Aloituksellani viittaan mielentilaani ja tekosiini. Tämä ei ole uskonnollinen juttu.
Mielentilani on aina ollut valoisa ja onnellinen. Olen mukava, mulla on hyvät kaverit ja hyvä vaimo. Lapset ovat jo aikuisia. En piittaa kullankimalteisista kirkoista ja uskonnosta. Riparissa kirkon ylisillä pappi kepitti sormet verille katekismusta kuulustellessaan. Kirkkoni ei ole ristikatoisissa rakennuksissa vaan se on kaikkialla luonnon helmassa vaikkapa metsässä. Enkä maksa siitä veroja.
Nyt on alkanut muutamana viime vuotena pikkuhiljaa harmittamaan ja tulla ärtyisyyttä leppeäänja mukavaan luonteeseeni mukaan. Vaimokin on sen huomannut. Siitä on myös meillä ollut kovaakin puhetta.
Mielentilanimuutos johtuu hyvin yksinkertaisesta pienestä asiasta joka kuitenkin on minulle erittäin suuri ja merkityksellinen. On aina ollut.
Minusta tämä muutos on sitä sorttia, että minun oli tehtävä jotakin poikkeuksellista. Oli tehtävä sellaista mitä ei ole tullut mieleen kuin vasta noin 3 - 4nä viime vuotena. Aikaisemmin pidin sellaisia henkilöitä jonkin verran halveksittavina ja luusereina. Riparista alkaen on toitotettu sellaisia ihmisiä helvetin hornaan ja tuomittu ne suurina rikollisina henkien kadotukseen avaruuden ääriin tai helvettiin.
Sinne helvetin tuliin minäkin matkasin mieltäni muuttamaan. Ensin kerran, sitten toisen ja nykyään jopa viikottain. Toistaiseksi en ole siellä hornassa tavannut helvetin tulia sarvipääpirusta puhumattakaan. Itse asiassa siellä on erittäin viihtyisää, miellyttävää ja mukavaa seuraa. Siellä viihdyn tuntikausia.
Kun sinne aivan tietoisesti ja mielelläni menen, äreys katoaa jo ennakkoon. Jo matkalla sinne olen hyväntuulinen. En tunne meneväni paikkaan, josta tullessani minut tuomitaan välittömästi. Enkä tunne olevani halveksittava luuserikaan. Päin vastoin olen voittaja ja onnellinen.
Pääsenköhän teoillani taivaaseen? Tuskin jos on rippipappia uskominen. Olen ajatellut, että elämä on vain tämä yksi ja ainoa. Poltetaan sitten kroppa krematoriossa ja sielu helvetin hornantulissa. Jos poltetaan. Uskokoon siihen kuka uskoo. Yritän elää tätä ainoaa elämää myös itselleni.
Sieltä matkalta kotiin tullessani kaipaan jo takaisin. Ainakin mieleni jää sinne pitkäksi ajaksi. Hymyilen matkalla kotiin ja kotona olen kuin aina ennenkin; mukava ja hyvä aviomies. Hyväntuulisuutta riittää ja vaimo on onnellinen. Vielä monena kertana nukkumaan mennessä muistelen tuota hornan porteille menemistä ja siellä vietettyä aikaa. Monesti aamuisinkin raukeana viipyilen siellä muistoissani.
Olen siis tullut hyväntuuliseksi mieheksi. Sellaisena pysyn kunnes pikkuhiljaa päivien saatossa alan taas muuttumaan äreäksi. Kaipaan matkaa takaisin hornan porteille. Ja tulen sinne menemään.
Olen näistä matkoistani kertonut 56- 69 vuotiaille kavereilleni. Miespuolisille. Yksi viidestä on tuominnut minut. Terkkari-omalääkärini on sitä mieltä, että siihen ei ole mielentilalääkettä saatavana. Eikä määrännyt hoitoon. Antoi hiljaisen hyväksyntänsä eikä kutsunut virkavaltaa tai hoitureita paikalle.
Kotona kun sitten kerroin kolmisen vuotta sitten näistä matkoistani, vaimo haukkoi henkeään, särki aikansa astioita ja kotona oli viikko hiljaista. Lähti tyttöystävänsä luo viikoksi. Hänen palatessaan aattelin että ero taitaa tulla... Mutta ei. Oli kai informoitu olemaan vaiti aiheesta jos siitä nyt hän oli siellä puhunutkaan. Sama hyväntuulinen ilme oli naamallaan kuin aina ennenkin kun kotimme oven avasi.
Matkoja teen edelleen, vaimo, lääkäri ja kaverit tietävät mutta kukaan ei tuomitse. En tuomitse itse itseänikään. Olen edelleen sama ihminen. Hyväntuulinen, onnellinen, naimisissa ja mulla on vain yksi elämä.
Mielentilani on aina ollut valoisa ja onnellinen. Olen mukava, mulla on hyvät kaverit ja hyvä vaimo. Lapset ovat jo aikuisia. En piittaa kullankimalteisista kirkoista ja uskonnosta. Riparissa kirkon ylisillä pappi kepitti sormet verille katekismusta kuulustellessaan. Kirkkoni ei ole ristikatoisissa rakennuksissa vaan se on kaikkialla luonnon helmassa vaikkapa metsässä. Enkä maksa siitä veroja.
Nyt on alkanut muutamana viime vuotena pikkuhiljaa harmittamaan ja tulla ärtyisyyttä leppeäänja mukavaan luonteeseeni mukaan. Vaimokin on sen huomannut. Siitä on myös meillä ollut kovaakin puhetta.
Mielentilanimuutos johtuu hyvin yksinkertaisesta pienestä asiasta joka kuitenkin on minulle erittäin suuri ja merkityksellinen. On aina ollut.
Minusta tämä muutos on sitä sorttia, että minun oli tehtävä jotakin poikkeuksellista. Oli tehtävä sellaista mitä ei ole tullut mieleen kuin vasta noin 3 - 4nä viime vuotena. Aikaisemmin pidin sellaisia henkilöitä jonkin verran halveksittavina ja luusereina. Riparista alkaen on toitotettu sellaisia ihmisiä helvetin hornaan ja tuomittu ne suurina rikollisina henkien kadotukseen avaruuden ääriin tai helvettiin.
Sinne helvetin tuliin minäkin matkasin mieltäni muuttamaan. Ensin kerran, sitten toisen ja nykyään jopa viikottain. Toistaiseksi en ole siellä hornassa tavannut helvetin tulia sarvipääpirusta puhumattakaan. Itse asiassa siellä on erittäin viihtyisää, miellyttävää ja mukavaa seuraa. Siellä viihdyn tuntikausia.
Kun sinne aivan tietoisesti ja mielelläni menen, äreys katoaa jo ennakkoon. Jo matkalla sinne olen hyväntuulinen. En tunne meneväni paikkaan, josta tullessani minut tuomitaan välittömästi. Enkä tunne olevani halveksittava luuserikaan. Päin vastoin olen voittaja ja onnellinen.
Pääsenköhän teoillani taivaaseen? Tuskin jos on rippipappia uskominen. Olen ajatellut, että elämä on vain tämä yksi ja ainoa. Poltetaan sitten kroppa krematoriossa ja sielu helvetin hornantulissa. Jos poltetaan. Uskokoon siihen kuka uskoo. Yritän elää tätä ainoaa elämää myös itselleni.
Sieltä matkalta kotiin tullessani kaipaan jo takaisin. Ainakin mieleni jää sinne pitkäksi ajaksi. Hymyilen matkalla kotiin ja kotona olen kuin aina ennenkin; mukava ja hyvä aviomies. Hyväntuulisuutta riittää ja vaimo on onnellinen. Vielä monena kertana nukkumaan mennessä muistelen tuota hornan porteille menemistä ja siellä vietettyä aikaa. Monesti aamuisinkin raukeana viipyilen siellä muistoissani.
Olen siis tullut hyväntuuliseksi mieheksi. Sellaisena pysyn kunnes pikkuhiljaa päivien saatossa alan taas muuttumaan äreäksi. Kaipaan matkaa takaisin hornan porteille. Ja tulen sinne menemään.
Olen näistä matkoistani kertonut 56- 69 vuotiaille kavereilleni. Miespuolisille. Yksi viidestä on tuominnut minut. Terkkari-omalääkärini on sitä mieltä, että siihen ei ole mielentilalääkettä saatavana. Eikä määrännyt hoitoon. Antoi hiljaisen hyväksyntänsä eikä kutsunut virkavaltaa tai hoitureita paikalle.
Kotona kun sitten kerroin kolmisen vuotta sitten näistä matkoistani, vaimo haukkoi henkeään, särki aikansa astioita ja kotona oli viikko hiljaista. Lähti tyttöystävänsä luo viikoksi. Hänen palatessaan aattelin että ero taitaa tulla... Mutta ei. Oli kai informoitu olemaan vaiti aiheesta jos siitä nyt hän oli siellä puhunutkaan. Sama hyväntuulinen ilme oli naamallaan kuin aina ennenkin kun kotimme oven avasi.
Matkoja teen edelleen, vaimo, lääkäri ja kaverit tietävät mutta kukaan ei tuomitse. En tuomitse itse itseänikään. Olen edelleen sama ihminen. Hyväntuulinen, onnellinen, naimisissa ja mulla on vain yksi elämä.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Selvä se,olisit vaan hakenu terkkarista hormonilaastarin niin olisit säästyny matkoilta ja olisit voinu olla erelleen hyvän tuulinen aviomies.
Testosteroni vajetta.
Reipas kävely luonossa tekee hyvää, 20 min riittää.
Metsä auttaa ajatuslukoissa
Vatsakkain asettelun aika on ohi.
"Tämä ei ole uskonnollinen juttu." Eikös synnittömyys tai synnillisyys edellytä uskonnollisuutta?
Selvähän tuo.
Sitä kuuluisaa keskikaljaa hakee Tallinnasta.
Tietenki joku viikon kestävä ralli.
Ni elämä ei ole hänellä auvvoista mitä siitä, pääasia olla tyytyväinen ja elämä jatkuu jatkuu...jollakin ehkä paremmin.
Ni, aloittaja vaikuttaa tyytyväiseltä kun on saanut hyväksynnän riippuvuudelleen.
Ovelasti kirjoitettu tarina. Antaa lukijalle vapauden miettiä miehen hornanmatkoja. Tämähän on kirjallisuudessa suosittua, jätetään asioita auki jotta lukija voi päättää mitä tapahtui.
Minulle tuli mieleen matka kokovartalohierontaan kirkonkylän thai-hieromalaitokseen.
Heitän minäkin arvauksen. Aloittaja on löytänyt netistä porno sivut.
Perustelut:
-Itsetyydytys on se synti ja siihen ei ole terkkarissa lääkettä.
-Vaimo kauhistuu ja mietittyään viikon, hyväksyy sen.
-Kaverit ei ole keksineet tätä huvitusta.
Hyvin nuo mainokset löytää paikkansa. Heti ilmestyi raamattumainos tuohon väliin, kun synnistä ja syntisistä kirjoitettiin. Isoveli näkee kaiken.
Olet sitten aloittaja. Minua seuraa hollantilaiset hotellimainokset...Booking. com
En ole aloittaja. Nyt se onkin poissa ja on taas puhtaan valkoinen väli. Alemmassa välissä on joku ruotsalainen kirjamainos. Ei, vai sen kirjan pohjalta tehty teatteriesitys. Tuota voi tutkia tarkemminkin.
Yleisessä saunassa vai sekasaunassa?
Enkä todennäköisesti tuomitse minäkään, vaikka olen sinua 20 vuotta nuorempi, avioliitossa elävä, uskova nainen. Vain siinä tapauksessa tuomitsen sinut, että huvia antaa a) alaikäinen tai b) ihmiskaupan uhri tai c) tuot jonkin sukupuolitaudin vaimollesi.
Itselläni, sinua nuorempana ihmisenä, on kokemusta vain parisuhteesta ja avioliitosta, jossa ollaan fyysisesti uskollisia. (Sukupuolitautejakaan ei ole kumpaisenkaan riesana ollut, koskapa olemme kumpainenkin tahoillamme viettäneet fyysisesti hyvin "hillittyä" elämää.) Mutta on vaikea sanoa, miten tulevaisuudessa käy, kun kumpainenkin sekä mieheni että minä vanhenemme.
Tosin muutaman vuoden vanhempi mieheni on fyysisesti niin sairas, että on erittäin epätodennäköistä, että hän näkisi 50-vuotispäivänsä. Toivomme kuitenkin, ja ainahan tulee uusia lääkkeitä markkinoille.
Joka tapauksessa toisten ihmisten ankara tuomitseminen ei ole Raamatun mukaista. Vaikka 10 käskyä kieltävät aviorikoksen, Raamatussa myös sanotaan: " Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi." (Matt 7:1).
Lisäksi, jokainen Raamattuunkin uskova tietää sen olevan VANHA, ihmisten muistiin kirjaamista osioista koostuva kirja, vaikka tämän kirjaamisen sanotaan tapahtuneen Jumalan hengen johdatuksessa.
Näin ollen syyllisyyskysymys jää mielestäni sinun ja Jumalasi väliseksi asiaksi.
Ainoa ihminen, jolla olisi oikeus arvostella toimintatapaasi on vaimosi. Ja jos olet saanut vaimoltasi (hiljaisen) hyväksynnän retkillesi/ matkoillesi, ei asia mielestäni muille ihmisille kuulu.
Sinun on kuitenkin hyväksyttävä se, että joku ihminen, jonka on vaikea hyväksyä ratkaisuasi (se "yksi viidestä"), kieltäytyy kokonaan keskustelemasta ko. aiheesta kanssasi.
Ei kiinnosta synnit eikä kirkko. Olen mukava mukaville ja kelju keljuille. Onneksi lähipiiriin kuuluu vain mukavia.
Ei oikein auennut mitä kamalaa syntiä tuo aloittaja oikein puuhaa matkallaan. Olisiko hän matkalla ihmislihan perässä?
Pudottaa voi pois lapseen tai eläimiin sekaantumiset. Sellaista ei kerrota kellekään. Kertoisinko vaimolle, kavereille tai lekurille jos poikkeisin huorissa tai thaikkulassa? En tosiaan.
Jotain synnillistä kuitenkin.
Nykyään voi olla ihan avoin homo koska sekin on syntilistalta pudotettu. Senkään takia ei tarvi matkustella. Tuskin homomatkoilla hän on koska on viihtynyt seuralaisen kera jolla on hänet kauan tyytyväisenä pitänyt vaginan omistava puoliso.
Luulen kuitenkin matkojen tarkoituksena olevan pienen herkkuttelumatkan lähistölle ehkä kaupunkiin syömään ja juomaan oikein kunnolla kun kotipaikka ei sitä tarjoa. Mutta miksi menee yksin ilman akkaansa?
Tai sitten hän asuu lahkolaisalueilla joissa kaikki normaali eläminen on periaatteessa syntiä. Vaimo voi olla kovinkin hurskas immeinen. Jopa ehkäisykin on syntiä eikä mies halua lisää perinnostä tappelevia pieniä ihmisiä.
Syntiä on siellä kuulemma jopa telkkarin katselu. Sekin on syntiä kun kääntyy katsomaan kaunista itsestään ja ulkonäöstään huoltapitävää naista. Jopa ajattelu keinuvan pepun iloista on syntiä. Keskarituoppi vasta emäsynti onkin.
Sieltä ahdasmielisyyden ilmapiiristä hän ehkä menee katsomaan muualle synnillistä telkkaria, elokuviin, teatteriin tai vaikka huomioimaan ympäristön naisvalikoimaa, ehkä ottamaan muutaman syntisen kossupaukun ja vetämäänraakaliha pihvit naamariinsa. Sekin on syntiä.
Maailma piehtaroi synnissä. Uskonnot niistä pahimpia syntiin kiihottajia. Muslimien 2 valtauskoa, sunnit ja shiiat tappavat sumeilematta toisiaan vain uskonnossaan olevan pikkuriikkisen kirjoitusmuodon vuoksi. Painovirhe johtui allahin kirjurin kankkusesta jota koraania jaettaessa maakuntiin ei huomattu.
Siksi pahimpia synnin tekijöitä ovat nuo hurskastelijat ja raamatun jakeisiin viittaavat henkilöt. Imaamit siitä esimerkkinä nykypäivänä. Koraanistaan he toitottavat tyhmälle kansalle pyhiä sotiaan milloin ketäkin vastaan.
Uskonnon vaihtaminen se vasta syntiä onkin. Siitä saa jopa sellaisen tappaa. Menkää ja tappakaa vääräuskoiset....
Hurskaiden uskovien mielestä vain he hurskaat niin ev.lut uskonnossa kuin kaikissa muissakin uskonnoissa ovat ne ainoat valitut joille paratiisin portit ovat apposen ammollaan. Rukoilevathan he aamuin ja illoin. Muut joutavat kadotukseen jos eivät tee niin kuin hurskaat sanovat ja tekevät.
Suomalaiset ev.lut. lähetyssaarnajat ovat kanssa niitä hurskaita jumalan lapsia kun ovat menneet kaukomaihin asti saarnaamaan ja saaneet mustille miehille housut jalkaan. Siellä he toitottavat alkuasukkaille sitä ainoaa oikeaa läh.saarnaajan omaa uskontoa.
Voi sitä hurskaitten ylimielistä tekopyhyyttä!Heillä on omasta mielestään varaa tehdä syntiä kun sen kuitenkin saavat anteeksi.
Minua on aina kiinnostanut tietynlaiset synnit missä sitten olenkin.
Nyt minäkin juuri tein kiinnostavaa ja miellyttävää syntiä. Enkä todellakaan vaivu rukoilemaan vaan nousin kaula oikein pitkänä katsomaan kun akkunan alta kulki kantalaput kopisten tosi upee naikkonen korkiksissaan, meikeissään ja peppunsa kanssa. Olisipa mukava tutustua hiukan lähemmin... Teinpä siis taas mukavaa luonnollista syntiä. Meni herkutteluksi ja synnissä mässäämiseksi ja suorastaan piehtaroimiseksi aatellessa tuota keinuvaa peppua ja sen tuomia iloja. Tuo ryhti...vyötärö.. tisut.. reidet.. ja aaaaaaah!!! ... kuin luotu kahden ihmisen käyttöön?
Synnin tekeminen se vasta mukavaa onkin!
Tuollaisen tekstin lopussa täytyy jotenkin ilmoittaa "hornan porteille" nimi. Nyt juttu ei ole reilu, kun se luetaan siinä toivossa, että asia selviää.
Vastaus on päivänselvä: Naistentanssit!
Tähän perään on syytä huomauttaa etten muista milloin olisin naistentansseissa käynyt, todennäköisesti en koskaan. Ns. tavallisten tanssien naistentunnilla olen toki joskus jotakuta hakenut tanssiin, tuttuja lähinnä. Eli aloittajan 'syntiseen symppisoloon' en ole osasyyllinen :)