Tavallaan tällainen semantiikkakysymys kai kuuluisi ihan muulle palstalle, mutta kun se koskettaa lähinnä veneilijöitä, niin pohditaan täällä. Tuolla purjehduspalstalla näkyy nousseen ihan muun kinan yhteydessä taas esiin sanapari "merimiestaito - merimiestapa". Ensinmainittuhan on Merilaissa esiintyvä käsite, jälkimmäinen taas esiintyy muuten veneilijöiden puheessa. Mutta ainakin välillä tuntuu, että niitä käytetään ikään kuin ne tarkoittaisivat samaa asiaa. Minusta ne eivät voi olla sama asia. Taito on jonkinlaista osaamista, vaikkapa navigaatiotaitoa tai veneenkäsittelytaitoa. Tapa taas vain, no, tapa :) Siis tottumus tehdä jokin asia tietyllä tavalla, vaikka toisinkin voisi aivan yhtä hyvin tehdä.
Eli gallup arvoisalle yleisölle: onko "hyvä merimiestaito" mielestänne täsmälleen sama asia kuin "hyvä merimiestapa" ja jos on, miten perustelette tulkintanne?
Eli gallup arvoisalle yleisölle: onko "hyvä merimiestaito" mielestänne täsmälleen sama asia kuin "hyvä merimiestapa" ja jos on, miten perustelette tulkintanne?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei kai ne ihan samat ole, vaikka mielestäni ovatkin pääosin päällekkäiset. Merimiestaito viittaa ennemmin siihen, miten omaa venettä osataan käsitellä, kun taas merimiestapa myös siihen, miten muut otetaan huomioon, esim. aaltojen aiheuttamat hankaluudet muille. Ruotsiksi on "sjövett". Åbo Underrättelserissä vanha saaristolainen ihmetteli taannoin Brännskärin huutokaupan yhteydessä, että "folk har ingen sjövett", kun ohiajavat tekivät isoja aaltoja kapeassa salmessa, jonka rannalla oli parikymmentä venettä parkissa. Se oli sitä merimiestavan puutetta.
Hyvän merimiestavan mukaista on esimerkiksi suunnitella reitti, mutta sen tekemiseksi tarvitaan taitoja, kuten plotterin tai kartan käyttöä.
Taito on kyky toteuttaa tapaa.
Mieti sitä tarkoittaako tapa samaa kuin taito.
"Hyvä merimiestaito" on mielestäni teknistä osaamista reittisuunnitelmasta matkan toteutukseen ja aluksen sekä laitteiston tuntemiseen, eikä se edellytä hyvää merimiestapaa. "Hyvän merimiestavan" saamiseksi on jo oltava hyvä merimiestaito ja kyky arvioida omaa osaamista ja laitteiston rajoituksia. Hyvässä merimiestavassa toteutetaan kaikki turvallisesti ja muut huomioiden.
Jos olisit meren ja merenkulun kanssa tekemissä niin selkiäisi sinullekkin.Merellä on "omat" säännöt ja lait.Siellä on myös niitä ns.kirjoittamattomiakin lakia.Tapa/Taito ei ole sematiikkaa vaan käytäntöä.
Kerropas vähän esimerkkejä niistä meren "omista" säännöistä ja laeista, kun tunnut asiasta tietävän. Entä millaisia "ns. kirjoittamattomia lakeja" esimerkiksi ammattimerenkulku nykypäivänä noudattaa?
Ei merelläkään mikään kirjoittamaton laki enää päde. Ja tapa/taito eivät todellakaan ole synonyymeja, ne, jotka sellaista kuvittelevat, eivät osaa suomea.
Joitain vuosia sitten oli muuten jossain näistä suomalaisista venelehdistä artikkeli merioikeuden antamasta tuomiosta. En muista yksityiskohtia kovin tarkasti, mutta kyse oli suomalaisen purjeveneen toimista Saksan rannikolla reittijakoalueella. Olivat ylittäneet parhaaksi katsomallaan tavalla mutta eivät lain vaatimasti kohtisuoraan. Poliisi pysäytti ja juttu meni aikanaan Suomessa oikeuteen. Ja oikeuden päätöksessä oli tällainen mielenkiintoinen kohta: oikeus totesi, että ylitystapa oli sinänsä ollut "hyvän merimiestaidon mukainen" mutta koska se oli vastoin lain kirjainta, tuomittiin veneen kippari sakkoihin. Käytännön esimerkki siitä, että kirjoitettu laki rulaa.
Kirjoittamattomien lakien idea on nykymaailmassa vanhentunut ihan jo siksi, että ihmiset eivät enää elä sellaisissa pienyhteisöissä, joissa kaikki oppivat samat normit vanhemmilta ja muulta yhteisöltä.