Perhehoitoliitto hakoteillä!

Lisäystä edelliseen. Eikä sen tule olla että " halutessaan", vaan sijaisvanhemmat tulee testata psykologisen testein. Vastaan on tullut niin karmeita tapauksia - siis sijaisvanhempien keskuudessa - että on järkyttävää, jos tuollaisten sallitaan tehdä pahaa ympäristössään hyvän kaapu harteillaan.

Tuntuu todella oudolta että Perhehoitoliiton puheenjohtaja, kansanedustaja Paloniemi puhuu enemmän kustannusten säästämisestä, kuin lasten edusta.

Kiihtynyt mielentilansa ja kontrolloimaton käytöksensä haastattelussa näytti ihmetyttävän kanssahaastateltaviaankin.

Minua ihmetytti suuresti hänen mielipiteensä. Miksi molempien sijaisvanhempien pitäisi jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Eihän sijaislasten oton ole tarkoitus olla elinkeino perheessä. Ymmärrän kyllä hyvin, että toisen vanhemman on hyvä olla kotona jonkun aikaa lapsen tulon jälkeen, niinhän me biologiset vanhemmatkin teemme, mutta että siihen asti että lapsi on 18...Ei kai. Silloin on minun mielestä kyseessä jo asumisyksikkö/laitostyyppinen ratkaisu.

Ja todellakin on hienoa, jos lasten määrää rajoitetaan. Miten sijaislapset eroavat tässä suhteessa vanhuksista tai vammaisista. Lapsi tarvitsee paljon huomiota, ja nyt kun puhutaan lapsista, joista osalla puuttuu perusturvallisuus ja luottamus aikuiseen, osa on menettänyt vanhempansa kokonaan, ja joillakin on äidin alkoholinkäytöstä aiheutuneita ongelmia, niin laumassa eläminen ei ole oikea vaihtoehto minkään järjen mukaan.

Näyttää hyvältä ulospäin. Korostan, ulospäin!

No varmaan siksi tuo työssäkäyvä äiti, isä, omat lapset ja yksi sijaislapsi ei useasti toteudu, että perheellä täytyy olla jokin ajatus tai pointti tälle työlle. Ns. normaali perusperhe ei näitä eittämättä häiriintyneitä tenavia kotiinsa tahdo. Sijaisvanhemman työssä lapsen lisäksi mukana tulee yleensä melko ongelmainen bioperhe, palaverit, yhteydet sosiaalitoimeen jne. Jos tavallinen perhe haluaa lapsen lisää, he yleensä tekevät sen itse tai sitten adoptoivat.Sijaisvanhemmilla on yleensä kiinnostus lapseen, käyttäytymiseen, on halu olla avuksi. Meillä on kahden oman lapsen lisäksi kaksi sijaislasta ja minä teen työni kotona, ei se näiden lasten arvoa vähennä, että heidän hoidostaan maksetaan; terapioita on paljon, tapaamisia myös. Omat lapsemme saavat paljon etua, kun äiti on kotona ja on aikaa, toisaalta ovat joutuneet hyväksymään kotiinsa kaksi vierasta lasta, joiden käytös ainakin aluksi poikkesi normista. Asioilla on puolensa, aina.

Niin. Ehkä nuo kaksi joutuivat etsimään paikkansa teidän kahden pikkukullan pitäessä kiinni omista oikeuksistaan. Asioilla on puolensa, aina.
En oikeastaan halua, että tuollaisella asenteella varustettu henkilö on sijaisvanhempana. Ei tarvitse vaivautua. Ai että pitäisi ottaa vielä 4 sijoitettua lasta lisää, jotta olisitte tyytyväinen. Jos haluaa johdatella joukkoja kotioloissa, voisi joku muu ammatti olla paikallaan.

Ihmettelen usein, kun luen sijaisvanhempien kirjoituksia, että miksi ihmeessä he ovat valinneet noin epätyydyttävän ja itselleen vaivalloisen ammatin. Harvoin olen tavannut henkilöitä, jotka valittavat koko ajan, miten on niin sellaista ja tällaista... Ehkä käynti ammatinvalintapsykologilla auttaisi. Eihän sinunkaan "sijari" tarvitse pitää noita lapsia, kun on niin monella tapaa vaivalloista.
Odotan, milloin tapaan sijaisvanhemman, josta näen ja kuulen, että hän pitää työstään. Joudun varmaan odottamaan.

En minä koe, että elämäni olisi jotenkin poikkeavan vaikeaa tai hankalaa. Sijaislapsista koituu työtä, jota ns. omista ei ole, mutta siitähän minulle maksetaan -eikö kaikesta palkasta tarvitse vastinettakin antaa, ei se sen kummempaa ole. Minusta sijaisvanhemmuus vaan on siitä poikkeava työ/elämäntapa että rahasta ei saa puhua; se on heti jotenkin väärin, että tehdystä työstä maksetaan palkkaa. Ja toinen epäkohta on se, että tämä liene ainoa ammatti, jossa on synti sanoa, että asettaa oman lapsen etusijalle, muualla sitä pidetään hyveenä. Paheksutaan, ettei muka oteta lasta perheenjäseneksi (meillä ne kyllä niitä ovat, koska eivät edes muista aikaa, jolloin olivat jossakin muualla) ja taas jos otetaan, ollaan heti ryöstämässä lasta biovanhemmiltaan. Teet niin tai näin, kohden ei koskaan. MInulle riittää omasta duunistani kiitokseksi eheytyvä lapsi, se kun asiakkuus lastenpsykiatrian kanssa voidaan lopettaa tai lapsi pääsee pienluokasta normaaliin opetukseen. Se, että elämä menee rauhallisia uomia ja kaikki ovat arkisen tyytyväisiä elämäänsä.

Sijaisvanhemmat voisivat päättää, ovatko töissä vai kotona. He näet puolustavat toimintaansa silloin työnä, kun siitä on heille hyötyä ja silloin "kotirauhan piirissä olevana perhe-elämänä, kun siitä on heille hyötyä. Koittakaa päättää!
Sijaisvanhemmathan ne lapset usein hoitelevatkin pienryhmiin yms. marginaaliryhmiin ja psykiatreille, joihin kannattaa olla yhteydessä JOTTA SAA ENEMMÄN RAHAA. ja lapsi laitetaan pienryhmään ajatuksella. "No jos näin alussa...", "jos näin siirtymävaiheessa"... Samaan aikaan haalitaan psykiatreja, erityisopettajia, psykologeja, lääkäreitä yms. puolustamaan omaa kantaa. Valitettavasti on nähty, että ns. asiantuntijat puolustavat silmät sokeina sijaisvanhempia, kirjoittelevat mistään tietämättöminä' hallinto-oikeuksiin lausuntoja. Tämä on nähty.
Sijaisvanhempi, joka on sijoituksen alussa kertonut, että "tekee joka ilta läksyt lapsen kanssa" ei sitten jaksakaan, vaan on hyvä laittaa lapsi pienluokkaan, jossa ei tule läksyä... KUN ON SELLAINEN SIJOITETTU REPPANA. Oikeasti kyseessä on lapsi, jolla on aivan normaali oppimiskyky.

Valitettavasti sijoitettujen lasten varalle on olemassa kaikenlaisia SYRJÄYTTÄVIÄ ja MARGINALISOIVIA piilo-opetussuunnitelmia, joita sitten tarjotaan SIISTEINÄ, HEILLE COOLEINA JA HYVINÄ VAIHTOEHTOINA. Todellisuudessa jatko-opintomahdollisuudet tyssäävät nopeasti ja lapsi / nuori syrjäytyy. Sitten kysellään kädet levällään "MISTÄ NÄITÄ TULEE..."

Ja lukuisat COOLIT aikuiset nostavat palkkansa tästä MARGIONALISOINNISTA.

Sen verran voisi olla SIJOITETTUJAN LASTEN PUOLELLA - vaikka ne omat ovatkin TIETENKIN YKKÖSIÄ - että pitää huolen siitä, että lapsi ei SYRJÄYDY.

Siksi kannatan laitoksia, koska niissä lapset ovat ainakin lähtökohtaisesti tasa-arvoisia. Ei ole niitä omia lapsia, joille myös sijoitettujen rahat yms. suunnataan - vaan kaikki ovat samoissa lähtökohdissa.

ENNEMMIN LAITOS, kuin kakkos- tai kolmospaikka (riippuen sijaisvanhemman eettisestä ja moraalisesta kypsyydestä) perhehierarkiassa.

Kiitos sijaisvanhempi, kun tunnustit, ETTÄ OMAT OVAT YKKÖSIÄ. KERRO TÄMÄ MYÖS PERHEHOITLIITTOON JA PALONIEMELLE, NIIN VAAHTOAMINEN VOISI HILJETÄ.

ENNEMMIN LAITOS!

Minun mielestä sijaisvanhemman ammatti ON NIMENOMAAN yksi niistä harvoista ammateista, joissa omia lapsia ei voi pitää parempina. Tiedän eräänkin mammulin, jolle oli maailman tärkeintä kutsua itseään sijoitettujen lasten ÄIDIKSI ja opettaa kaikki kutsumaan toisiaan siskoiksi ja veljiksi. Todellisuus oli kuitenkin JÄRKYTTÄVÄÄ. Äiti näet ei asettele lapsia paremmuusjärjestykseen - mitä tuo "mukaäiti" teki - ja rankasti. HYI!