Lukekaa linkistä maailman upein rakkauskirje. Johnny Cash kirjoitti sen vaimolleen, vaimon 65v päivän kunniaksi vuonna 1994. Laulaja on tiivistänyt kaiken kauniin ja merkittävän kirjeeseen, lyhyesti. Vaimo kuoli 2003 toukokuussa, Johnny saman vuoden syyskuussa.
Mieheni sanoi, että hän voisi sanoa täysin samoin sanoin ja sanookin. Yhdessä olemme olleet 17 vuotta. Rakastaminen, toisesta välittäminen, tunteminen että toinen on tärkeä ja rakas on yksi elämän kivijalka ja antaa voimia kulkea eteenpäin.
http://www.iltasanomat.fi/
Mieheni sanoi, että hän voisi sanoa täysin samoin sanoin ja sanookin. Yhdessä olemme olleet 17 vuotta. Rakastaminen, toisesta välittäminen, tunteminen että toinen on tärkeä ja rakas on yksi elämän kivijalka ja antaa voimia kulkea eteenpäin.
http://www.iltasanomat.fi/
Vastaukset 21
Vanhimmat
Korjaan edelliseen, toivottavasti nyt menee linkki oikein:)
http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1423560378124.html
Iloitsen puolestanne ja toivotan teille paljon onnellisia yhteisiä vuosia lisää!
Naurettavaa, turhan-päiväistä teinien sanailua.
Näin sen pitää mennä :)
"Yöllä oli satanut lunta.
Isojen saappaiden jäljet rikkoivat hangen pinnan.
Liiteristä kuului kirveen kalke.
Nainen sulki oven perässään ja katseli hangelle.
Hienoisesti hymyillen hän harppoi jälkien vierellä.
Liiterin ovelta hän katseli iloisena.
Nyt oli jälkiä kahdet.
Isot ja pienet.
Hän kääntyi ja alkoi poimia klapeja käsivartensa mutkaan"
H.
Tuon tarinan jättäisin minä lappusella armaani kahvi-pöydälle.
Jos olisi se liiteri.
H.
Ja jos olisi se armas? ;)
Kun olisi etes niitä klapei.
Sekä kirves.
Otin erilleen jutun kirjeen, en tosin löytänyt siitä mitään mullistavaa, en maailan kauneinta runoa tai sanomaa vaan rakkaudentunnustuksen vanhenevalta mieheltä hänen naiselleen.
”Me vanhenemme ja totumme toisiimme.
Me ajattelemme samalla tavalla. Me luemme toistemme ajatuksia. Tiedämme, mitä toinen haluaa kysymättä.
Joskus ärsytämme toisiamme hieman. Ehkä joskus pidämme toista itsestäänselvyytenä. Mutta aina toisinaan, kuten tänään, mietiskelen sitä ja tajuan, kuinka onnekas olen, kun saan jakaa elämäni, upeimman naisen jonka koskaan olen tavannut, kanssa.
Sinä kiehdot ja inspiroit minua yhä. Sinä teet minusta paremman. Olet halujeni kohde, #1 maallinen syy olemassaolooni.
Rakastan sinua hyvin paljon.
Hyvää syntymäpäivää prinsessa”
"korpikirjailija"
Öh...MIksi otit.
Olihan se uusitussa linkissä?
H.
Linkki oli tullut sillä aikaa kun etsin "moaliman kauneinta kirjettä ja kirjoitin siitä vastineen". Kirjeen tekee "kauniiksi" se, että sen on kirjoittanut Johnny Cash tuo seksikkään käheä ääninen laulaja. Kuitenkin se on tavan kamaa kaikille vanheneville, hyvää yhteispeliä eläville ihmisille.
Kiitos kirjailijalle.Kirjoitin ko kirjeen ja tallensin, kun niin kosketti. Ei elämän tässä iässä pidä olla "myrkynkylvöä" kuten monet yhdistävät piirteen ikääntyneisiin. Saa ja pitää olla romantiikkaa, tunteita, suvaitsevuutta ja ylipäätään positiivisuutta. Sitä ei ole koskaan liikaa. Mukavaa päivänjatkoa, itse lähden nyt koirulin kans pitkälle lenkille :)
Tuo rakkaus, mistä tässä on kerrottu kuuluu minun mielestäni ns. romanttisen rakkauden kategoriaan.
Rakastuminen taas aikaansaa kemiallisen pilven asianomaisten päähän.
Rakkautta on moneen jakoon.
Pienet hyvät teotkin ilmentävät rakkautta, ja myös ajatukset.
Jospa maailmassa rakkauden ja vihan vaaka kääntyisi rakkauden puolelle yli rajojen, olisi nuo TVuutisetkin vähemmän väkivaltaisia.
Minä en voi sanoa mitään tuohon koska en ole kokenut pitkää avioliittoa.
Se on jäänyt ja jää kokematta. Minun kokemukseni taas on aivan erilainen, siksi
minäkin olen erilainen, verrattuna naiseen joka on ollu pitkässä suhteessa.
Avioliitto tai avoliitto voi joillakin olla todellista syvällistä kiintymistä eikä arkipäiväistä uskon että sellaista ei useimmalle ole suotu. "Kadehdin"
Yhtäkään parisuhdetta ei edes lähelläkään sitä ole mikään juttu., ellei siinä ole mukana säännöllinen kiihkeä antelias seksuaalinen kanssakäyminen. Platonista rakkautta ei ole olemassakaan tai ne ketkä moisessa roikkuu, eivät ole ihmisiä vaan sairaita läheisriippuvia toisistaan.
Joten yksinoloa ei pidä hävetä. Se saattaa olla rikkaus.
Yksin oloon on joutunu tottumaan ja sopetumaan kun takana ihan hyvä avioliitto, nyt huomaa mitä on paitsi, toisen läheisyys sitä välillä kaipaa.
Kun tilanne on tämä olen sopeutunut yllättävän hyvin, saa suunitella ihan kuin haluaa ja kyllä suunnittelua riittää.
Ilman pitkää parisuhdetta eläneenä, voin sanoa että mielenkiintoinen ja rikas elämä on minulla ollut, näin taidan mennä loppuun asti. Molempia ei saa,
toinen on valittava. Minulla näin.
Maailman upein? Miten ja miksi moinen määritelmä? - Ehkä jotkut vähemmän kirjallisuutta tai kirjallista viestintää hallitsevat, saavat helposti virikkeitä ja voivat lainata tekstiä.
Itse kadun, että aikoinaan eron jälkeen tulin repineeksi kauniita, henkilökohtaisia kirjeitä. Nyt voisin mielelläni lukea molempien kirjeet, jotka olivat pitkään lojuneet piirongin laatikossa.
Kauniita muistoja on palannut mieleen, ja iloitsen siitä, että olen saanut rakastaa ja kokea siihen liittyviä tunteita.
Olen hämmästynyt, kun olen kuullut, että varttuneemman väen joukossa on enemmänkin ihmisiä, joilla on saattanut olla perhe tai useampiakin perheitä ja parisuhteita, mutta he eivät omien sanojensa mukaan ole koskaan (vielä) rakastaneet, eivätkä ole kokeneet edes rakastumisen tunnetta. Jopa 70-vuotias mies on kertonut uneksivansa mahdollisuudesta, että vielä jonain päivänä saisi kokea rakkauden. :)
Ihania muistoja. Omat ovat varmasti parhaita, mutta mikä voisi olla maailman paras?
Mikä on maailman paras rakkautta käsittelevä kirja tä rakkausruno? Entä elokuva?
Onko maailman paras sinun mielestäsi paras? Parempi kuin se, jonka sait omalta rakkaaltasi?
Kun nuorena katsoin Romeo ja Julia leffan,olin haltioissani. Mikä dramaattinen rakkaustarina. Olisiko siitä jäänyt itseeni jotain,kun tavantakaa omatkin suhteeni ovat olleet hyvin dramaattisia. Etsin ehkä tietoisesti niitä "jännämiehiä". Tavallinen 7-16.00 tyyppi ei sytytä,eikä kipinöi. Rakastan- sanaa en käytä koskaa,enkä halua,että vastapuolikaan käyttää. Sana on liian mahtipintinen. Sana jonka haluan kuulla on kulta. Se on niin intiimi ja hyväilevä. Sitä odotellessa.
Minullakaan nämä 7.30-17.00 tyypit eivät sytytä. Kipinöimään ne alkaa jo vähitellen saada. Meinaa tulla univelkaa, kun ei saa nukkua normaliin nukkuma-aikaan. Eilen vedin unta palloon evakossa melkein vuorokauden. Onneksi on viikonloppu edessä ja silloin en halua nähdä yhtään miestä huushollissani.
Minusta on fantastista, että joku filmi tekee noin elinikäisen vaikutuksen ihmiseen. Itselläni myös kyllä meinaa jäädä päälle impulsseja kaikista teatteriesityksistä, jotka käyn katsomassa, mutta yleensä se kestää vain muutaman päivän, onneksi. Sunnuntaina menen katsomaan-kuuntelemaan Romeon ja Julian oopperana.
Muuten, minusta on ihailtavaa, miten näyttelijät osaavat karistaa sen roolinsa päältään ihan hetkessä. Kun verho menee alas ja nousee uudestaan, niin siinä ei enää olekaan ne roolihahmot ottamassa vastaan applodeja vaan ihan tavalliset näyttelijät omana itsenään.
Kyllä oman kullan kirje on paras, jos hän on sen aidolla tunteella raapustanut.