jälkikäteen mietin että miten ne asiat oikein meni ja missä vaiheessa mun elämänilo oikein hävisi niin se oli sen jälkeen kun "luovuin" sinusta. Sen jälkeen on ollut niin tyhjää, että tekisi mieli huutaa avaruuteen asti tuskaista tyhjyyttä. Tätä ei tiedä muut ja lukijat pitää palstahorinoina mutta ne tunteet sinua kohtaan olivat niin valtavan voimakkaat etten saa niitä koskaan kokonaan pois. En sitten millään. Kauhean valaisevaa vaan huomata että kyllä elämänsä voi pilata totaalisesti jos ei ole rohkeutta elää. Jälkiviisaus on sitä parasta viisautta. En uskalla toivoa enää mitään, joku taitaa vihata ja halveksia. T: entinen nainen nykyinen robotti
Ihan totta niin se meni P
androidioonnyk
14529
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kuulostat kahdelta H .naiselta, jotka ryhtyivät turvanarkeiksi. Surku, kun molemmat olivat lahjakkaita vaikka mihin.
Itse vältin robottiuden, mutta minusta tuli kuitenkin "vanki"; elän omassa häkissä, ja olen huomannut asian: tässähän eiole muita lukkoja kuin minä itse.
Mietipäs asiaa tuolta kantilta, ellet ole jo ohjelmoinu omaa kelailua deleteen otsenäisen ajattelun suhteen.
Olen miettinyt paljon ja myös availlut elämäni lukkoja. En enää hävitä itseäni velvollisuuksien alle. Koen jo jotain iloakin välillä. En anna työni haudata koko elämääni. Muutos on kuitenkin hidasta, kun en tiedä että minne lähtisi ja missä minun paikkani on.
"Olen miettinyt paljon ja myös availlut elämäni lukkoja. En enää hävitä itseäni velvollisuuksien alle. Koen jo jotain iloakin välillä. En anna työni haudata koko elämääni."
Loruilusi lukkojen availusta ja paljosta miettimisestä saa sinut kuulostamaan naiselta, joka on aina osannut ottaa osansa huvista ja vapaa-ajasta. Letkeän runoileva tyylisi, vailla iskevyyttä, antaa kuvan vetelästä kantturasta, joka puuhailee paljon, mutta saa vähän aikaan!
Jos olet näitä "pohjois-pohjanmaan leidejä", mieti montako vuotta sitten muutit Taivalkoskelta Helsingin sydämeen sinkkuilemaan ja pitämään hauskaa.
Loruilusi lukkojen availusta ja paljosta miettimisestä saa sinut kuulostamaan naiselta, joka on aina osannut ottaa osansa huvista ja vapaa-ajasta. Letkeän runoileva tyylisi, vailla iskevyyttä, antaa kuvan vetelästä kantturasta, joka puuhailee paljon, mutta saa vähän aikaan!
Jos olet näitä "pohjois-pohjanmaan leidejä", mieti montako vuotta sitten muutit Taivalkoskelta Helsingin sydämeen sinkkuilemaan ja pitämään hauskaa.
Olipa hirveän katkera kirjoitus ja vielä luulee tunnistavansa.
Moi! Kiva kuulla (oikeasti!), että joku so. sinä teet jotain hmm... arvo- ja ajatteluremppaa. Zemiä ja voimaa sulle!!
Uudet ajattelumallit vaan niin vaikeasti "oppii",mutta hei..! Me ollaan täälläTelluksella rajattu aika. Erästä degeneroitunutta ex -frendiä siteeraten "Olemme täällä rajoitetun ajan. Eikös tehtäisi se hymyssä suin".
Hyväällä tiellä sinö olet. Ilahduttaa lukea, kun ihminen tahtoo kokea tuntea ja elää itsensä. Onnea(kin) seikkailuun nimeltä laiffi!
Siitä on tuhottomasti aikaa vaikka vilaukselta tainut joskus nähdä, ihan jopa täällä asti. Ne on vaan niin ohi kiitäviä hetkiä olleet, en tiedä mitä sillä meinaa. Jotenkin en usko että on häneltä tuo alo0itus. Eikä tähän jaksa turinoida kaikkea kokemaansa.
aika on suhteellista, kenelle paljon, kenelle vähän - sille vähän joka rakastaa
Kun luen iltapäivälehtien otsikoita, joissa kysytään että oletko tehnyt milloin mitäkin aina ihan väärin, liittyy se nyt sitten autolla ajamiseen, pihvin paistoon tai p:n pyyhkimiseen. Niin riittävästi kun sellaisia otsikoita alkaa näkemään (vuodessa n. 365), niin herää eittämättä kysymys olenko tehnyt tänään mitään oikein? Varmaan tällä hetkellä hengitänkin väärin.
No, tänään olen ahertanut uuden perustettavan firman eteen. Saan siinä samalla istutella perunoitakin. Puikulaperunakin olis ihan hyvä, jos olisi sellaista hiekkaisaa peltoa. Savipeltoa kyllä on.
Ja sit piti vielä ostaa 1 atk-verme mikä ei ehkä ollut niin tarpeellinen tarkemmin ajatellen.
Hän luultavasti ostelee kaiken maailman vermeitä ja laittelee niitä sitten illat pitkät. Hassu ihana mies. Kun pääsisi keskustelemaan edes.
Hyvä kirjoitus ja kivat ajatukset. Savi maasta tuli mieleen Anna Puun ja Kasmirin kappale.
Ota ja kuuntele. Himpustin hyvä. :) Hyvää tulevaisuutta sulle.
Puhutko Pekasta? Saan olettaa henkilöllisyyden, koska tällä palstalla pyynnöistä huolimatta ei anneta tunnistustietoja.Tunnen Pekan. Hän ei ole ihana. Hän on rehellinen, energinen, innovoiva ja älykäs (ÄO n.140). Hän keskustelee ja kuuntelee paljon, mutta suhteen syvetessä ajatusten vaihto vähenee. Vähitellen huomaat, että sinun on oltava kaikista tärkeistä asioista samaa mieltä hänen kanssaan. Hän epoimii sinulle ilomielin oikean henkilön eduskuntavaaliehdokkaiden joukosta, valitsee sopivat housut sinulle ja kertoo montako senttiä missäkin kohtaa kehossasi on liikaa tai liian vähän. Hän määrää kampauksesi ja sukulaisvierailujen ajankohdan. Älä unohda edellistä, kun Pekka poimii sinulle kauniinmuotoisen, valkoisen kiven maantieltä muistoksi tai istuttaa sinut polvelleen jäätelöä syömään.
Muista aina, että P. on selkeä johtaja suhteessanne. Ette ole tasavertaisia missään asiassa, hän määrää.
Hän suutelee sinua taidokkaasti, ja hänen ELOISIIN, VIHREISIIN SILMIINSÄ MAHTUVAT KAIKKI MAAILMAN MAHDOLLISUUDET. Älä lumoudu hänestä tai sinusta tulee hänen vankinsa.
Hähä, olet vain kateellinen. Ja noit vihreesilmii... vähän niit on.