Olen todella turhautunut, että aina kun vihdoin alan ymmärtää jotakin oleellista elämääni vaikuttaneesta näkemykseni mukaan psykopaatista, niin jos kerron asiasta kenellekään pääni onnistutaan aina hämärtämään takaisin johinkin epäselvyyteen,
Onko parempi, ettei kerro kenellekään, vaan pitää omana tietonaan ja koittaa siten selvitä ?
Onko parempi, ettei kerro kenellekään, vaan pitää omana tietonaan ja koittaa siten selvitä ?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mutta sehän kuuluu kuvioon, että tietynluonteisten ihmisten lähesiä harvoin uskoo kukaan asiassa.
Mutta kummallista, että juuri kukaan ei tule ajatelleeksi, että se juurikin kuuluu kuvioon. Tuskin henkilö olisikaan psykopaatin läheinen, jos tarina ei kuulostaisi ainakin hieman oudolle.
"pääni onnistutaan aina hämärtämään takaisin johinkin epäselvyyteen,"
No niin kun ne muut eivät ymmärrä eivätkä näe kokonaisuutta, vaan yrittävät soveltaa tavisten käyttäytymismalleja ja ongelmanratkaisua teidän tapaukseenne. Luultavasti kuvittelevat olevansa paremmin kartalla kuin sinä.
Juuri tuosta syystä narsistien uhreille on omat tukiryhmänsä. He eivät löydä ymmärrystä muilta.
http://www.narsistienuhrientuki.fi/
Ota rohkeasti yhteyttä.
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Alkusana.html
"Mene ystäviesi luokse. Mene. Katso mihin se johtaa. Naurunalaisuuteen. Minä olen heille sitä mitä olin alun perin sinulle. He uskovat sen minkä he näkevät ja he näkevät minut, ja he näkevät myös sen sekavan ihmisen joksi sinä olet tullut. Mitä enemmän pyydät ymmärrystä, sitä enemmän he vakuuttuvat siitä että olet hullu, sitä eristyneemmäksi koet itsesi, ja sitä enemmän yrität saada asiat taas kuntoon, hyväksymällä minun kritiikkini ja yrittämällä parantaa itseäsi. Voisiko olla että olit väärässä minun suhteeni alusta alkaen? Niin pahasti väärässä? Ei helppo pala nieltäväksi, eihän? Miten luulet ystäviesi reagoivan jos todella yrittäisit saada heidät uskomaan? Sinähän se olet joka olet uhannut minun etenemistäni, pilannut minun maineeni ja saanut minut poikkeamaan kurssistani. "
"Mene vain. Kerro ystävillemme siitä. Katso voivatko he kuvitella sitä, saatikka uskoa sitä. Mitä törkeämpi sinun kuvauksesi tapahtuneesta on, sitä vakuuttuneempia he ovat, että se joka on hullu, olet sinä. Äläkä odota kovin paljoa enempää terapeutiltasikaan. On varmasti helpompaa elää minun valhettani ja katsoa mihin se vie sinut. Saatat jopa omaksua jotakin siitä käyttäytymisestä jota pidät minussa niin epämiellyttävänä."
Jos sinulla on kovin vaikeaa, niin älä epäröi hakea tukea niiltä, jotka tietävät mistä sinä puhut ja joilla on sama kokemus.
Palstakirjoittaminen auttaa myös, kunhan vain kestää pari trollia ja muutaman epäuskoisen väittelijän. Ymmärrystä löytyy myös.
Hakeudu hoitoon. Samaa suosittelen tolle yllä...
Kieltämättä tulee välillä mieleen, että miksi on vähemmän arvostettua, jos joku on psykopaatti kuin jos joku on sellainen naureskelija.
Tuosta Vakninistakin saa fiksun vaikutelman. En taitaisi kieltäytyä keskustelusta, jos sellaiseen olisi tilaisuus. Noin se juurikin menee, vaikea päättää valitsisiko psykopaattien vai niiden naureskelijoiden seuran. Kumpikaan ei ole kovin houkutteleva.
Niin turhautunut, että pitää kirjoittaa vielä yksi viesti. Minä en emmärrä miksi psykopatiasta ei voi puhua ihan normaalisti niinkuin mistä tahansa asiasta, kun se kerran on niinkin tavallinen, että 1-4 prosenttia populaatiosta edustaa ilmiötä. Minulle enemmänkin se tuntuu kummalliselle, että ihmiset menevät jotenkin kummallisiksi, jos sanoo sanan psykopaatti. Kun ilmiö on niin tavallinen, että suunnilleen jokainen on oletettavasti tekemisissä psykopaatin kanssa tavalla tai toisella.
Lukaisin Wikipedian artikkelia englanniksi psykopatiasta. Siinä ilmenee, että on ehkä vähän eri määriä jotain entsyymejä ym. tai mitä siellä nyt oli ja sitten aivot toimii vähän eri tavalla. Mitä siinä nyt loppuenlopuksi kovin kummallista on muuta kuin se, että aika erikoisen käytöksen saa aikaan.
Niin sehän ei tarkoita, että vaikka luulisi tunnistavansa psykopaatin, että psykopaatti olisi tehnyt jotakin väärää tai henkistä väkivaltaa tai että ap olisi hoidon tarpeessa.
Sellainen leimaaminen on aika tyypillinen mielen suojakeino. Jos nyt ihan ap vakavassasi mietit järjellä, niin onko tämä tyyppi tehnyt sinulle jotain pahaa ja onko sinulla oikeutta ajatella hänestä näin pahalla?
Joskus ihmisen on vain pakko sivuuttaa omat tunteensa ja kyvyistä riippuen voi vaikuttaa silloin aika tunnekylmältä. Tämä ei tee ihmisestä psykopaattia, vaikka tuntuisi, ettei häneen tepsi mikään emotionaalinen väkivalta.
Aloittaja ei mielestään ajattele pahalla psykopaateista. Se on ehkä enemmänkin jotkut muut ihmiset jotka ajattelee, että psykopatia on niin pahaa, ettei siitä voi puhua kuten mistä tahansa muustakin. Onko pahaa olla psykopaatti ?
He eivät ole saaneet aivojaan valita yhtään sen enempää kuin kukaan muukaan.
Toki psykopatia on hieman lavea termi, ja sen puitteissa on mielestäni vaikea tehdä aivan eksakteja määritelmiä. Mutta tietynlaisen käytöksen kohteena pitkään eläneen on hieman vaikeaa hahmottaa tilannettaan ilman jotakin tällaista kuviota selkeyttävää termiä.
Mielestäni aloittajalla tuskin on kompetenssia arvioida, kuka on psykopaatti ja kuka ei, koska ulkoisesti hyvinkin tunnekylmät tyypit voivat olla jotain ihan muuta sisältä. Ei ilman inside perspectiveä voi arvioida kuka on psykopaatti ja kuka ei ja koska psykopaatit ovat älykkäitä, niin he eivät ikinä sanoisi ääneen asioita, mistä heidät voisi päivänselvästi tunnistaa. Toisaalta esim. skitsoidisella luonteella tai aspergerilla varustetut tyypit voivat tietyissä tapauksissa valittaa psykoilta, kun tunteet eivät näy tai ne ovat "teennäisiä".
Luultavasti arvio psykopaatisuudesta on vailla pohjaa, ellei henkilö ole esim. ammattirikollinen. Jos henkilö on päällisin puolin kunnollinen, niin tuskin hänestä on mitään harmia, vaikka tunteet puuttuisivatkin. Nyky-yhteiskunnassa menestyäkseen on järkevintä noudattaa sääntöjä ja yleistä moraalikoodistoa ainakin nimellisesti, vaikka muista ihmisistä ei välittäisikään.
Psykopatia on ehkä vähän keinotekoinen termi muutenkin. Antisocial personality kuvaa paremmin ja on lääketieteellisempi termi, mutta se on toisaalta vähän eri asia ja sopii paremmin näihin rikollisiin mielenlaatuihin.
En kirjoita rikollisesta. Tuo antisocial sun muut ei minusta oikein sovi tähän minun kokemaani. Kyseessä enemmänkin sellainen voimakas melko monimutkaisen psykologisen ja henkisen otteen tarve joihinkin ihmisiin, jonka saavuttamiseksi monimutkaista käytöstä.
Tarkotan sellasta jolle on psykologisella tasolla välttämätöntä olla joillekin kissa, joka leikkii hiirillä.
Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta etköhän ylianalysoi. Olisit vaan nostanut sen kissan pöydälle, niin ei tarvitsisi leikkejä. Kaikki ihmiset eivät vain näytä tunteitaan, jolloin tietyn käytöksen tulkitseminen näyttää "pelailulta". Omaan elämääni viitaten, ehkä et kuunnellut tämän tyypin tarpeita ja hän väsyi siihen ja järjellisellä tasolla tajuaa ettei riitelyssä ole mitään mieltä ja ihmisillä on oma arvomaailma jne. niin sitten ei jaksa vain piitata sellaisista ihmisistä, jotka ovat sinua kohtaan mulkkuja. Loppujen lopuksi kyllästyy. Vaikka tietää, ettei nämä ihmiset mitään pahoja ole, mutta vain sinua kohtaan mulkkuja, vaan antavat omien tunteidensa vaan sotkea ajattelunsa jolloin sinut demonisoidaan, vaikka olisitkin oikeastaan enemmän uhri kuin pahis. Joutuu olemaan huolissaan, kun ei tiedä mitä toiset ajattelevat ja sinusta puhutaan ja sitten lopulta ei enää välitä, mutta todennäköisesti ihmiset ajattelevat pahalla tai puhuvat pahaa, kenties valheita, etkä voi puolustautua mitenkään.
Ymmärrän mutta minä en kirjoita mistään parisuhteen tapaisesta. Kiva kun kuitenkin kommentoit, etten yksinäni kirjoittele koko ketjua.
Tai en ole varma ymmärsinkö. Voit toki selittää tarkemminkin mistä tulit tähän johtopäätelmään ?
Hyvä, jos ne jotkut on niin perillä "pahasta", että osaavat ajatella pahalla, puhua pahaa ja vielä ovat niin viisaita, että tietävät tarkasti missä se paha sijaitsee.
Ps.
Lukemani mukaan (en enää muista linkkiä), psykopaateilla voikin olla empatiakykyä, mutta se ikäänkuin ei ole heillä päällä aina. He voivat saada sen päälle ajoittain.
"Paha" sen sijaan on mielestäni psykopatiaakin leveampi ja monitulkintaisempi määritelmä.
Tässä yhteydessä olisi kenties parasta perehtyä neuroetiikkaan löytääkseen siihen kysymykseen jotakin vastauksia. Ei todellakaan helppo kysymys. Siihen minä en voi antaa lopullisia vastauksia onko joku paha.
Jos psykopaattien katsotaan olevan pahoja perustellen, että he voisivat käyttäytyä toisinkin, niin kuinka paljon on niitä psykopaatteja, jotka ovat ottaneet kokonaan toisen tien ?
Jos heitä on paljon, niin sittenhän meillä on paljon toivoa psykopaattiemme kanssa. Jos heitä ei ole juuri lainkaan, niin onko se valinnan mahdollisuus varmasti todellinen ???
Tai...
jos mietitään "pahaa" uskontofilosofisesti. (lukijat please ohittakaa tämä viesti jos ette tykkää uskontofilosofiasta. En ota tässä kantaa onko uskontofilosofiassa järkeä vai ei.)
Niin onko Jumala luonut paholaisenkin?
Onko se paholainen Luojansa käskyläinen vai liikeellä omin päin ?
Ja miltähän kantilta tuota "pahaa" vielä voisi pohtia ?
No en ole riittävän viisas vastaamaan tässä tuohon kysymykseen "pahasta".
Kun vielä joskus toisen paha on toisen hyvä ja toisen hyvä toisen paha.
(Esim. kulttuurista riippuen)