Kertokaas miltä elämä tuntuu kun on 65 vuotta mittarissa?......Täytin juuri 65v. olen suhteellisen hyvässä kunnossa oleva naishenkilö...On tietty kolotuksia ja joitakin vaivoja mutta yleensä liikunnalla ja oikealla ruokavaliolla niistäkin selviää. Mutta tämä elämän iltapuolelle kääntyminen näyttää olevan minulle se kaikkein vaikein porkkana pureskeltavaksi...Sitä kun ei millään haluaisi vielä luopua kaikesta hyvästä mitä elämä voisi tarjota.... Joku viisas on joskus sanonutkin että vanheneminen on ihmisen riisumista kerros kerrokselta...Joskus meinaa vallan masentua tämän asian edessä, lienee aika yleistäkin tämän tyyppinen ikämasennus....Miten arvoisat kanssasisaret ja miehetkin olette käsitelleet ikääntymistänne? Jos vielä antaisitte asiallisia vastauksia, ettei menisi turhaksi kinasteluksi kun ei olla enää mitään kakaroita....kiitos!
65 vuotta mittarissa
Sofiamadilda
23445
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Mistä kaikesta hyvästä olet joutunut luopumaan?
Jokaisen vuosikymmenen vaihtuessa ihminen yleensä pysähtyy, miettii, olenko saavuttanut ikäni velvoittamat oletusarvot, jos ei saattaapi siinä joku masentuakin, olisiko ilmiölle yhteinen nimi... ikäkriisiksi.
En juurikaan ajattele vanhenemista muutoin kuin tällä palstalla kirjoittaessani se kun tulee alvariinsa eteen. Saattohoidon, sydän- ja verisuonitautien, palvelutalojen ja dementia aloitusten muodossa.
Mitkä ovat 60 plus oletusarvot mielestäsi?
60 plus....
Seesteinen ikä-ihminen. Työelämän loppusuoralla. Ruuhkavuodet takana. Lapset elävät omillaan. Lapsenlapsia. Velat maksettu. Maallista koottu, oma asunto, kesämökki, auto. Lisääntyvää vapaa-aikaa. Matkailua, aikaa harrastaa. Nää nyt tuli mieleen. Jos joku näistä oletusarvoista on jäänyt saavuttamatta voi käydä niin, että masentuu. Kuitenkin on hyväksyttävä, että kaikki eivät saavuta seesteistä iän tuomaa olotilaa. Moni haluaa jatkaa mm. työelämässä, mikä on mielestäni viite siitä, että ei uskalta lopettaa koska pelätään vapauden tuomaa muutosta. Pelätään tylsistymistä.
Minun pitäisi tämän oman oletusarvioni mukaan turhautua koska en ole saavuttanut paria oletusarvoa. Olla velaton ja omistusasunnon haltija. (tosin olen omistanut aikoinaan, jopa ison talon) En kuitenkaan tunne masennusta sen vuoksi enkä senkään, että minulla ei ole lapsenlapsia. Mutta minun lapset elävät omillaan, minulla on kesämökki kaupungissa ja auto. Matkustelen ja harrastan ja minulla on riittävästi vapaa-aikaa.
En laittanut tähän parisuhteesta mitään, koska pitkäkin avioliitto voi rikkoutua vanhemmilla päivillä eläkkeelle siirtymisen aikoihin siis 60 vuotiaana. Uusiosuhteita luodaan, joku luovuttaa ja alkaa elämään yksin, jopa nauttii kokonaisvaltaisesta vapaudesta, mutta hankkien kuitenkin kahleekseen kissan tai koiran. Ihan yksin kun ei ole hyvä olla.
Seksi on kaiken A - O - Ö - Y.
Et anna seksiä tarpeeksi. Vähimmäismäärä on 3,5 kertaa viikossa ja suuseksit päälle.
Hajoaahan ne liitot.
Jos maltat odottaa vuoden, kerron kyllä jos vain en ole dementoitunut sitä ennen ja unohtanut koko juttua.
Sanotaanko näin et mulla on sellanen tilipäivä menossa.
Aikoinaan kun kaverit ilosesti kapakoi ja tupakoi ,mä läksin salille tai lenkille.
Ei sitä aherrusta palkittu kun oltiin 30-40-50 mut sen jälkeen alko näkymään elintavat ja niitten seuraukset.
Jatkan erelleen kisailua ja yritän paeta sitä vanhuuren könttyriä mikä tavoittelee haalarin hihaa ja yrittää solmia lenkkitossuja toisiinsa kiinni.
Huolimatta rypistyvästä naamasta ja muista elämän laatuu huonontavista asioista ostin vaan tänään himoitsemani cyklokrossin.
Parta jakauksella aion painella kohti sitä vanhuuren aurinkonlaskua.
Lopeta tommone murehtiminen ja vanhuuren orotus kyl se tulee vaikkei sitä alvariinsa salusiinin raosta kattele. et koska se saapuu.
Toivotaan et kylätie pysyy pitkään hiljasena.
Olen vähän yli puoli vuotta 65;stä.
Hyvältä tuntuu. Ei kannata tuhlata päiviään murehtimiseen. Sillä ei mitään muuta.
Elämähän on luopumista kehdosta hautaan. Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu, jos vaan haluaa avata.
On itsestä kiinni, rupeaako märehtimään vanhenemistaan, vaan päättääkö nauttia elämästä. Tavallisesta arjestakin löytää monta ilon lähdettä.
Aurinko jo kurkistelee ja titityy kuuluu. Iloa ja valoa Sinullekin.
Sinäkin oot huomannut noi linnut,aamulla puol kahreksan aikaan ku aamu alkaa valkenemaan tuol kuusikossa on kauhee metakka päällä.
Mulla on muutama kuutio puita klapitettavana ja säästän ne kevääksi, kovast orotan josko sattuis kurkien tulo siihen aikaan.
Se on mulle melkein sellanen hartaushetki.
Viime viikon maanantaina, kun menin ulos kuulin tintin äänen ens kertaa tänä vuonna.
Minulle kesä alkaa ja loppuu aina kurkiaurojen mukana.
Pojan kanssa raivattiin syksyllä vanhalla kotitilalla, sielläkin olisi noita klapitöitä ja tänä kesänä saadaan se mökkikin valmiiksi. Loppuu taas kohta tämä laiskottelu.
Huhtikuussa akas toiminta keleistä riippuen.
Toukokuussa en enää syvenny kuin välttämättömiin meinaa olleen tuumannu että aikomus syventyä oleelliseen siihen mistä nautin ja pystyn nauttimaan terveellisistä vuosista.
Huhtikuussa noin puolenvälin paikkeilla, riippuu kanssa keleistä, yleensä mökille siirryn.
Ehdin touhuilla itsekseni ennenkuin muita alkaa ilmestyä.
Juuri tänään tein verkko-ostoksia eri tahoilta tilaten, erilaista tavaraa. Remontti mielessä. Mökille menen kuukauden kuluttua.
Koska peukalot ovat omilla paikoillaan edelleen, aion uudistaa mökin keittiön kaapistot ja muuta oheista. Itse keittiön seinineen, lattioineen, kattoineen ja uuneineen remontoin viime kesänä.
Samoin sauna kokee täyden uudistuksen lauteineen. Kesälle jätän maalaushommeleita ja saunan terassin ja pihaterassin loppuun laittamisen. Kaksi vuotta sitten aloin täyden remontin. Loppusuora häämöttää.
Tulen toki tässä välillä takaisin, kunhan nyt teen kevät startin. Jouluna olin viimeksi. Itsellä mahis käydä läpi vuoden, isäntänä. Muu suku käy ripotellen pitkin kesää.
Minulla jäi vanhan mökin ulkomaalaus vähän kesken viime kesänä, kun touhua oli niin paljon. Täytynee jatkaa, kun ilmat lämpiää ja uudella mökillä pitäisi lakata lattiat.
Tuo ´´peukalot omilla paikoillaan´´ on hauska ilmaus.
Minulla on toisen peukalon tyvessä patti, kun kerran nousin veneestä ja koipi ei noussut tarpeeksi ja saappaan kärki jäi reunan taa. Siitä sitten läsähdin rähmälleni järveen, tietysti otin kädellä vastaan.
Tuntuu ettei sama kuin viisikymppisenä ei ole samaa räväkkyyttä uupuu helpommin, kun ei oo kiirettä mennään hitaammin.
Olisi joitakin asioita haluaisi vielä kehitellä mitä nuorempana aikoi vai tyytyä siihen mitä on.
Tosi on 50:nä jaksoi yhteen soittoon enemmän, nykyään tarvii taukoja.
Voihan sitä edelleen kehitellä aikomuksiaan, tahti vaan vähän hitaampi ja ehkä myös viisaampi.
selvää provoilua tai johdattelua aloittajalta mielestäni...kirjoituksen sävel vähän outo, mutta kai kirjoituksellakin tarkoituksensa:)
Hyvältä tuntuu kun rahaa tulee.
Hyvää ystävän päivää vain kaikille.
Täällä 66 v. nainen, minun elämäni ei mitenkään muuttunut kun tuli 65 täyteen. Kolme vuotta olen ollut eläkkeellä 40 työvuoden jälkeen. Elämä tuntuu ihanalta, joka aamu ajattelen onpa hyvä kun saa tehdä mitä haluaa.
Olen terve, mitään suurempia vaivoja ei ole. Se että ryppyjä kasvoissa on ei minua haittaa. Elän tätä päivää, koskaan ei tiedä tuleeko lottovoitto vai korjaako tuoni satoa.
Hyvää ystävänpäivää kaikille!
Minua harmittaisi jos lottovoitto tulisi vasta nyt, nuorena olisin nauttinut enemmän vapaudesta tehdä mitä haluan.
Ei ole ollut ikäkriisiä sitten nelikymppisten. silloin murehti menetettyä nuoruuttaan, jälkeenpäin ajatellen, silloinhan elämä vasta alkoi.
Nyt on ihan hyvä, parasta aikaa koko elämässäni
Ei kai vuosissa ilmaistavalla iällä ole muuta merkitystä kuin se miten ikä liittyy joihinkin yhteiskunnan asettamiin rajoihin.
Oppi- ja asevelvollisuus ( miehillä ), äänestyikään tuleminen, eläköityminen, ajokortin uusinnat yms.
Minulle ovat olleet täysin yhdentekeviä esimerkiksi 50v, 60v, 70v etapit paitsi juuri käytännön seikkoina.
60v työttömyyseläkkeelle eikä sen jälkeisillä "etapeilla" ole mitään merkitystä.
Alottajalle !
Kaikki meni 65 vuotiaaksi asti loistavasti, mutta 65 vuotiaana voi elämä päättyä yht´äkkiä,
sain sydänkohtauksen, heti leikkauspöydälle, verisuonet oli tukossa joten ohitusleikkaus oli ainoa mahdollisuus jatkaa elämää vielä elävien kirjoissa,
tietenki leikkauksen jälkeen elämä on jokseeni normaalia,
leikkauksen jälkeen on fyysinen liikunta rajottuneempaa kuin terveenä ollessa, -- toivottavasti alotuksentekijä saa pysyä terveenä ja saa elää pitkän elämän aina satavuotiaaksi asti tai yli,
Eihän sitä enää parraassa vedossa ole, mutta menettelee kun vaan terveenä ja liikuntakykyisenä säilyisi, mutta se ei ole omas käres..se.
Voihan sinulla olla vielä paljon hyviä ja antoisia vuosia edessä, mutta vuosi vuodelta yhä todennäköisempää että uusia rasitteita tulee. Ja on se vääjäämätön totuus, että elon ilta-aurinkoa kohti olet allaan 60-kymppisenä menossa. Eräs tuttavani, 65-vuotias leskirouva meni äskettäin kihloihin ja on menossa keväällä vielä naimisiin ja mieli on korkealla.
Kyllä itsekin huomaan ajattelevani usein mennyttä ja sitä, että aikaa ei täällä ole enää kovin kauaa, vaikka en ole vielä edes kuutta kymmentä. Minua auttaa kyllä vankkumaton usko Jumalaan ja tieto siitä, että kuolema ei ole elämän päätepiste. Jos olisin ateisti, niin aika ankealta se vanheneminen ja elämän hiipuminen tuntuisi. Kivahan täällä olisi elellä kun tämä vaihe on ainutlaatuinen kokemus.