Heips! Oon 15-tyttö, avohoidossa, 1h keskustelua apuna/viikko, ketipinor 25mg 2x pillerii 2-3x/vrk tarvittaessa 400mg seroquel prolong/vrk. <-- näin siitä asti kun hakeuduin hoitoon uudestaan syksyllä 2014
(EN SITTEN MUISTA ASIOIDEN JÄRJESTYSTÄ, KOSKA EN ITSE KAIKKIA TAPAHTUMIA MUISTA MILLÄÄN TAPAAN, muistan vain randomeja asioita, sillä mulla on joku ongelma etten muista/tiedä että olenko ollut esim koulussa viimeviikolla tai psyk polin käynneillä läpi käytyjä asioita, sori en osaa selittää)
..Ei oo minkäänlaista diagnoosia, mutta saattaa mahdollisesti kuulemma kehittyä skitsofreniaksi.
Elikkäs psyk.polilla käynyt parisen vuotta (yhteensä) viiltelyn ja ahdistuneisuuden takia, ennen kesää 2014 lopetin käynnit ja esitin että kaikki oli hyvin, todellisuudessa oli pahempi olo ku koskaan, ja syy lopettamiseen oli että äänet päässä sano et mun on pakko teeskennellä et asiat on hyvin.. En muista missä järjestyksessä nää tuli mutta alko tälläsii--> kuvittelin että mun ajatuksia luetaan)joten mulla oli koko ajan ajatus et en sais ajatella sitä ja tätä kosna mun ajatukset kuullaan), mua tarkkaillaan esim kamera mun huoneessa, et mun päiväkirjaa luetaan, ja et mun tietokoneen juttuja luetaan,tavaroi pengottais, näin hahmoja joita ei ole olemassa, kuulin joko mies/nais/tai sukupuolineutraalilla äänellä puhuttavia ääniä( esim kuulin että joku ois mun vieressä kuiskannut 'mä tapan sut', äänet kuuluvat siis mun pään ulkopuolelta, ja esim moittimista/ihan randomeja asioita), uskoin et kaikki nauraa mulle koulussa/tuijottaa/puhuu musta, näin värejä/ns.maalauksia valkoisilla seinillä, tunsin et joku koskettaa mun olkapäätä, alin maistaa ruuassa/juomassa (joissa ei ollut oikeesti mitään vikaa) myrkkyä/hometta, maistoin jotain tosi makeeta vaikka en olisi syönyt/juonut mitään esim tuntiin, aloin kuulemma puhumaan itekseen, nauramaan itekseen, pälyilemään ympärilleni oudosti/vainoharhasen näkösesti, ja välillä säpsähdyin esim kylpyhuoneessa siihen että keskustelin jonkun kanssa ja sitten tajusinkin et olin yksin kotona, jos lattiassa oli kubioita, pisteitä yms, muodostin pisteistä minulle taekoitettuja viestejä esim. Ruma, läski, huono, sun pitäis tappaa ittes-tyylisiä viestejä, uskoin et kaikki vihaa mua, esim kaverit, välillä tuntu et irtautuisin mun kehosta/et mä tunsin itteni tosi pitkäks yhtäkkii (oon siis joku 163cm pitkä), näin mun ovessa esim hämähäkkejä, ja yritin tappaa niitä vasaralla, joten mun ovessa on siitä hwtjestä todisteena reikiä (myöhemmin samana päivänä tajusin et niit hämähäkkei ei ikin ollukkaa..)<---- kirjotin päiväkirjaa mihin kirjotin asioita(tosin tulkinnut harhoiksi jälkikäteem yms) , ja osan noista mitä kerroin ni osan oon kuullu kavereilta, perheeltä ja osan jutuista tajunnut vast jälkikäteen epätodellisiksi, hakeuduin tosiaan hoitoon syksyllä 2014 (avohoitoon) jossa mulle sit annettiin lääkkeitä ja keskusteluapua, olin alkanu tajuumaan et asiat ei oo hyvin ja silleen.. Ainiin ja lisäks paniikki ja ahdistuskohtaukset kuulu myös tohon aikaan.
Lääkkeet autto noihin (entiiä en oo varma, mul on sellanen tunne et se et ku uskoo et otat pillerin ja kaikki helpottaa-ajatus jo itessään auttaa..)
Nykyään jos mul on paha olla alan kuulee ääniä, nykyään tunnistan ne ääniksi siis.
Lisäks noita makuharhoja tulee lähes viikottain nykyään, ja entiedä mitä pitäis tehä ku tuntuu et pakko ajatukset on palailemassa (tuntuu et mun ajatuksii luetaan, tavaroihin kajotaan) ja lisäks et nään hetken aikaa et jotkut tavarat alkaa 'sulaa' silleen samal taval ku kybttilän steariini valuu, mut toi lähtee aina muutamissa sekunneissa-minuutissa, ja nään et tumma hahmo seuraa mua, ja sillon ku ahistaa paljon ni kuulen ääniä, (tiedän et ne ei voi olla totta) mut saatan silti keskustella niiden kanssa (tiedän siitä ertä oon jostain syystä äänittänyt niitä "keslusteluja" viimeaikoina mun puhelimeen muutaman joissa käy ilmi että mä oon ainoa joka puhuu, ja selvästi keskustelen jonkum kanssa jonka ääntä ei kuulu. Äänityksessä yleensä hoen moneen kertaan "sä/te ette oo oikeita ja mä en saisi keskustella teijän kaa") ja siismulla ei oo mitään ideaa että miks ihmeessä oon äänittäny mun puhelimeen niitä "keskusteluja" ja en itse edes muista koko tilannetta, 'säpsähdän' vaan yhtäkkii tyyliin jostain saunasta et litä ihmettä mä täälä teen.. <--en ole kertonut noista lähiaikoina tapahtuneista kellekkään koska en ahdistuksen pysty käymään koulussa usein, ja laitos uhka jo nytten ni sit jos kertoisin noistaki viel :/
PAHOITTELEN MAHDOLLISIA KIRJOITUSVIRHEITÄ JA SEKAVUUTTA, MÄ MUN KAIKKI LIIKKEET TUNTUU JÄRKYTTÄVÄN HITAILTA ja aivoissa jumittaa. Johtuu kuulemma lääkkeistä.
Ainiin oon käyny kaikissa pääkuvissa yms et siel ei oo vikaa ilmenny/en käytä huumeita /enkä juo juurikaan alkoholia.
Lisäks kotona kaikki hyvin, onnellinen ydinperhe/ei väkivaltaa/seksuaalist hyväksikäyttöö, eikä muutenkaa mitään ongelmia
Kiitos kaikille jotka jksotte lukee tän, ja olis kiva jos kommentoisitte omii kokemuksii/mitä mieleen tulee :)
(EN SITTEN MUISTA ASIOIDEN JÄRJESTYSTÄ, KOSKA EN ITSE KAIKKIA TAPAHTUMIA MUISTA MILLÄÄN TAPAAN, muistan vain randomeja asioita, sillä mulla on joku ongelma etten muista/tiedä että olenko ollut esim koulussa viimeviikolla tai psyk polin käynneillä läpi käytyjä asioita, sori en osaa selittää)
..Ei oo minkäänlaista diagnoosia, mutta saattaa mahdollisesti kuulemma kehittyä skitsofreniaksi.
Elikkäs psyk.polilla käynyt parisen vuotta (yhteensä) viiltelyn ja ahdistuneisuuden takia, ennen kesää 2014 lopetin käynnit ja esitin että kaikki oli hyvin, todellisuudessa oli pahempi olo ku koskaan, ja syy lopettamiseen oli että äänet päässä sano et mun on pakko teeskennellä et asiat on hyvin.. En muista missä järjestyksessä nää tuli mutta alko tälläsii--> kuvittelin että mun ajatuksia luetaan)joten mulla oli koko ajan ajatus et en sais ajatella sitä ja tätä kosna mun ajatukset kuullaan), mua tarkkaillaan esim kamera mun huoneessa, et mun päiväkirjaa luetaan, ja et mun tietokoneen juttuja luetaan,tavaroi pengottais, näin hahmoja joita ei ole olemassa, kuulin joko mies/nais/tai sukupuolineutraalilla äänellä puhuttavia ääniä( esim kuulin että joku ois mun vieressä kuiskannut 'mä tapan sut', äänet kuuluvat siis mun pään ulkopuolelta, ja esim moittimista/ihan randomeja asioita), uskoin et kaikki nauraa mulle koulussa/tuijottaa/puhuu musta, näin värejä/ns.maalauksia valkoisilla seinillä, tunsin et joku koskettaa mun olkapäätä, alin maistaa ruuassa/juomassa (joissa ei ollut oikeesti mitään vikaa) myrkkyä/hometta, maistoin jotain tosi makeeta vaikka en olisi syönyt/juonut mitään esim tuntiin, aloin kuulemma puhumaan itekseen, nauramaan itekseen, pälyilemään ympärilleni oudosti/vainoharhasen näkösesti, ja välillä säpsähdyin esim kylpyhuoneessa siihen että keskustelin jonkun kanssa ja sitten tajusinkin et olin yksin kotona, jos lattiassa oli kubioita, pisteitä yms, muodostin pisteistä minulle taekoitettuja viestejä esim. Ruma, läski, huono, sun pitäis tappaa ittes-tyylisiä viestejä, uskoin et kaikki vihaa mua, esim kaverit, välillä tuntu et irtautuisin mun kehosta/et mä tunsin itteni tosi pitkäks yhtäkkii (oon siis joku 163cm pitkä), näin mun ovessa esim hämähäkkejä, ja yritin tappaa niitä vasaralla, joten mun ovessa on siitä hwtjestä todisteena reikiä (myöhemmin samana päivänä tajusin et niit hämähäkkei ei ikin ollukkaa..)<---- kirjotin päiväkirjaa mihin kirjotin asioita(tosin tulkinnut harhoiksi jälkikäteem yms) , ja osan noista mitä kerroin ni osan oon kuullu kavereilta, perheeltä ja osan jutuista tajunnut vast jälkikäteen epätodellisiksi, hakeuduin tosiaan hoitoon syksyllä 2014 (avohoitoon) jossa mulle sit annettiin lääkkeitä ja keskusteluapua, olin alkanu tajuumaan et asiat ei oo hyvin ja silleen.. Ainiin ja lisäks paniikki ja ahdistuskohtaukset kuulu myös tohon aikaan.
Lääkkeet autto noihin (entiiä en oo varma, mul on sellanen tunne et se et ku uskoo et otat pillerin ja kaikki helpottaa-ajatus jo itessään auttaa..)
Nykyään jos mul on paha olla alan kuulee ääniä, nykyään tunnistan ne ääniksi siis.
Lisäks noita makuharhoja tulee lähes viikottain nykyään, ja entiedä mitä pitäis tehä ku tuntuu et pakko ajatukset on palailemassa (tuntuu et mun ajatuksii luetaan, tavaroihin kajotaan) ja lisäks et nään hetken aikaa et jotkut tavarat alkaa 'sulaa' silleen samal taval ku kybttilän steariini valuu, mut toi lähtee aina muutamissa sekunneissa-minuutissa, ja nään et tumma hahmo seuraa mua, ja sillon ku ahistaa paljon ni kuulen ääniä, (tiedän et ne ei voi olla totta) mut saatan silti keskustella niiden kanssa (tiedän siitä ertä oon jostain syystä äänittänyt niitä "keslusteluja" viimeaikoina mun puhelimeen muutaman joissa käy ilmi että mä oon ainoa joka puhuu, ja selvästi keskustelen jonkum kanssa jonka ääntä ei kuulu. Äänityksessä yleensä hoen moneen kertaan "sä/te ette oo oikeita ja mä en saisi keskustella teijän kaa") ja siismulla ei oo mitään ideaa että miks ihmeessä oon äänittäny mun puhelimeen niitä "keskusteluja" ja en itse edes muista koko tilannetta, 'säpsähdän' vaan yhtäkkii tyyliin jostain saunasta et litä ihmettä mä täälä teen.. <--en ole kertonut noista lähiaikoina tapahtuneista kellekkään koska en ahdistuksen pysty käymään koulussa usein, ja laitos uhka jo nytten ni sit jos kertoisin noistaki viel :/
PAHOITTELEN MAHDOLLISIA KIRJOITUSVIRHEITÄ JA SEKAVUUTTA, MÄ MUN KAIKKI LIIKKEET TUNTUU JÄRKYTTÄVÄN HITAILTA ja aivoissa jumittaa. Johtuu kuulemma lääkkeistä.
Ainiin oon käyny kaikissa pääkuvissa yms et siel ei oo vikaa ilmenny/en käytä huumeita /enkä juo juurikaan alkoholia.
Lisäks kotona kaikki hyvin, onnellinen ydinperhe/ei väkivaltaa/seksuaalist hyväksikäyttöö, eikä muutenkaa mitään ongelmia
Kiitos kaikille jotka jksotte lukee tän, ja olis kiva jos kommentoisitte omii kokemuksii/mitä mieleen tulee :)
Vastaukset 9
Vanhimmat
*HUOMIOHUORA*
Empatiakyvytön kusipää. Siis sinä, ei aloittaja. Onko se huomiohuorausta jos tahtoo purkaa ahdistustaan ja tarvitsee apua? Jos syöpäpotilas kirjoittaisi syöpäpalstalla miten ei meinaa jaksaa hoitoja ja oksentelua ja hiustenlähtöä yms, olisiko hänkin huomiohuora? Miten mielen sairaus eroaa kehon sairaudesta?
Antaisin pointseja yälle nasevalle kommentille vaikka kuinka paljon jos voisin:
pisteitä vaikka kuinka paljon!
Minun mielestäni on hienoa että aloittanut kirjoittaja on laittanut ajatuksiaan rehellisesti tänne että muillakin kuin ilkeillä ihmisillä olisi mahdollisuus vastailla.
Minun mieleeni tulee että Raamatun mukaan avaruudessa on olentoja jotka eivät ole yleensä hyväntahtoisia, ja ne kommunikoivat telepaattisesti.
Älä usko äläkä tottele niitä, toimi itsesi parhaaksi vaikka ne kuinka yrittäisivät käskeä sinua, eivät ne oikeasti voi sinua määräillä. Silti ne jaksavat yrittää.
Et ole ainoa joka niitä kuulee, voisitko lohduttautua sillä? Kuinka monet ihmiset tässäkin maassa oikeasti niitä kuulevat ja kaikki paljastuu vasta vanhana ja heikkona, kukaan ei ole tiennyt että heilläkin on samanlaisia harhoiksi kutsuttuja kuuloaistimuksia ja muuta kuin sinullakin on.
Ne on omia ajatuksia joita ei tiedä ajattelevansa. Sinä siellä puhut itsellesi.
Sinuna en söisi noita lääkkeitä, ne on hirveetä myrkkyä! Ne pikkuhiljaa alkavat muuttamaan sinua tunteettomaksi kuolaavaksi zombieksi...
En tiedä onko minulla skitsofrenia tai muu; luulen että kyse on jostain traumaperäisestähäiriöstä. Eli pelkään olla yksin kotona, pelkään että joku tunkeutuu kotiimme ja tarkkailee ikkunoista. Nuo alkoivat heti sen jälkeen, kun olin suihkussa ja ihan siis oikea mies tuli, ja kuvasi minua kännykällä ikkunasta (näin käden ja kännykän). Kengänjäljet siis oli ja naapuri nähnyt miehen juoksevan pihastamme. Alkoi jo yhdessä vaiheessa helpottamaan, mutta sitten eräs vanhempi aviossa oleva mies alkoi puhumaan minulle vihjailevasti, ja hän asuu lähellämme, joten pelkään että se oli hän joka minua kuvasi, ja että hän aikoo tulla talomme ja tehdä minulle jotain ja kurkkisi ikkunoista. Olemme asuneet tässä talossa kauan, ja mietinkin, että ehkä tuo tyyppi on kuvannut suihkussa olijoita jo pitkään, mutta tämä oli vain ensimmäinen kerta jolloin hänet nähtiin. Miehellä oli kumihanskat, mikä vaikuttaa vielä enemmän siltä, että tietää mitä teki. Oli myöskin osannut suoraan suunnistaa kylppärin ikkunan alle ja kiertänyt liikkeentunnistimet jotka sytyttävät pihavalot. Kyllä vaan pelottaa, että tuo sairas ihminen kuvaa noista tummista ikkunoista, tai levittää sitä alastonvideota minusta, itsekin nuori nainen olen. Itse en lääkitykseen "usko", enkä sitä aio ottaa, katsotaan mitä tapahtuu. Eipä muuta jaettavaksi tähän nyt, voimia.
Sanot, että laitos on uhka. Kuitenkin lääkityksesi ei selkeästi toimi. Se pitää sanoa ääneen, että saat yhä hallusinaatioita ja lääke aiheuttaa jumittavaa oloa. Silloin voidaan kokeilla toista paremmin sopivaa lääkitystä.
Vaadi myös terapiahoitoa, pelkkä lääkitys hillitsee vain oireita, eikä hoida sinun pohjimmaisia ahdistuksiasi. Kannattaa oikeasti hakea apua. Laitos on pienempi uhka, kuin paheneva sekavuus. Laitokset eivät myöskään ole nykyisin mitään kauhupaikkoja, vaan kuntoudut vointisi mukaan.
Kiitos hienosta kirjoituksesta joka toimii hyvänä kuvauksena psykoosista! Oli mielenkiintoista lukea. Moni ei tiedä minkälaisia harhoja psykoosissa on ja kieltäytyy siksi uskomasta. Olo voi olla tosiaan kuin tukevalla LSD tripillä joka ei lopu (Moni ei tiedä myöskään kuinka LSD vaikuttaa). Toivottavasti kuntosi paranee. Jos ketipinori ei auta niin lääkäri voisi mahd. kokeilla sinulle muuta lääkettä.