"Ansioituneet" arkkitehdit haluavat aina jonkun oman leiman suunnittelemiinsa rakennuksiin. Se voi olla mielettömät värivaihtelut, vinot ikkunat tai jotain muuta hirveää, mikä erottuu normaalista. Yrittävätköhän he päästä Aallon, Saarisen tai jonkun muun merkkihenkilön kategoriaan näillä väläyksillä? Olen itsekin työssäni törmännyt arkkitehdin auktoriteettiin. Vedettiin väriä erään kaupungin keskustassa olevaan rakennukseen. Mielestämme se ei sopinut lainkaan rakennukseen saati ympäristöön. Vastaavalle mestarille ilmaisimme mielipiteemme ja hän oli samaa mieltä. Niinpä otti luurin käteen ja soitti arkkitehdille jotta tämä saapuisi ( varmaan jostain vaahtokylvystä viinirypäleterttu kainalossa) katsomaan paikan päälle. AT sitten haukkui vastaavan puhelimessa ja ihmetteli kuinka joku mestari voi epäillä hänen näkemyksiään. Jatkettiin ja piti saada sekä täppiä että ehtiä etelämmäs toiselle työmaalle. Olimme valmiita seuraavan vuorokauden aamuyöllä nukkuen aina välillä vartin tai pari. Teimme mittaupöytäkirjan ja jatkoimme matkaa. Seuraavana päivänä meille soitettiin että voiko mitenkään saada vielä ennen lopullista kuivumista vedettyä uutta kamaa päälle. Arkkitehti oli sattumoisin tullut paikalle ja nähnyt miten hirveä väri oli. Nieleskellen sitten valitsi sen, mikä meidän ja vastaavan mielestä olisi ollut hyvä. Ei uuden teko ollut ihan niin että tehdään päälle, mutta harmitti kiertää sama pömpeli uudelleen vaikka siitäkin rahat sai. Kuka lie lopulta maksanut tämän esteettisyyden?
esteettinen juttu
tympii
151640
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ei tuollaista tapausta voi kokonaisen ammattikunnan piikkiin pistää. Tuo arkkitehti oli selvästi asennevammainen ja varmasti sosiaalisesti melko rajoittunut ihan henkilönä. Ihme että sai muutoksen läpi jos se ensinmäinen väri oli oikea, hänen määrittelemä. Saattoi siinä tapauksessa muuten mennä kyseisen arkkitehtitoimiston piikkin tuo värimuutos ja lisätyö.
Jos arkkitehdille oli sattunut näppäinvirhe! Siitä hän kyllä varmaankin vastasi itse! Eikä me kaikki ihmiset niin ihania toisillemme olla, tuskin tuollaisesta käytöksestä voi vain arkkitehtia syyttää. Virheitä sattuu koko ajan!
Aivan, arkkitehti on voinut näppäillä RAL- tai muun värikoodin väärin. Ei uskonut työmaalta tulevaa viestiä sillä oli jo kuullut tarpeeksi kaikenmaailman päivittelijöitä. Tuli myöhemmin katsomaan ja huomasi, että katos prkl, totta ne kerrankin horisivat!
Tällaiset arkkitehtien töitä suureen ääneen moittivat ovat usein käteviä käytännön miehiä ja teknisesti lahjakkaita. Esteettistä silmää heillä ei aina ole enempää kuin puuhevosella. "Miksei tämäkin voi olla suora, olisi paljon nopeampi tehdä?" Oikein pahaa tekee kuunnella heidän yksiniittisiä juttuja näistä aiheista. Eivät osaa analysoida ja eritellä näkemäänsä mitenkään, pelkkiä ennakkoluuloja.
Siksi onkin välttämätöntä, että rakennusprojektiin osallistuu arkkitehti, jonka tehtäviin jo koulutuksenkin perusteella liittyy ulkonäköasiat.
Pientaloalueella arkkitehdin osallistuminen ei aina ole välttämätöntä. Kaavamääräykset riittävät pitämään homman joissakin rajoissa. Ajan kanssa puut ja pensaat peittävät armeliaasti nämä rautakauppojen lohkotiili-kermakakku-viritykset. Toinen asia sitten on kun puhutaan kerrostaloista ja muista julkisista rakennuksista.
Kyllä esimerkkiä löytyy vaikka kuin paljon parin kymmenen vuoden jaksolta. On tietty ok tehtejäkin, mutta kyllä liian yleinen homma on se, että lierihattu ja liehutakki päällä omistetaan olevinaan koko kaupunki eikä järkeä kuunnella. Ei kaikki, mikä näyttää paperilla hienolta, toimi oikeassa elämässä. Tunne arkkitehtejä, ketkä ovat tehneet joskus ihan rakennustöitäkin ja tietävät mikä on mahdollista toteuttaa muutenkin kuin kynällä ja tietokoneella. Harmi vaan kun tahtovat tarjouskilpailun voittaa nämä keistä ei ole edes omalle pihalle Toimivan hiekkalaatikon suunnitteluun. Näyttää myös hyvin paljon siltä, että amk tai teknillisen oppilaitoksen arkkitehdit ovat huomattavasti käytännön läheisempiä kuin "dipolin kasvatit".
Tuntuu välillä oudolta katsoessaan "arkkitehtien" luomuksia??? Josko olisi ollut jonkun "aineen" vaikutuksen alaisena. Ja ainoastaan osaavat vetää suoria viivoja; Lego-palikka sukupolvea? Vanhoissa rakennuksissa on sentään luonnetta ja yksityiskohtia, jotka silmiä hivelevät. Ja en usko selitykseen "kustannuksista"
"Näyttää myös hyvin paljon siltä, että amk tai teknillisen oppilaitoksen arkkitehdit ovat huomattavasti käytännön läheisempiä kuin "dipolin kasvatit"
Niin,hepä eivät tosin ole arkkitehtejä vaan rakennusarkkitehteja. Ja rakennusmiehet on paljon käytännönläheisempiä kuin suunnittelijat, voi jesus.
Tympii, hienoa. Löytyihän hengen heimolainen. Annetaan arkkitehdeille ulkokuoret. Toivottavasti eivät puutu tekniikkaan. Suunnittelun kukkaset ovat kyllä parhaimmillaan näyttelyissä maailmalla ja coctail tilaisuuksissa kuvaluonnoksina.
No mutta niinhän nyt on jo tehty!
Kyllähän jollakin pitää olla auktoriteetti määrätä se väri, muutenhan jokainen raksalla olija vetelee oman värisensä seinän!
Virheitä varmaan sattuu mutta hyvä kun em. tapauksessa korjattiin rakennusvaiheessa.
Turha a-tehtiä syyttää miltä useimmat rakennukset näyttävät, kyllä se rakennuttaja karsii kustannuksia niin että jäljelle jää vain kantti kertaa kantti laatikko, jossa pari säleikköä ja joku jännä muotikikka (vaikkapa yksi pyöreä ikkuna) koristeena.
Lisäksi useimmat rakennukset (olisikohan 70-80 %) on muiden kuin arkkitehtien suunnittelemia.
Arkkitehti lierihattu päässä rypäleterttu kainalossa vaahtokylvyssä. Niinpä nin. Ennakkokuvat värittää käsitystä ko. ammattikunnasta. Tuntemani tyypit ovat niin kaukana tuosta taivaanrannanmaalari-kliseestä kuin olla ja osaa: Sompailevat tottuneesti alati monimutkaistuvien rakentamismääräysten, direktiivien, kustannuslaskelmien ja budjettien maailmassa, kuuntelevat kaikenlaisia besserwissereitä, joista jokaisella on varma näkemys siitä, miten asiat ovat. Nykyään kaikki apupojasta timpuriin tulee silmille, ellei joku ratkaisu miellytä. Suunnittele siinä sitten.
Totta kai ammattilaiset tulee silmille ja sanoo mitä voidaan toteuttaa. Paperilla homma on hieno mutta kokeilepa rakentaa sellainen; budjetit, direktiivit, historiankirjat, päiväkahviseurat ja oma typerä näkemys ei riitä toimivaan kokonaisuuteen. Mainitsemasi apupojat muuten ymmärtävät enemmän rakentamisesta kuin sinun a-tehti ystäväsi.
...kyse onkin siitä, kannattaako mennä esittämään kovin pitkällemeneviä "totuuksia" toisten ammattialaan kuuluvista asioista. Olen katsellut erään omakotityömaan elämää rakennuttajan näkökulmasta, ja punastellen kuunnellut sivusta, kun rakentajat aukovat päätään insseille, arkkitehdille, tarkastajille jne jne. Mutta sellainen on kuulemma täysin normaalia, ja täytyy olla vain iloinen, että miehet ovat ylipäätään töissä ja selvin päin. Kyllä maailma on ihmeellinen...
Niinhän se on miten katsoo. Minä kylläkin puhun nyt ainakin kahdesta sadasta eri työmaasta. Arkkitehdit ovat kuin vihaisia vaimoja, jotka vaihdattaa itse keksimiään tapetteja ( tämä siis keksitty esimerkki ) joka toinen päivä. Auktoriteetti on niin kova ja korkean seinän takana ettei tavan kuolevainen sinne yletä.
Paras hetki koittaa kun apupojat ja muut valittajat lähtee työmaalta pois ja talo on valmis.
Kun em. valittajat kulkevat talon ohi jota he ovat olleet rakentamassa, niin sävy on ihan toinen: he ovat selvästi ylpeitä kun voivat sanoa että 'tuota minä olin toissa vuonna rakentamassa'
Se on se paras hetki heillekin: homma on tehty!
Olet hemmetin oikeassa; olen ylpeänä saanut olla mukana isoissa kohteissa, mitkä mainitsen tilanteen sattuessa. Olen ollut jopa kolmella työmaalla, mitkä on valittu vuoden työmaaksi. Valituksista puheen ollen, olen asioista paikan päällä ilman tulosta maininnut. Työni ( tiimimme ) jälkeä on kehuttu jopa arkkitehtien toimesta. Kyse onkin ihan siitä, että miksi he yleensä ovat olevinaan niin paljon muita ylempänä eivätkä ymmärrä käytäntöä? En ymmärrä sanontaa "apupojat ja muut valittajat".