Tukiasuminen ja tukihenkilö

Olen kärsinyt mielenterveysongelmista noin 13 vuotta. Nyt olen onnekseni päässyt asumaan tukiasuntoon, jossa saan asua itsenäisesti mutta saan apua aina tarvittaessa asioiden hoitoon. Valitettavasti minun tukihenkilöni on aivan hirveä. Me emme tule ollenkaan toimeen ja hänellä ei ole yhtään sympatian tajua. Esimerkiksi: mummini oli kuolemaisillaan sairaalassa, joten menin äitini luokse väliaikaisesti asumaan, jotta voidaan tukea toisiamme ja tukihenkilöni vastaus oli " sun pitäis olla kotonasi etkä voi tuon takia jättää väliin meidän tapaamisia". Minkä ymmärsin tavallaan mutta hänellä ei ollut mitään ymmärrystä asiaa että haluan olla äitini tukena varsinkin koska isäni ei ole enää elossa. Hän ei myöskään ole eläinrakas ja käydessään kotikäynnillä valittaa että on karvoja, heinää ja purua lattialla. Ymmärtäisin tämän hyvin jos olisin siivoton, mutta eläimien kanssa tulee aina sotkua enemmän kuin normaalisti. Imuroin 2 kertaa viikossa ja luuttuan 2 kertaa kk, eli en todellakaan laiminlyö siivousta. Tukihenkilölläni on myös tapana syylistää minua, jos tapaamiset ei ole toteutunut, myös silloin kun hän on ollut kipeänä eikä ole ollut tuuraajaa.
Tukihenkilöni myös puhuttelee minua, kuin lasta ja tekee oloni epämukavaksi. Hän ei auta minua vaan lyö minua takaisin koloon niin sanotusti. En tiedä onko muilla tälläisiä kokemuksia ja en tiedä mitä tehdä, koska tarvitsen tukihenkilön joka auttaa minua eteenpäin eikä työnnä minua yhden askeleen eteen ja vetää takaisin 2.