Tänään luin artikkelin 6-vuotiaasta Miratytöstä, joka on esikoulussa Espoossa. Hän on kiusattu ja syrjitty. Hän on ainoa lapsi, jota ei ole kutsuttu kavereiden syntymäpäiville. Murheellinen äiti sanoo, että syntymäpäiväkemujen jälkeisenä aamuna muut lapset pilkkasivat ja irvailivat Miralle vanhempien ja hoitajien läsnä ollessa, eikä kukaan puuttunut itkevän lapsen hätään. Tämä oli jo viides kerta.
Miran syrjiminen on kaikkien tiedossa, koska siitä on puhuttu talven aikana, mutta hoitajatkaan eivät estä toisten lasten kiusantekoa.
Miten tällainen on madollista esikoulussa, jota nimenomaan nimitetään kasvattavaksi ympäristöksi, ja hoitajia varhaiskasvattajiksi?
Millaisia ovat vanhemmat, jotka eivät huolehdi tasapuolisuuden toteutumisesta? On ilmiselvää, että vanhemmat tietävät, että vain yksi lapsista jää ilman kutsua.
Miten palstalaiset äidit suhtautuvat lasten synttäreihin?
Onko ylipäätään järkevää kutsua koko esikoululuokka kylään?
Omien lasteni aikoina syntymäpäiväsankari toi kouluun tarjottavaa koko ryhmälle, ja kutsujen sijaan lapset juhlivat sankaria tarhassa. Onko se nyt liian vaivalloista tämän päivän esikouluissa?
Miran perhe muuttaa muualle. Mira pääsee toiseen esikouluun, eikä hän jää kaipaaman ketään vanhasta.
On mielestäni vain pelättävissä, että tytöstä on jo nyt tullut niin arka ja pelkääväinen, niin että ystävyyssuhteiden muodostuminen voi olla hänelle ylivoimaista. Muiden lasten antama koulutus on saattanut vaikuttaa loppuelämäksi.
Eikö kasvatus ole enää aikuisten asia?
Ovatko vanhemmat aiikuisia?
12
107
Vastaukset
- kauhistuttaa
Luin myös tuon jutun, ja ihmettelin, kuinka aikuiset voivat olla niin ajattelemattomia. Aikuisten pitäisi päättää se että esikoululaisen synttäreihin ei jätetä yhtä ainoaa lasta kutsumatta. Päiväkotihenkilökunnan pitäisi puuttua asiaan ja puhua sekä lapsille että kaikille vanhemmille. Pitäisi vaikka sopia yhteisesti että synttäreitä ei järjestetä ollenkaan, jos niihin liittyy kiusaamista. Synttäreiden juhlimiseksi riittää jos esikoulussa huomioidaan jotenkin jokaisen syntymäpäivä.
Ihmettelen myös tapaa että synttäreillä annetaan lahjat kaikille. Lahja kuuluu vain päivänsankarille, kullekin vuorollaan. On kasvattavaa oppia iloitsemaan siitä että toinen lapsi saa lahjan ja olemaan itse ilman. On hyvä oppia antamisen ilo sen sijaan että halutaan aina saada itselle jotakin. Tuollainen itsekkyyttä lisäävä tapa pitäisi myös karsia vanhempien yhteisellä sopimuksella. - tavallinenäiti7
Vanhemmat eivät ole enää aikuisia. Mukailevat lasten toiveita. Päiväkodin tädit sanoivat kerran että nuo kaksi haluavat leikkiä yhdessä, sit yksi lapsi leikkii yksin. Aikuisen tehtävä on nimenomaan ohjata ottamaan toisia huomioon ja sanoa että leikitte yhdessä Ja ketään ei jätetä yksin. Mutta kun se ei päiväkodissa kiinnosta. Jos jotain ei kutsuta synttäreille on kasvattajan vika kun myötäilee lapsen kiusaamista. Sosiaalinen eristäminen on kiusaamista! Varmaan niiden lasten vanhemmat tekevät samaa työpaikoillaan. Kiiltokuvavanhempien nukkelapsella ei saa olla kuin menestyviä ja suosittuja ystäviä nykyään. Miralle toivon paljon kaikkea hyvää elämään ja ihania ystäviä läpi elämän!
- kyllästynytäiti
Kukaan ei kutsu minunkaan lastani synttäreille. Useammalla tytöllä on ollut jo synttärit, mutta minun tytölle ei ole tullut kutsua. Tyttö ei ole asiasta itse maininnut mitään, mutta minä olen huomannut muissa lokeroissa olevia kutsuja. Tyttäreni täyttää parin kuukauden päästä, ja meiltä ei lähde kutsua kenellekkään. Muutenkin joutuu olemaan yksinään. Miksi idioottipoliitikot halusitte erityislapsen olevan normiryhmässä, kun kukaan ei halua leikkiä erilaisen kanssa :( Miksi päiväkodeissa ei ole enää erityisryhmää? Mitä ihmeellistä sosiaalisuudesta lapsi oppii yksin leikkien. Miksi neuvola suosittelee päiväkotia kehityksen tueksi?
- vertaistukea
Hei. Ikävää ettei lastasi ole kutsuttu synttäreille. Kuitenkin suosittelisin että kutsuisit lasten ryhmätoverit lapsesi synttäreille, kutsu vaikka ne vanhemmatkin. Näin on sulla mahdollisuus tutustua muihin oikeasti eikä vain tehdä tuulesta temmattuja oletuksia. Väärinymmärrykset ja ennakkoluulot ovat usein ihmissuhteiden ristiriitojen takana ja ne vaan kasvavat jos katkeroidut etkä edes yritä tutustua näihin ihmisiin. Se on eristäytymistä, vapaaehtoista luovuttamista jos et edes yritä tutustua lapsesi vertaisryhmän vanhempiin tai yritä tutustuttaa lastasi vertaisryhmän lapsiin.
Mulla oon kokemusta näistä. Olen itse ollut syrjitty kouluiässä ja olen vihdoin oppinut että vapaaehtoinen eristäytyminen pahentaa tilannetta vaikka se käy ylpeyden päälle todella olla se unohdettu joka kuitenkin ottaa kontaktia toisiin niin se on lopulta paras keino pitää yllä oma arvo ja ylpeys.
Pitää luvata ettei anna koskaan periksi. Niistä ryhmistä jotka jättää sut ulkopuolelle, todennäköisesti löytyy muutama joka on mukavakin kunhan pääsee ensin kunnolla tutustumaan. Älä koskaan usko että kukaan sieltä ryhmästä ei oikeasti pitäisi lapsestasi niin että voisi leikkiä ja tulla synttäreille. Kaikki on kiinni siitä että ette ole vielä tutustunut ettekä näin ollen ymmärrä toisianne vielä.
Kaikkien kanssa ei tarvitse olla paras ja ikuinen ystävä mutta kaikkiin voi tutustua etenkin lapsuusiässä kun ollaan kuitenkin samassa ryhmässä vuositolkulla. - kyllästynytäiti
vertaistukea kirjoitti:
Hei. Ikävää ettei lastasi ole kutsuttu synttäreille. Kuitenkin suosittelisin että kutsuisit lasten ryhmätoverit lapsesi synttäreille, kutsu vaikka ne vanhemmatkin. Näin on sulla mahdollisuus tutustua muihin oikeasti eikä vain tehdä tuulesta temmattuja oletuksia. Väärinymmärrykset ja ennakkoluulot ovat usein ihmissuhteiden ristiriitojen takana ja ne vaan kasvavat jos katkeroidut etkä edes yritä tutustua näihin ihmisiin. Se on eristäytymistä, vapaaehtoista luovuttamista jos et edes yritä tutustua lapsesi vertaisryhmän vanhempiin tai yritä tutustuttaa lastasi vertaisryhmän lapsiin.
Mulla oon kokemusta näistä. Olen itse ollut syrjitty kouluiässä ja olen vihdoin oppinut että vapaaehtoinen eristäytyminen pahentaa tilannetta vaikka se käy ylpeyden päälle todella olla se unohdettu joka kuitenkin ottaa kontaktia toisiin niin se on lopulta paras keino pitää yllä oma arvo ja ylpeys.
Pitää luvata ettei anna koskaan periksi. Niistä ryhmistä jotka jättää sut ulkopuolelle, todennäköisesti löytyy muutama joka on mukavakin kunhan pääsee ensin kunnolla tutustumaan. Älä koskaan usko että kukaan sieltä ryhmästä ei oikeasti pitäisi lapsestasi niin että voisi leikkiä ja tulla synttäreille. Kaikki on kiinni siitä että ette ole vielä tutustunut ettekä näin ollen ymmärrä toisianne vielä.
Kaikkien kanssa ei tarvitse olla paras ja ikuinen ystävä mutta kaikkiin voi tutustua etenkin lapsuusiässä kun ollaan kuitenkin samassa ryhmässä vuositolkulla.MIksi pitäisi tutustua? Seuraavana vuonna lapsi pääsee kouluun ja nuo ihmiset ovat menneisyyttä. Niillä lapsilla on ollut elokuusta asti aikaa leikkiä tyttöni kanssa, mutta niin he eivät ole tehneet. Onhan se kiva ajatus ettei anna periksi, mutta kaikkeen ei vaan kärsivällisyys riitä. Jossain vaiheessa pitää huomata onko asia edes sen arvoinen. Tai paremminkin ovatko ne lapset sen arvoisia. Tytöllä on kavereita hoidon ulkopuolella, joten onneksi ei tarvitse olla aina yksin.
En todellakaan aio kutsua yksin jättäjiä kotiini. - vertaistukea
kyllästynytäiti kirjoitti:
MIksi pitäisi tutustua? Seuraavana vuonna lapsi pääsee kouluun ja nuo ihmiset ovat menneisyyttä. Niillä lapsilla on ollut elokuusta asti aikaa leikkiä tyttöni kanssa, mutta niin he eivät ole tehneet. Onhan se kiva ajatus ettei anna periksi, mutta kaikkeen ei vaan kärsivällisyys riitä. Jossain vaiheessa pitää huomata onko asia edes sen arvoinen. Tai paremminkin ovatko ne lapset sen arvoisia. Tytöllä on kavereita hoidon ulkopuolella, joten onneksi ei tarvitse olla aina yksin.
En todellakaan aio kutsua yksin jättäjiä kotiini.Ok. Ymmärrän. Parasta on tietenkin mennä tilanteen mukaan ja siten kuin itsestä parhaalta tuntuu.
Kuitenkin kun tarpeeksi saa kuraa niskaan niin helposti voi käydä niin että sulkeutuu kokonaan ja alkaa näkeen viattomissakin eleissä ja toiminnassa kiusaamista. Sosiaalisuuteen kuuluu se että osaa hieman "pelata" eli tarkoituksellisesti voi esim. tulkita jotkin tilanteet viattomiksi jos on vaan pakko sopeutua. Voi siis itse tietää tai epäillä ettei ole haluttua seuraa mutta teeskennellä ettei huomaa sitä. Voi teeskennellä toisista aidosti kiinnostunutta ja ystävällistä. Tämä usein saa oikeat kiusaajat, syrjijät koventamaan otteitaan jolloin he saattavat näkyvästi tehdä ilkeästi. Se ei taas ole normaalisti hyväksyttävää ja silloin niillä jotka haluavat kuitenkin olla mukavia olisi hyvä tilaisuus ottaa syrjitty mukaan, sillä se on sosiaalisesti hyväksyttyä ja ihailtavaa käytöstä. Näin ollen syrjityllä on "aukko" josta voi pujahtaa ryhmään mukaan ja kiusaajillakin on mahdollisuus parantaa tapansa kun huomaavat että ajoivat itsensä pattitilanteeseen.
Kiusaamis- ja syrjimistilanteet luonnollisesti herättää suurta katkeruutta ja kysymyksen miksi mun tarttis olla kiva kun ei noi muutkaan. Vastaus on se että itsensä ja hyvän asian takia. - kyllästynytäiti
vertaistukea kirjoitti:
Ok. Ymmärrän. Parasta on tietenkin mennä tilanteen mukaan ja siten kuin itsestä parhaalta tuntuu.
Kuitenkin kun tarpeeksi saa kuraa niskaan niin helposti voi käydä niin että sulkeutuu kokonaan ja alkaa näkeen viattomissakin eleissä ja toiminnassa kiusaamista. Sosiaalisuuteen kuuluu se että osaa hieman "pelata" eli tarkoituksellisesti voi esim. tulkita jotkin tilanteet viattomiksi jos on vaan pakko sopeutua. Voi siis itse tietää tai epäillä ettei ole haluttua seuraa mutta teeskennellä ettei huomaa sitä. Voi teeskennellä toisista aidosti kiinnostunutta ja ystävällistä. Tämä usein saa oikeat kiusaajat, syrjijät koventamaan otteitaan jolloin he saattavat näkyvästi tehdä ilkeästi. Se ei taas ole normaalisti hyväksyttävää ja silloin niillä jotka haluavat kuitenkin olla mukavia olisi hyvä tilaisuus ottaa syrjitty mukaan, sillä se on sosiaalisesti hyväksyttyä ja ihailtavaa käytöstä. Näin ollen syrjityllä on "aukko" josta voi pujahtaa ryhmään mukaan ja kiusaajillakin on mahdollisuus parantaa tapansa kun huomaavat että ajoivat itsensä pattitilanteeseen.
Kiusaamis- ja syrjimistilanteet luonnollisesti herättää suurta katkeruutta ja kysymyksen miksi mun tarttis olla kiva kun ei noi muutkaan. Vastaus on se että itsensä ja hyvän asian takia.No me aiomme keskittyä tulevaisuuteen ja unohtaa nuo lapset heti toukokuussa. Ei niistä kukaan tule samaan kouluun, kuin tyttäreni.
Ihan kiva ajatus tuo loppulause, mutta aika epärealistinen. Jos lapsia ei ole kiinnostanut tyttöni seura seitsemänä edellisenä kuukautena, niin miten he yht'äkkisesti innostuisivat siitä. Eikä tyttäreni ole mikään yhteisen hyvän uhri. Hän ei ole mikään käytöstapojen opetuskappale muille lapsille. Me keskitymme kutsumaan synttäreille vain mukavia lapsia, jotka oikeasti leikkivät tytön kanssa. Muuten homma menee siihen, että ne lapset tulevat meille, ja leikkivät tytön leluilla, ja hups tyttö on yksin omilla synttäreillään...
- Eimitääntolkkua
Koko luokan synttärikemut ovat sitä samaa suuruudenhulluutta kuin kaikki muukin nykyihmisten toiminta. Kaiken täytyy olla isoa, hienoa ja kiiltävää ja sen järjestämiseen hukkuu vähäinenkin järjen hiven, jos sitä sattuisi olemaan.
- meillä
Meillä pidetään synttärijuhlat n. viidelle lapselle, ja lisäksi lapsi vie karkkipussin koko luokalle ja koulussa on tapana että koko luokka laulaa onnittelulaulun. Se riittää. Kotona juhlassa on kakkua ja mehua ja lapset saavat keksiä itse leikkinsä ja hauskaa näyttää olevan. Lahjoja ei tietenkään saa muut kuin päivänsankari.
- Vier
Koko luokan syntärikutsut nimenomaan estävät tuollaisten tilanteiden synnyn.
Vanhemmat joko opettavat lapsilleen alusta asti, ettei ketään saa syrjiä tai eristää - tai sitten mallin, jossa " vain minä ja mun bestikset merkitään jotain."
Jos itse saisin päättää, niin olisi lupa pitää vain koko luokan kaverisynttäreitä tai ei kaverisynttäreitä ollenkaan. - Vier
Pahoitelen. Tarkoitin kommenttini edelliselle kirjoittajalle jonka tekstissä "ei mitään tolkkua".
- selvinnytpahimmasta
Itselläkin kokemusta tuollaisesta syrjimisestä. Jo hyvin nuorena koettu kiusaaminen vaikuttaa loppu elämään vaikka muisti alkaa joskus hämärtämään lapsuuden vuosilta. Ei ole kivaa jos ainoat voimakkaat muistot ovat kiusaamista, sillä niitä on vaikea unohtaa. Itse muistan ensimmäiseltä päiväkoti vuodeltani ainoastaan sen kun muut kamppasivat mutta ja alkoivat potkimaan ja kyllä muistan myös niitä synttäri tapauksia jolloin kaikki muut kutsuttiin paitsi mutta perusteella "Anteeksi, mutta meillä ei ole tarpeeksi mukeja/tuoleja."
Onneksi oli yksi kaveri joka huomasi mun olevan yksin ja vaikka tätäkin alettiin syrjimään koska hän oli kaverini niin oltiin molemmat syrjittyjä ja muiden juhliessa synttäreitä mentiin vaikka uimaan. Tää kyseinen kaveri on yhä mille tärkeä ystävä johon pystyn luottamaan.
Toivottavasti Mirakin löytää nämä ihmiset <3
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 692184
Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu1012013- 771632
Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en411460- 751420
- 101347
- 311324
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?501215Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.621180Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?281169