Olen miettinyt, miten pitäisi elää, että saisin elää mahdollisimman pitkään virkeänä omassa kodissa.
Liikuntaa pitäisi varmaan lisätä ja syömisiä pitäisi varmaan alkaa tarkkailla. Mutta mikä on oikein ja mikä on tärkeää? Minulla ei ole aavistustakaan. Tiedätkö sinä? Elätkö sen mukaan?
Liikuntaa pitäisi varmaan lisätä ja syömisiä pitäisi varmaan alkaa tarkkailla. Mutta mikä on oikein ja mikä on tärkeää? Minulla ei ole aavistustakaan. Tiedätkö sinä? Elätkö sen mukaan?
Vastaukset 37
Vanhimmat
Kyllä elämäntavatkin vaikuttaa. Enimmäkseen on hyvästä onnesta kiinni jos saa viettää vanhuuden terveenä henkisesti ja ruumiillisesti.
Äitini ei harrastanut liikuntaa, kermaa ja sokeria kahviin, ei miettinyt kolestrolia, sitä ei ole kenelläkään suvussamme. Nuorempana oli vähän ylipainoa mutta ei enää 93 vuotiaana sitäkään. Nyt on alkanut lähimuisti pettää.
Olen nivelvaivoja lukuun ottamatta terve, muutama kilo pitäisi saada pois. Sitä sairastuu jos sairastuu. Tupakka on yksi vaikea asia terveyden kannalta, en polta onneksi.
Aivovoimistelu, niinkuin fyysinenkin aktiivisuus. Sosiaaliset kontaktit.
Myös positiiviset ajatukset. Pienetkin myönteiset teot, piristävät itseä ja muita.
Uusimmat tutkimukset kertoo, että voita voi vallan hyvin syödä. Meitä on huijattu.
Kohtuus kaikessa ja missään tapauksessa ei saa vaipua synkkyyteen.
Aikoinaan jäätyäni työttömäski, lisäsin liikuntaa huomattavasti, esm. koti-liikunta heti aamulla herätessä, voimistelin sängyssä ainaki tunnin ennen ylönousua,
päivisin käyn edelleenki kuntosalilla ja uimahallissa,
joskus teen sauvakävely lenkkejä, ennen tein 10 km lenkkejä, mutta polvet varsiki toinen on kulunu se hieman haittaa kovalla maalla liikuntaa,
-- aikoinaan jouduin ohitusleikkaukseen, joka osottutui vaikeaksi, lääkäri totesi ellei peruskunto olisi ollu niin hyvä kuin oli en olisi selviytyny leikkauksesta,
joten kannattaa jokaisen pitää yleiskunnosta hyvää huolta jos sattuu sairastumaan esm. sepelvaltimo tautiin ja joutuu pakolliseen ohitusleikaukseen,
siinä tarvitaan hyvää peruskuntoa selviytyäkseen leikkauksesta hyvin,
-- voin kehua toipuminenki oli harvinaisen nopeeta lääkärin mielestä,
tietenki leikkaus ja sepelvaltimo tauti jättää määrätynlaisen rajotteen loppuijäksi ihmiselle,
mutta elämän laatu on kuin kaikilla muillaki terveillä ihmisillä,
nyt kun on kulunu kymmenen vuotta leikkauksesta, tietenki on alkanu sydämnen toiminnassa ilmeneen väsymisen oireita,
kuten elämään kuuluu kaikki loppuu aikanaan ja ihmisen fyysiset ominaisuudet ijänmyötä heikkenee vääjäämättä,
lääkkeillä hoidetaan vaivoja niinkauan kuin se on mahdollista,
nyt on kaikki suhteelisen hyvin ,
toivottavasti elämä kantaa vielä 10-20 vuotta kaikesta huolimatta, siis ei kun ylös ulos ja uimaan,
Luulen tietäväni itselleni sopivan tavan josta lipsun toistuvasti mutta harkiten.
Hyvä LL, niin minäkin .
Hyvä LL, nii määki.
Varo heitä jotka luulevat tietävänsä aina....mikä on sinulle parasta...näin on joku viisas sanonut...Tietoa on kyllä paljon saatavilla...toteutatko niitä neuvoja..on jo eriasia kokonaan...
Aika tökerö ja huono neuvo, ottaen huomioon että aloittaja itse esitti kysymyksen ( kaikkiaan neljä kysymystä) "Kuinka voisin parantaa jne." jo otsikossa?!
Ja vaikka ei itse kysyisikään ja joku siitä huolimatta jotain suosittelee, ehdottelee tms., niin yleensähän se on hyvää tarkoittavaa ja tarkoittaa että joku välittää.
Onhan sitä paitsi sekin todennäköistä, että joku sivullinen oikeasti tietää mikä sinulle olisi parasta.
Niin tai näin, neuvomasi asenne ja suhtautumistapa kanssaihmisiin ei aivan varmasti (yleensä) paranna kenenkään elämän laatua ja tulevia vuosia.
Jos minun vastaukseni on huono ... niin vastaa mieluimmin aloittajalle omat neuvosi....kuin minulle..tökerölle...eikö niin olisi parempi.
Vaan kun en viitsinyt vastata ympäripyöreillä ja yleispätevillä itsestään selvyyksillä yleensäkään, aloittajahan ei kerro mitään täsmällistä nykyisestä tilanteesta, 'lähtötilanteesta'.
Sinulle taas viitsin vastata, koska vastauksesi tökeryys (aloittaja esittää kysymyksiä ja sinä kehoitat varomaan heitä jotka tietävät aina?) ja pois työntävän ennakkoluuloisen asenteen 'neuvominen' nyt vaan pisti silmääni.
>minimumi. Olen samoilla linjoilla. Olen saanut moitteita siitä, että kerron joskus aiheeseen liittyvistä, omista kokemuksistani yrittämättäkään ryhtyä opastamaan ketään. Jos löytyy jotain liittymäkohtaa niin lukija päättäköön tulkinnan.
Onpas lady taas kiukkuisella päällä, räkyttää toisen mielipiteelle.
Sinun koko kommenttisi taitaa olla räkytystä? Tai olihan siinä yksi asia oikein, vastasin nimenomaan toisen mielipiteeseen.
Aloituksessa pyydetään muita kirjoittamaan tähän aloitukseen omista kokemuksistaan ja antamaan neuvoja. Siksi on mielestäni tökeröä kehottaa varomaan "heitä jotka luulevat tietävänsä aina....mikä sinulle on parasta..."
En usko että ihmiset kysyttäessäkään tosissaan ja vielä 'kyllä-minä-tiedän-mikä-sinulle-on parasta' hengessä jakelisivat neuvoja (edes omille läheisille tai tutuille) aikuisille ihmisille, saati että vieraammille.
Ammattilaiset ja asiantuntijat siis erikseen, ja heillehän usein maksetaankin siitä että tietävät mikä olisi ellei nyt parasta niin ainakin suositeltavaa.
Asenteesta, hyväksymisestä, ennakkoluulottomasta suhtautumisesta kanssaihmisiin, halusta avoimeen ja suoraan vuorovaikutukseen jne., ja siitä että se voisi parantaa elämän laatua, siitä oli kysymys.
En räkyttänyt vaan totesin selvän asian.
bessie esittää inhimillistä olentoa
Bessie osaa esittää kaikkia rooleja.
Keskustelu meni tökeröksi, kinailu näkyy olevan päivän teema se kun ei lisää milentervettä, aloitukseen vastaan terveellisellä elämällä eikä siihen muuta.
Minäkään en rohkene neuvoa, mutta viittaan valistukseen. Sitä löytyy vaikka miten, kirjallisena ainakin. Ikäinstituutti julkaisee ja kouluttaa meitä vanhuuteen ja tavoite on tietysti tuo, minkä aloittaja mainitsit: pysyä terveenä mahdollisimman pitkään.
Hyviä vinkkejä tuli jo mainituksi ja eikös puskaradio toimia kaikkialla maassa ?
Kerron ittestäni kun muita en tunne,mä olen s sepelvaltimo potilas vaik ole ikäni liikkunut, olen apsoluuttisen raitis koo ikäni, ei muuta ku pikku bostonia nöösinä,tapa jäi ensmäiseen selkäsaunaan.
Tunsin todella huijatuksi itteni kun mua lährettiin leikkaukseen viemään,ei siinä mitään ,tykkihevosen kunnolla selvitin operaation.
Kolmen kuukauren päästä läpäsin kuntotestin ja aloitin taas hommat.
Ei meistä kukaan oo oman onnensa seppä,tuurissa se on millaset geenit saat mailmaan tullessa.
Kokemuksesta sanon et säänöllinen liikunta,raittiit elämäntavat,järkevä syöminen ja juominen, ja ennen kaikkea riittävä uni.
Älä kanna kaunaa ja vihaa mielessäs ja työnnä suru takaalalle rinnastas ,yritä katella hyviä asioita ja sano ittelles ne pienetkin ilon asiat joita tajuat itelläs olevan.
Näillä opeilla aion mennä siihen asti kun gonki kumahtaa,tee samoin niin muuta et oikeestaan voikkaan yrittää
Kuulostaa tosi hyvältä. Kiitos, että pysähdytit ajattelemaan. ;)
20.minuutin reipas kävely joka päivä takaa laadukaan vanhuuden
Mä en oikein usko tollaseen pikkuliikuntaan,omituisesti sitä vaan kaipaa enemän rasitusta.
Pitäs oikeestaan päästä jonkun alan ihmisen kans juttelemaan.
Liika rasitus ei ole hyväksi, siinä nivelet ja fysiikka alkaa pettämään
tieränhän mä sen omastakin kokemuksista mut nää pikku pyrährykset ei vaan uppoo minuun .
Jollain mittareilla sen pitäs kokeilla, teen sellasia 10/ 15 km lenkkejä ja tollanen 20min tuntuu lintsaamiselle.
parikymmentä minuuttia sellaisella temmolla että hengästyy, ja vähän tulee hikikin niin riittää.
Tietyst jokainen tyylillään, ja kunnon mukaan. Itse vetelin nuorempana kadenkymmenen kilsan juoksulenkeillä ylikunnon päälle.
Veriarvot oli 180 senkka yksi, väsytti, ketutti ja muutenkin oli huono olo, ja sitä kesti jonkin aikaa.
Olen ain sanonut et sama mitä tekee kuhan ei istu koko aikaa.
Mieleeni tuli aktiivisilta työvuosilta hauska muisto. Silloin kuntotestit ja työpaikkaliikunta olivat vielä uusia asioita.
Yksi mieskollega harrasti tosissaan monenlaista ja monipuolista kuntoliikuntaa. Hän teki rankkoja harjoituksia vähintään viitenä päivänä viikossa.
Kun lähdimme firman kuntopäiville urheiluopistoon, tehtiin kaikille kuntotesti. Tuloksia purettiin koko porukalle yhdessä. Valmentaja-testaaja kertoi, että ko. mies rasitti itseään ihan liikaa, eikä se parantanut kuntoa, vaan päinvastoin. Hänelle kerrottiin, että kun vähentää kuntoilemista, hänen kuntonsa.paranee. Yllättävä ja mielenkiintoinen juttu.
Juuri hiljan, joku asiantuntija sanoi, tuota samaa.
Jos on istumatyökin, niin ainakin kerran tunnissa pitäisi lähteä jaloittelemaan hetkeksi.
Siinä se onkin et vaatii hitosti rohkeutta alkaa huilaamaan kun mieli sanoo et maantielle.
Itteasias olen kohta kuukauren huilannut kun alko tympäsemään toi liikunta,nyt alkaa taas virtaa olemaan
Niinpä...
Juttelin diabeteshoitajan kanssa väsymisestä. Hänen mielestään pitäisi lähteä lenkille silloin kun väsyttää. Ei sitä vaan jaksa lähteä vaikka kuinka yrittäisi. Parempi ottaa 10 min. nokoset, on paljon virkeämpi.
Fanaattisuus kostautuu. Himokuntoilijan tulee kuunnella elimistöään. Jos perustan luominen ennen murrosiän päättymistä on laiminlyöty niin "myöhäisheränneellä", myös muillakin, on suuri vaara ajautua ns. ylikuntoon.
Testot tippuvat ja kortisoli kohoaa.
Kuntoilua voi harrastaa usein ja paljon kun muistaa vaihtelun intensiteetissä ja tekemisen sisällössä.
Keramiikkapiirissä kuuntelin kuntotestissä olleiden naisten keskustelua. Yksi kertoi kuntoutukseen mennessään olleeensa omasta mielestä erittäin hyvässä kunnossa. Testi kuitenkin osoitti hänen kuntonsa huonoksi se masensi. Olen itse joskus kauan sitten ollut myös kuntotestissä. Olin laihduttanut itseni sauvakävellen ja ruokavaliolla 30 kg. Olin normaalissa ikäiseni kunnossa, mutta jotkut kehon alueet olivat kohennuksen tarpeessa.
Olemme niin erilaisia.
Tiedän tasan tarkkaan mitä saan syödä ja kuinka paljon, pysyäkseni kunnossa. Olen myös huomannut, että kehoni huutaa joskus jotain kehon puutetta. Nyt esimerkiksi hedelmiä, niitä kuluukin vähintään kilo viikossa. Kalkki ja glucosamin pitää luuston ja nivelet toimintakykyisenä.
Aivoille liikuntaa, kahdella kielellä keskustelua päivittäin ja kirjojen lukua.
Omasta näkökulmastaanhan jokainen kertoo.
Miksi se, että vastaa siihen mitä aloittaja kysyy, käännetään neuvojen tyrkytykseksi.
Aikuinen ihminen kyllä osaa punnita kommenteista, mitä voisi ottaa itselleen ja mitä ei.
Jokaikinen täällä tietää, että virallista ja epävirallista tietoa asiasta, kuin asiasta ovat lehdet, kirjat ja netti täynnä.
Ymmärsin, että kysyjä halusi keskustella asiasta ikäryhmänsä kanssa ja saada ikäisvinkkejä.
Elän silleen kuin olen elänyt, menisi väkinäiseksi jos joituisi yrittämään toisenlaisesti ei siitä mitään tulisi, en suostu.
Lukeminen, ristikot, käsityöt ja pikkupuuhastelu kunnon ylläpitämisen lisäksi. Harrastukset jo ennen ikääntymistä. Useita erilaisia, että voi sitten karsia jos toimintakyky rajoittaa myöhemmin. Jos ei mitään puuhastelua, menee epäolennaisten asioiden harmittelemiseen.
Jos olet perusterve, niin koita pitää lihaksista kiinni, ne tukee luustoakin. Ulkoile jos jalat kantaa. Syö proteiinia, valkoista lihaa, rasvaista kalaa, paljon kasviksia, hedelmiä, marjoja.
Halaa, silitä, vaikka itseäsi. Näitä itselle passaa, sopii varmaan sillekin. Jakselehan.
Elän sen mukaan mikä minusta itsestäni tuntuu hyvältä ja oikealta ja mieluisalta.