Jonkin asteiseksi vammaisuudeksi. Ainakin jos - tai näkö on niin huono että ei tule päivittäisissä arkiaskareissa toimeen ilman silmälaseja tai piilolinssejä. Itse tarvitsen laseja tai piilareita noin 18h/7vrk, eli kaikkina muina aikoina paitsi nukkuessa.
Huononäköisyys haittaa työnsaantia, harrastuksia, vapaa-ajan viettoa yms.. eli koko elämää.
Mielummin olisin täysin sokea, niin saisin edes jotain avustuksia. Nyt kalliit silmälasit tai silmäleikkaukset pitää kustantaa omasta pussista ja silmäleikkaus on kaikenlisäksi riski jos on paljon likinäköä.
Huononäköisyys haittaa työnsaantia, harrastuksia, vapaa-ajan viettoa yms.. eli koko elämää.
Mielummin olisin täysin sokea, niin saisin edes jotain avustuksia. Nyt kalliit silmälasit tai silmäleikkaukset pitää kustantaa omasta pussista ja silmäleikkaus on kaikenlisäksi riski jos on paljon likinäköä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Et nyt taida olla ihan tosissasi. Huonompikin näkö on parempi kuin sokeus. Ei niitä avustuksia sokeatkaan saa, paitsi eläkkeen, jos ei ole työkykyinen. Jos näöntarkkuutesi jää silmälaseilla alle 0.3 olet näkövammainen. Jos näkösi saadaan laseilla suht.normaaliksi, et ole vammainen, vaikka ainahan ne lasit haittaa jonkin verran. Onneksi on kehitetty silmälaseja ja leikkauksia. Vaikka ne maksavatkin on niistä korvaamaton hyöty työssä, harrastuksissa ja vapaa-ajalla. Näet sentään lukea, katsoa televisiota, ajaa autoa, tunnet vastaan tulevat ihmiset ja pystyt liikkumaan yksin.
Kannattaa muuttaa Tanskaan ja Tanskan kansalaiseksi. Siellä jos olet enemmän kuin -6 D, yhteiskunta maksaa leikkauksen. Ja tämä tarina on tosi!