Parisuhde minulle täysi mahdottomuus

Joo, älä vaan turhaan aiheuta naisille mielipahaa. Ne pärjää ilman sua ja sä pärjäät ilman niitä.

Mun ihannemies! ;_; Mulla on ihan samanlaiset tunteet miehistä! Läheisin asia, mitä voisin tehdä, on halailu, koska kaikenlainen tahmea on hyiyäkpois. Ja samaten pelkään, että mies veisi liikaa aikaa.
Mutta meidänlaisten kannattaa olla yksin. Siitä me tykätään eniten. :)

Op:lle, hanki itsellesi tekemistä joka kohottaa itsetuntoasi. Tuolla neitimäisellä asenteellasi, et ikänä saa ketään naista koskaan. Et ansaitse häntä.

Terapiaa...

Juu ei kannata suotta sotkea itseään mihinkään naiseen. Siinähän likaantuu huulet ja sukuelimet. Olet myös oikeassa siinä, että jos jämähdät johonkin muijaan, niin siinä sitten olet, etkä voi ottaa sitä paljon parempaa, joka kuitenkin on seuraavan kadunkulman takana. Aikaa menisi hukkaan seurustellessa sen väärän kanssa, kun sen sijaan voisi unelmoida siitä paremmasta.
Ja allekirjoitan täysin myös tuon, että naiset eivät koskaan ole kiinnostuneita elämän oleellisista asioista, kuten nuo mainitut, raha, ennätykset ja musa.
Myös tunteet täytyy pitää tarkasti kurissa, koska muutenhan elämä menisi ihan sekaisin.
Jos kohtaa naisen, saattaa tykästyä niin, ettei enää koskaan palaa entiselleen itse kontrolloimaan elämänsä tärkeitä asioita.
Mitä sitten voisi vanhana muistella!!!
Lapinlahden Linnuilla on yksi hyvä kappale se "...kun se ei käy..."

No ei kai tuossa ole mikään ongelma, ellet nyt sitten jostain syystä kuitenkin halua sitä parisuhdetta.

Sitoutuinenkaan ei ole mikään pakko, kunhan molemmat on tietoisia suhteen vapaasta luonteesta. Rakastuminen on katsos sitä, että tahtoo olla toisen kanssa epätäydellisyyksistä huolimatta, ei sitä että löytyisi joku "täydellinen" ihminen. Jos sitä rakkautta ei ole, niin ei todellakaan kannata sitoutuakaan. Naisiin pätee sama sääntö kuin häämekkoihin; kun löydät yhden ihanan, älä lähde testaamaan muita. Jos lähtee vertailemaan, niin sitten ei voi olla yhteenkään tyytyväinen, vaan aina miettii, että olisiko jossain parempi. Yksi hyvä riittää, mutta jossei suhde onnista, niin parempi lopettaa se niistä omista syistään, eikä siksi että jostain löytyisi ehkä parempi.

En käsitä mitä epäonnistumista tuohon parinvalintaan nyt liittyy jos luulet että jossain voisi olla parempi. Tuntuu kuin yrittäisit vertailla naisia kuten esim. autoja. Ajattele mieluummin vaikka uuden työntekijän palkkaamista: harva on täydellinen, mutta valinta on tehtävä niistä joita on saatavilla. Jos valinta ei onnistunut, niin sit haetaan uudestaan. Älä laita liikaa kriteereitä kerralla, vaan mieti mikä on ehdottomasti oltava ja mistä voit joustaa. Parisuhde on valitettavasti kahden henkilön kimppa, joten niihin joustoihin on tod. näk. suostuttava itsekin.

Oot vielä niin nuori sälli, että varmasti omatkin kiinnostuksen kohteesi tulevat vielä kehittymään ja muuttumaan kunhan ikää ja kokemusta karttuu. Niin tulevat myös naisten. Joskus pitkässä suhteessa muututaan yhdessä paremmin yhteensopivammiksi, joskus kasvetaan erilleen. Eikä naisellasi tarvitse olla täysin samat kiinnostukset, kunhan ymmärtää että ne ovat tärkeitä sinulle ja sinulla on samanlaista ymmärrystä hänen kiinnostuksilleen. Kannattaa toki mieluummin ottaa joku jolla on edes jotain samoja intressejä, niin se yhteinen aikakaan ei ole sitten sulta täysin "pois". Josset ole kiinnostunut viettämään aikaa naisesi kanssa, niin se on väärä nainen :P

Bakteerikammosta kannattaa hankkiutua eroon, sillä omakin kehosi kuhisee ties mitä bakteereita ja parisuhteessa niitä tulee jaettua. Tee jotain kivaa, missä joudut totuttelemaan "likaisuuteen", niin se sietokyky nousee noin niikuin bonuksena. Esim. sukeltaessa ei jaksa enää stressata siitä, että kalojen pissa on se pienin epäpuhtaus merivedessä.

Tuo "hulluksi tuleminen" on ihan normaalia ja sitä kutsutaan ihastukseksi. Ei hätää, se hormoonimyrsky laantuu parissa vuodessa. Sen jälkeen sitä on joko kiintynyt tarpeeksi jatkaakseen tai se on ihan hyvä hetki lopettaa. Näyttää siltä, että omat pelkosi ovat tällä hetkellä vallalla tunne-elämässäsi, joten mikään puhtaan rationaalisuuden ilmentymä et taida olla. Tunteilla on oma tehtävänsä ihmiselämässä, ja niille on aikansa ja paikkansa. Niistäkin saa hauskoja elämyksiä aikaa, kunhan uskaltaa antaa niille tilaa. Ne voi mennä ja tulla eikä niihin tarvitse takertua.

Ei pariutuminen ole mikään pakko, joten älä lähde siihen leikkiin jossei nappaa.

Juttusi kuulostavat ihan suoraan sanottuna oudoilta. Onko sinulla koskaan ollut mitään sosiaalista elämää, oletko koskaan ollut ihastunut kehenkään tai tuntenut kehenkään seksuaalista vetoa? Luulen, että jos olisit, niin siinä tapauksessa ainakin hetkellisesti unohtaisit nuo pelkosi.