Olen mies. Ugh! Heh, no niin. Siis olen mies, joka on luomuna saanut aikaiseksi viisi tervettä ja "kaunista" lasta. Geenini ovat siinä mielessä harvinaisen hyvät, että suvussamme on eletty terveinä vanhaksi, eikä mitkään rempat ole yleensä vaivanneet, ei kropassa eikä mielessä. Älyni on testattu Mensassa ja todettu yli eurooppalaisen keskitason meneväksi. (lienee tulkittavissa itsekorostukseksi, mutta on mielestäni varsinaiselle kysymykselleni oleellinen taustatieto). Tähän astiset siitokset ovat tärpänneet kerrasta, eikä lasten siittäminen siis ole tuottanut minkäänlaista ongelmaa.
Viiden lapseni elannosta olen huolehtinut ja se puoli on kaikin puolin kunnossa.
Noin vuosi sitten autoin erästä minulle tuntemattomaksi jäänyttä pariskuntaa saamaan lapsen. Sovimme siittiöiden luovutuksesta sähköpostitse ja sovittuna aikana kävin sovitussa paikassa luovuttamassa miehelle steriilin mukin sisältöineen, sopimuksen mukaan he inseminoivat sperman itse ruiskulla ja mikäli ensimmäisellä yrittämällä ei onnistuisi, voisivat he ottaa uudelleen yhteyttä ja toimittaisin uuden erän.
Kahteen kuukauteen ei kuulunut mitään, kunnes sähköpostiini tuli ilmoitus, että heillä elettiin iloisen odotuksen aikaa. Naista en koskaan edes nähnyt, miehen näin kerran.
Vaivan palkaksi olimme sopineet pienen kulukorvauksen, jonka mies vaihtoi mukiin. Myös minun henkilöllisyyteni jäi heille arvoitukseksi. Terveydestäni heillä ei ollut muuta taetta kuin sanani, tavatessamme mies selvästi teki pikaisen tilannearvion ja ilmeisesti hyväksyi näkemänsä.
Itse en ole asiaa juurikaan sen jälkeen edes ajatellut, ennen kuin eksyin tälle keskustelupalstalle ja huomasin tuossa pari keskusteluketjua alempana tämän palstan kirjoittajien erittäin negatiivisen suhtautumisen tämän tyyppistä toimintaa ajatellen.
Olenko nyt mielestänne tehnyt suurenkin synnin tai rikoksen? Omasta mielestäni olen auttanut pariskuntaa heidän tavoitteissaan ja he ovat saamani sähköpostin mukaan erittäin onnellisia ja tyytyväisiä asioiden nykytilaan. Lapsia minulla on jo riittävästi, josta johtuen en ole kokenut syyllisyyttä siitä etten tiedä missä tämä biologinen lapseni on ja mitä hänelle kuuluu.
Tämä tarina saattaa olla tosi tai sitten ei, mutta tahtoisin tietää miten tällaisiin asioihin todella suhtaudutaan. Siis; olenko rikollinen vai hyväntekijä?????
Viiden lapseni elannosta olen huolehtinut ja se puoli on kaikin puolin kunnossa.
Noin vuosi sitten autoin erästä minulle tuntemattomaksi jäänyttä pariskuntaa saamaan lapsen. Sovimme siittiöiden luovutuksesta sähköpostitse ja sovittuna aikana kävin sovitussa paikassa luovuttamassa miehelle steriilin mukin sisältöineen, sopimuksen mukaan he inseminoivat sperman itse ruiskulla ja mikäli ensimmäisellä yrittämällä ei onnistuisi, voisivat he ottaa uudelleen yhteyttä ja toimittaisin uuden erän.
Kahteen kuukauteen ei kuulunut mitään, kunnes sähköpostiini tuli ilmoitus, että heillä elettiin iloisen odotuksen aikaa. Naista en koskaan edes nähnyt, miehen näin kerran.
Vaivan palkaksi olimme sopineet pienen kulukorvauksen, jonka mies vaihtoi mukiin. Myös minun henkilöllisyyteni jäi heille arvoitukseksi. Terveydestäni heillä ei ollut muuta taetta kuin sanani, tavatessamme mies selvästi teki pikaisen tilannearvion ja ilmeisesti hyväksyi näkemänsä.
Itse en ole asiaa juurikaan sen jälkeen edes ajatellut, ennen kuin eksyin tälle keskustelupalstalle ja huomasin tuossa pari keskusteluketjua alempana tämän palstan kirjoittajien erittäin negatiivisen suhtautumisen tämän tyyppistä toimintaa ajatellen.
Olenko nyt mielestänne tehnyt suurenkin synnin tai rikoksen? Omasta mielestäni olen auttanut pariskuntaa heidän tavoitteissaan ja he ovat saamani sähköpostin mukaan erittäin onnellisia ja tyytyväisiä asioiden nykytilaan. Lapsia minulla on jo riittävästi, josta johtuen en ole kokenut syyllisyyttä siitä etten tiedä missä tämä biologinen lapseni on ja mitä hänelle kuuluu.
Tämä tarina saattaa olla tosi tai sitten ei, mutta tahtoisin tietää miten tällaisiin asioihin todella suhtaudutaan. Siis; olenko rikollinen vai hyväntekijä?????
Vastaukset 3
Vanhimmat
Pakene maasta kun voit.
mites tämä eroaa ns. virallisesta siittiöiden luovutuksesta, paitsi että siis on ns. suora kauppa luovuttajan ja tarvitsevan välillä.
Eroaa esimerkiksi siinä, että kun toiminta ei ole valvottua vaihtokaupassa voi levitä taudit, mitään varmaa tietoa ei ole osapuolien terveydestä, taustasta ym. Joku saattaisi tehdä melkoisen julmia pilojakin tällä tavoin.
Tahtoisitko HIV:n kupillisesta spermaa?
Entäs jos lapsi olisikin ihonväriltään tumma -kuinka se selitettäisiin lähipiirille ja viranomaisille?
Hyväksyykö tämä epävirallinen luovuttaja sen, jos hänen spermansa meneekin esimerkiksi naisparille?
Entä miten asia lapselle kerrottaisiin? Asiassa on niin monia eettisiä kysymyksiä, etten pidä kovin fiksuna toimintana. Vertaisin ennemminkin vieraan kanssa panemiseen ilman ehkäisyä kuin viralliseen siittiöiden luovutukseen, yhtä epävarmaa touhua, jossa voi käydä tosi huonosti. Voihan kaikki toki mennä hyvinkin ja näin olla suureksi avuksi jollekin.
Niin ja kannattaa muistaa, että jos noin lapsi saadaan aikaiseksi, niin mieshän on elatusvelvollinen jos hänet vain löydetään. Eikös? Eipä ihan mahdotonta Suomen kokoisessa maassa.