Kertokaapa viisaat ihmiset...???

ei nyt varsinaisesti vastaa kysymykseen, mutta joskus sitä ei edes tarvitse sanoa kun sen näkee rakkaan ihmisen silmistä kun molemmat rakastavat toisiaan ja tietävät sen vaikkei ääneen sanoa voi

ihmiset pitää toisia itsestäänselvyytenä, huomaavat sitten viimeistään kun toista ei enää ole, että olisi voinut joskus toimiakin jotenkin

Esitit kyllä maailman vaikeimpiin lukeutuvan kysymyksen. Jos oltaisiin autiolla saarella, tekisin sen varmasti jo ensimmäisenä päivänä. Varmasti paikka jossa ihmiset tapaavat, on yksi.
Kahdenkeskisen ajan puute ja sen järjestäminen. Ja se, ettei halua asettaa toista vaivautuneeseen tilanteeseen, jos tunteet ei olisikaan molemminpuoleiset.

Jos toista rakastaa, ja tunteet ovat molemminpuoleiset, en usko että rakastamisen sanomisessa on ongelmaa. Minusta se pitäisi sanoa silloin kun siltä tuntuu, kuiskata vaikka toisen korvaan jos ei muuta voi - ei saisi ikään kuin pantata asiaa turhia miettimällä, että voiko sanoa vai ei. Tai laskea tai pitää kirjaa että milloin toinen sanoi. Ei toimi niin.

Ja jos ei ole varma toisen tunteista, sitähän voi vaikka aloittaa niin, että kertoo tuntevansa vahvasti toista kohtaan tms. ;)

Omalleni voisin ajatella tässä tunnustavani herkällä hetkellä: kyllä minä rakastan sinua, tällä hetkellä vähän etäältä :) Kun en minä näitä tunteita oikein muuksikaan osaa sanoa. Enkä myöskään halua pantata sanomista, siitä ei tule kuin valvottuja öitä vain.

Tuota olenkin monesti ajatellut.

Pelkää hetken olevan väärä, naurettavakin, jos toinen ei tunne samoin.

Mutta silmänsä ovat minulle kertoneet tunteita olevan... Molemmat tiedämme sanomattakin.

Rakkaus on niin vahva sana, että jollei ole varma tunteistaan sitä ei kannata sanoa. Ihminen helposti pelkää antavansa väärän vaikutelman tai ei tunnista tunteidensa syvyyttä.
Jos kyse on lähisukulaisista tai muista perheenjäsenistä, asia lienee itsestään selvä, joten sitä ei erikseen tule maininneeksi, mutta se ilmenee silloin tekojen, ei sanojen tasolla.

Mä kertoisin jos silleen synkkaisi. Vaan eipä synkkaa.

Se sana on vaikea sanoa jos tuntee voimakasta rakkautta. Jos ei tunne, se on helppo sanoa, täysin yhdentekevänä. Sanoin niin monta kertaa miehelle jota en rakastanut. Minulla oli syyni. Koin että hänkin sanoi asioita joita ei tarkoittanut koska teot osoittivat muuta. Maksoin siis samalla mitalla. Hän ei ikinä saanut tietää etten oikeasti rakastanut häntä vaan erästä toista jonka kanssa olen nytkin.

Se sana on vaikea sanoa jos tuntee voimakasta rakkautta. Jos ei tunne,se on helppo sanoa, yhdentekevänä. Sanoin niin monta kertaa miehelle jota en rakastanut. Koin että hänkin sanoi asioita joita ei tarkoittanut koska teot osoittivat muuta. Maksoin siis samalla mitalla. hän ei ikinä saanut tietää etten rakastanut häntä vaan erästä toista jonka kanssa olen nytkin.

Kiitos teille jotka vastasitte tähän..
Mielestäni silloin ei pidäkkään sanoa jos on epävarma tai ei rakasta.
Oma kokemus on että rakkaus on niin vahva tunne että sen haluaa kertoa kumppanille että rakastaa. Mutta rakkaus on myös hyviä tekoja sille rakkaalle ihmiselle. Ja myös samaa mieltä että rakkauden näkee silmistä.

Ei se sana ole ollenkaan vaikea sanoa, silloin kun todella tuntee niin, ja kun kumpikin on vapaita.

Jos tilanne onkin se, että toinen tai kumpikin on varattuja... ei sitä silloin voi noin vain mennä sanomaan. Sillä voi olla ei-toivottuja seurauksia, kyllä se vaatii aikamoista harkintaa mennä sellainen asia täräyttämään julki.

Tuo Jennin laulu tuo mieleeni aina A-miehen.

Ehkä kyse on siitä, että kun ihminen pohjimmiltaan avautuu todellisuudessa ja sanoo syvimmät tuntemuksensa niin voisiko siinä taustalla olla pelko siihen, miten toinen reagoi asiaan. TOisin sanoen tilanne voi muuttua niin, että henkilöä joka on osoittanut syvimmät tunteensa niinkin voimaakkaalla ja tunnepitoisella sanamuodolla kuin Minä rakastan sinua. Niin sitä ei sanota kenelle tahansa vaan harvoille ja valituille. Ehkä pelko toisen reaktioista ja eritoten siitä, että hän voisi myöhemmin loukata sillä, eli käyttäyä kuin henkilö, oka haluaa loukata sinua tietoisesti.
Olettaisin tämän olevan yksi asia, minkä vuoksi tuota muotoa ei helposti käytetä.

Niin toki vain sille yhdellä erityiselle..
Mutta jos miettii asiaa tarkemmin niin miksi rakastamasi ihminen käyttäsi sitä sinua vastaan kun paljastat syvimmät tunteesi? , ei kait kukaan fiksu ihminen niin tee..
Toisaalta rakastumisen näkee hyvin silmistä joten vastapuolen silmiä kannattaa tarkkailla ja kun oikealta näyttää, on helpompi paljastaa tunteensa.
Varattu/Varatut tilanne on jo sinällään monimutkainen juttu.
Silmät ovat sielun peili mut on eriasia minkälaisia siirtoja tehdään.

Ei ole kaikille sellaisen kuuleminen tärkeää, se voi olla ahdistavaa, kuin myös sen tunnustamisen tivaaminen. Miksi ei vain voi olla ja antaa mennä?
Mielummin kertoo käytöksellään ja jättää turhat höpinät pois.

Mun mielestä se oli niiiiin noloa sanoa sitä, noin niinkun miehen suusta. Ja nyt mä olen pilannut mun parisuhteeni......
Avopuolisoni on herkkä ja tunteellinen ihminen joka olis tarvinut kuulla sen sanakolmikon useammin kuin joskus muutaman kerran.
Nyt kun viimeinkin pystyn sanomaan sen ääneen niin olen pahasti myöhässä. Avopuolisoni tunteet ovat hiipuneet ja hän ei rakasta minua enää.........

Nyt vain katsotaan/yritetään saadaanko tunteita takaisin ja suhde ennalleen.

MÄ RAKASTAN SINUA!!!!!

Olimme 20 vuotta kimpassa. En koskaan sanonut Rakastan Sinua,eikä sanonut mieskään. Turhaa sanahelinää. Menimme vihille maistraatissa ja siellä laamanni puhui ihan eri kaavalla kuin kirkossa. Asia tuli kuitenkin ymmärretyksi. Halusimme olla yhdessä loppuelämämme. Ei sormuksia,ei turhaan vannomista. Korulauseita kaikki tyynni. Teot osoittavat välittämisen. Olin omaishoitajana loppukuukausina. Mielestäni se,että halusin pitää hänet kotona ja hoitaa oli rakkautta. Ilman sanoja.

On olemassa sanoja
joita ei edes kykene ääneen lausumaan.
Pelkoko, vaiko sanojen vahva väkevyys,
kipuko pelottaa, vaiko tunteiden suurin syvyys.
Ehkä sitä sanoa en pysty, ei suuni taivu,
mutta saavu luokseni, niin suutelen sen syvälle sydämeesi.
Katseellani valelen sen sieluusi suurempana kuin elämä.
Tule, saavu luokseni, niin koko olemukseni kertoo
sinulle sen minkä haluat kuulla.
Kerron sen sinulle tuhansin sanoin
- sanomatta sanaakaan.

Minun exäni ei koskaan sanonut rakastavansa minua vaikka olimme viisi vuotta yhdessä. Siksi hän onkin nyt ex-vaimoke. Todennäköisesti hän ei rakastanut minua. Elämä jatkuu..