On exä ja nyxä ja lapset ja vanhemmat ja lukuisia kavereita... Kaikki viettävät päiviään... laitan kakun ja lähetän kortin, toisille soitan.
Eilen oli omani - tänään yhden 'ystäväni'.
Soitin ja onnittelin ja nyt tuntuu niin pahalta.
Itseäni ei muistanut kukaan :(.
Koska me äidit, vaimot muutumme niin vanhoiksi ettei meitä tarvitse muistaa... vahingossakaan?
Ja niin ...on turha viesti...tiedän :(
Eilen oli omani - tänään yhden 'ystäväni'.
Soitin ja onnittelin ja nyt tuntuu niin pahalta.
Itseäni ei muistanut kukaan :(.
Koska me äidit, vaimot muutumme niin vanhoiksi ettei meitä tarvitse muistaa... vahingossakaan?
Ja niin ...on turha viesti...tiedän :(
Vastaukset 8
Vanhimmat
Paljon Onnea! Eihän tämä juuri lohduta, mutta... Ei minuakaan kukaan muista ja itse lähettelen kortteja ja e-kortteja ja kaikkein läheisimmille soitan. Oma synttärini on juuri hiihtolomien aikaan ja tuntuupa siltä, että ei niillä lomalaisilla ole aikaa edes kahvilla käydä. Turhaa valittaa, mutta kun on muutenkin yksinäinen olo, niin kyllähän se pahenee kun ei kukaan edes merkkipäivänä muista. Ja kurjaa sekin, kun kirjoittelen kuulumisiani maililla säännöllisesti kaikille kaukana asuville kavereille ja kyselen heidän kuulumisiaan, niin ei niihin vastata kun vasta joskus parin kuukauden kuluttua. Ihan kuin huutelisi tyhjyyteen... Lähetän sinulle virtuaalikukkaset ja toivon sinulle lahjaksi ystävän, joka huomioi!
Ketään syyllistämättä vastaan. Ihanteellisissa suhteissa toki muistetaan päivittäin, aina jollakin tavoin. Se on kyllä kieltämättä aika keljun tuntuista jos ei exsät & nyxät muista. Toisaalta nyt on vielä vuoden pimeintä aikaa, että tämäkin lisää vielä sitä yksinäsisyyden tuntua. Jaksamisia!
Onne ja halauksia sulle! On kyllä harmillista
kun itse antaa, eikä saa vastakaikua...
Mulla on huomenna synttärit. En yleensä juhli merkkipäiviä, mutta nyt kun tulee pyöreitä.
Mää ite oon ihan onneton muistaan synttäreitä: siskoni, niiden lasten synttärit muistan, mut siihen se sit melkein jääkin. Ei se mun osalta tarkoita, ettenkö välittäisi: pidän heihin yhteyttä kuitenkin muutoinkin. Ehkä mulla silti ois parantamisen varaa... Jos vaikka munkin tutut aattelee noin, voi, voi...
Ei ole kyse lahjoista tai korteistakaan...vaan vaikka 'hyvää syntymäpäivää' tai 'onnea'.... hymystä tai mistä vaan. On kyse siitä pienestä huomiostas - minäkin olen tärkeä. Ihan niinkuin nuo muut minulle. Tähän samaan kuuluu hääpäivät jne... ei niitä tarvitse _juhlia_ mutta muistaa...
Alussa lahettelin lahjoja ja kortteja ystava- ja perhepiirissa. Lahetykset vahenivat: jokainen joka ei viitsinyt vaivautua kiittamaan saamastaan lahjasta, putosi automaattisesti listalta. Heille ei mennyt yhtaan mitaan; ei lahjaa, ei korttia. (Sanomatta selvaa, he eivat koskaan "muistaneet" etta olin edes elossa).
Nykyisin tuo rahallinen vastike menee huolellisesti valittuun hyvantekevaisyyteen-ihmisille jotka arvostavat saamaansa apua.
Toisaalta muistamattomia ei ole hyvä muistaa muistamattomuudellakaan se voi johtaa oman muistin muistamattomuuteen ja se ei taas ole hyvä.
tuo ei ole pyyteetöntä muistamista... jota itse ainakin mielummin teen. En todellakaan tarvitse kiittämisiä tai nöyristelyitä...mutta hymy ja onnentoivotus olisi paikallaan - ainakin niiltä lähimmiltä, mieheltä tai lapsilta.... tai satunnaiselta ohikulkijalta.
Lahjan saamisesta annettu kiitos ei ole noyristelya.
Se on ehka kaikista alkeellisen kaytostapa. Siita ei tarvitse tehda seremoniaa, pelkka tavatessa lausuttu "kiitos antamastasi lahjasta, kyna ja paperi ovat jo kaytossa" tai 1/2 minuutin soitto lahjan antajalle riittaa.
Huom, hyvantekevaisyydesta ei aina myoskaan saa henkilokohtaista kiitosta, muuta se onkin toinen asia, eihan siina koskaan edes tapaa tai tunne vastaanottajaa. Varsinkin kun tekee lahjoituksen nimettomana!