Tunnemme ennestään,muttemme kovin hyvin.Eka kerralla kun näin hänet kiinnostuin saman tien,mutta kun kuulin että hän seurustelee unohdin hänet siinä samassa,on tullut sormille muutaman kerran,enkä muutenkaan halua olla syy parisuhteen rikkoutumiseen,en saa siitä mitään fiboja kuten jotku.
No tapasimme silloin tällöin yhteisen harrastuksen parissa.Sanottiin "hei" ja jotain "kuis menee" jne.
Eräänä viikonloppuna tyttö tuli baarissa ja kertoi,että parisuhteessa on ryppyjä,ollut jo pitempään.Lohdutin häntä ja kerroin omista karille menneistä suhteista ja suosittelin hänelle puhumista ongelmista poikaystävän kanssa.On kuulemma yrittänyt sitä jo monta kertaa,mutta se on vaan johtanut riitelyyn ja mykkäkouluun.Tätä on jatkunut jo pari kuukautta.
Nyt selvinpäin hän kertoi minulle,että kuinka hyvä minulle on puhua ja ettei hän yleensä harrasta puhumista henkilökohtaisista asioista muille,varsinkaan muille miehille.
Nyt olen ristiriitaisessa mielentilassa.Meillä oli ilmiselvästi silmäpeliä,vaikka yritinkin olla ajattelematta häntä sillä tavalla.Hän antoi ymmärtää että on kiinnostunut minusta.En voinut olla myöntämättä samoin hänestä.
Juttelimme pitkään,siis vain juttelimme.Mutta tämä tunne minussa sen juttelun jälkeen on ihan mieletön.Olen ihastunut korviani myöten,mutta silti pelkään jääväni taas orrelle ruikuttaan,mutta toisaalta en halua olla mikään korvike ja minusta olisi hienoa jos he saisivat suhteensa toimimaan.Olen ollut niin pitkään yksin että selviän varmasti tästäkin,mutta ongelma on se tunne tätä tyttöä kohtaan,se on sellainen mitä en muista tunteneeni pitkään pitkään aikaan ja en haluais että se tunne lakkaa,vaan haluaisin nähdä minne asti se kantais,mutta kaikesta huolimatta pelkään jotain.Ristiriitaista.
Tähän ei tarvi kenenkään vastata mitään,halusin vain purkaa tätä olotilaa jonnekin,jos se vaikka helpottais.
No tapasimme silloin tällöin yhteisen harrastuksen parissa.Sanottiin "hei" ja jotain "kuis menee" jne.
Eräänä viikonloppuna tyttö tuli baarissa ja kertoi,että parisuhteessa on ryppyjä,ollut jo pitempään.Lohdutin häntä ja kerroin omista karille menneistä suhteista ja suosittelin hänelle puhumista ongelmista poikaystävän kanssa.On kuulemma yrittänyt sitä jo monta kertaa,mutta se on vaan johtanut riitelyyn ja mykkäkouluun.Tätä on jatkunut jo pari kuukautta.
Nyt selvinpäin hän kertoi minulle,että kuinka hyvä minulle on puhua ja ettei hän yleensä harrasta puhumista henkilökohtaisista asioista muille,varsinkaan muille miehille.
Nyt olen ristiriitaisessa mielentilassa.Meillä oli ilmiselvästi silmäpeliä,vaikka yritinkin olla ajattelematta häntä sillä tavalla.Hän antoi ymmärtää että on kiinnostunut minusta.En voinut olla myöntämättä samoin hänestä.
Juttelimme pitkään,siis vain juttelimme.Mutta tämä tunne minussa sen juttelun jälkeen on ihan mieletön.Olen ihastunut korviani myöten,mutta silti pelkään jääväni taas orrelle ruikuttaan,mutta toisaalta en halua olla mikään korvike ja minusta olisi hienoa jos he saisivat suhteensa toimimaan.Olen ollut niin pitkään yksin että selviän varmasti tästäkin,mutta ongelma on se tunne tätä tyttöä kohtaan,se on sellainen mitä en muista tunteneeni pitkään pitkään aikaan ja en haluais että se tunne lakkaa,vaan haluaisin nähdä minne asti se kantais,mutta kaikesta huolimatta pelkään jotain.Ristiriitaista.
Tähän ei tarvi kenenkään vastata mitään,halusin vain purkaa tätä olotilaa jonnekin,jos se vaikka helpottais.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ja ota se nainen. Jos sinä et ota, niin joku toinen ottaa varmasti, kun nykyinen suhde jo karilla.
Jos et yritä, niin turha sitten vanhana ruikuttaa...
... sinullahan menee hyvin. Riskinä on vain pieni sormien palaminen, mutta voittona voi olla ihastuksesi täyttyminen, anna palaa joa s on palaakseen... kyllä se siitä...
Mulla on sama tilanne, paitsi että olen nainen. Olen ihastunut varattuun mieheen, jolla on kait suhteessa (ei avio) ryppyjä. Olemme tapailleet muutamia kertoja ja tunteet leiskuaa tavatessa. Mutta minä olen kuitenkin onneton, koska toisaalta teen väärin. Oletteko siis sitä mieltä, että "ota se mies" tai joku muu ottaa. Kuten varmaan käykin. On oikein mukava mies... Enkä minä nyt ihan varmasti tiedä, olisiko mies valmis ottamaan minua vaikka vapaa olisikin. Onko suhteemme pelkkää intohimoa? Haluaisin kyllä muutakin.
ei ole helppoa ,olen rakastunut varattuun naiseen,jota en saa omakseni!
Kummallista kun täällä annetaan miehelle neuvoja "Ota se", kun on ihastunut varattuun naiseen. Mutta jos joku nainen sanoo olevansa ihastunut varattuun mieheen, niin heti ollaan moralisoimassa. Itse olen sitä mieltä, ettei varattuihin pitäisi sekaantua, niin teoriassa. Mutta tällä hetkellä olen täysin rakastunut varattuun mieheen ja hän minuun ja todella uskon että olemme vielä yhdessä jonakin päivänä. Ei ole siis kyse naimisissa olevasta miehestä.
Etkö näe että olet plumsahtamassa suohon?
Kuvitteletko että elämäsi nainen tuodaan sinulle tuolla tavoin ja saisit leikkiä hetken prinssiä ja pelastaa hänet ihmissuhteiden karikoista ja olla hänelle joku Ridge Forrester?
En suosittele tuollaiseen osallistumista. Sano sille naiselle, että voi alkaa seukata hänen kanssaan sitten, kun hän on selvittänyt omat kuvionsa.Älä ihmeessä suostu mihinkään väliaika-erkin rooliin.
Usko mua, saisit lopun elämäs todistella olevasi parempi kuin se sen entinen mies. Seurustelkaa ja tapailkaa sellaisia ihmisiä, jotka ovat vapaita teitä varten ja jotka aidosti ovat kiinnostuneita teitä itsestänne eikä jonkun lohduttajan roolissa. Lohdutettavia maailma on pullollaan, ja jonkun pitää välillä kantaa vastuutakin. Toisen omaan ei kosketa.
Oletko sinä niitä kyynisiä ihmisiä jotka elävät jalat maassa eivätkä uskalla rakennella pilvilinnoja ja uneksia mahdottomista?
Sääli sillä minun mielestäni sellaiset ihmiset menettävät tosi paljon.Mitä mieltä on elämässä jos kulkee jalat tukevasti maassa ja laput silmillä,eikä uskalla uneksia,tai no varmaan hekin uneksivat ja haaveilevat,mutta vain yksin kotona peiton alla.
Ihmiset tehkää jotain elämällänne,nauttikaa,unelmoikaa ja tehkää sen eteen jotain.
Kukaan ei koskaan kuolinvuoteella kadu sellaisia asioita mitä on tehnyt,vaan sellaisia mitä on jäänyt tekemättä ja kokematta.Elätte vain kerran.
Ja nyt tarkoitan näillä sanoilla Rakkauteen liittyviä asioita,en vihaan tai muuhun negatiiviseen.
Ja en ole lapsonen,nuoresta iästä huolimatta.Olen nuorena käynyt läpi helvetin.Alkoholisti yksinhuoltaja äiti,hänen satunnaiset ja väkivaltaiset miesseikkailut,läheisten ihmisten itsemurhat,seksuaalinen hyväksikäyttö,fyysistä ja henkistä pahoinpitelyä kotona ja koulussa.Sen jälkeen usean vuoden masennus,itsemurha-ajatukset,kunnes itse tajusin hakea apua.Monta vuotta terapiaa,kunnes tajusin ettei mikään mennyt ollut syytäni ja että minulla on elämä vasta edessä ja kokemuksieni kautta olen vahvempi ja varmempi ihminen.
Sorge, ei ollut tarkoitus loukata tunteitasi.
Sanoin sen, mikä kuva minulle tuli kertomuksestasi. Tietenkin teet omat päätöksesi, mutta eikö kirjoituksesi tarkoitus ollut saada kommentteja?
Kun lähtee tulella leikkimään, voi polttaa näppinsä. Hyvää jatkoa silti.
Paljon asiaa tässä puheenvuorossa.
Sinulla on tosiaan lievästi sanottuna ollut vastoinkäymisiä.Jotain samaa olen kokenut omassa lapsuudessani ja nuoruudessani.Saman ikäinenkin olen.Suurempia traumoja ei jäänyt,enkä terapiaa tarvinnut.Todella ikäviä muistoja on,joita ei valitettavasti voi pois pyyhkiä.
Mutta se ihastumisasia...
Itse ihastuin varattuun mieheen vuosi sitten.Hän myös valitti että suhde on jo melkein ohi ja puhui erosta.En halunnut olla toinen nainen ja teinkin selväksi että jos kuviota jatkettaisi niin hänen olisi todella oltava tosissaan eroamassa.Näin vakuuttikin,mutta toisin kävi.
Ei se ole kovin hauskaa sellanen eipäs juupas-leikki ja odottelu että koska se toinen todella eroaa.Ja vaikka sattuisi eroamaanki niin aina ihminen tarvitsisi sen hengähdystauon kerätäkseen itsensä.Voiko suhteesta suhteeseen siirryttäessä olla henkisesti valmis uuteen yritykseen...?
Itse tiedän etten siihen leikkiin enää lähde.Kumma että sen tajuamiseen tai lähinnä uskomiseen tarvittiin ihan oma kokemus kun kaikki tarinat ja otokset tuttavapiiristä on todistanu että varattuun ei kannata sekaantua ja että ei ne juuri koskaan jätä niitä vaimojaan/tyttöystäviään.
Miehethän sitä tekevät enemmän että siirtyvät suhteesta toiseen ja tosiaan lähtevän vanhan luota vasta kun on uusi katottuna.Tälläisen miehen kanssa itse en tule suhdetta aloittamaan.En halua olla korvike,lohduttaja tai se joka tulee ekana vastaan juuri kun vanha suhde on kariutunut ja yksin olo on liian kamala peikko.
Pieni mietintäpaussi pieleen menneen suhteen jälkeen selvittää päätä ja auttaa näkemään mitä oikeasti haluaa.
Ei yksin ole kiva olla pitkään.Itsekkin kaipaisin jo ihanan miehen kainaloon.Rima on vaan aika korkealla,ei kuitenkaan mitään mahdottomia vaatimuksia ole.Mutta hyvä näinkin...odotellessa.
en minä oikeasti mitenkään loukkaantunut,jotenkin vain joskus ei jaksa selitellä toisille sanojaan/kirjoituksiaan useaan kertaan ja sitä vähän turhautuu ja ajattelee "että en minä ihan tuota tarkoittanut".Mutta toisaalta kaikki kommentit ja palaute on aina hyväksi,vaikkei se aina miellytäkkään jne,herättääpä uusia ajatuksia ja ehkä sitä aina silloin tällöin oppii jotain uutta itsestään ja muista.