman nousisi hieman ylemmäs, mutta kun annan olla ja nielaisen omaa sylkeä, niin menee pois. Jos röyhtäisen, niin tällöinkin röyhy on täysin neutraalin ilman oloinen.
Pitäisikö tästä mennä juttelemaan lääkärille? Paljonko tuollainen tähystys ja muut toimenpiteet maksaa? Olen köyhä opiskelija.
Täällä on vieläpä sellainen menettely, että aina mennään terveydenhoitajan kautta. Eli pääsisinkö edes lääkärille saakka, kun ei korvenna ja närästä?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.