Useast miettii sitä et kuinka erilailla me suhtaurutaan eri asioihin.
Näil palstoillakin heitellään sanoja sinne sun tänne,useinkaan ajattelematta koskettaako ne ketään ja ottaako kukaan ne omakseen.
Aina kannattais ottaa julki sinkotutu jutut vakavasti siit sain muistutuksen kun edesmennyt kirjekaverini halusi muistaa haudan takaa.
Olin aivan hämilläni kun sain tiedon asiasta, samalla pikkasen ilonen omasta olemuksestani ja tavastani olla esillä.
Olin tänään kaupassa ja mielijohteesta tartuin keltaiseen ruusukimppuun, mulle tärkeän henkilön lempikukkia.
Tiesin oitis kuka saa muutaman itselleen,.
Työnsin ne kummun lumihankeen ,valkoinen ja keltainen sulassa sovussa.
Ohikulkijan silmiin ne varmaan näyttää tyhmältä ja tuhlaukselta ,kukaan ei niitä siinä kattele .ei ihaile ja kumminkin minä tierän et ne on siellä.
Samoin kuin irtipäästetyt sanat ja lumeen työnnetyt kukat aina on joku joka tietää niitten olemassa olon.
Ei muuta ku lupsakkaa ystävän päivää kaikille jotka satunaisestikin vastailee ja vanhan systeemin kavereille nyt ainakin.
Näil palstoillakin heitellään sanoja sinne sun tänne,useinkaan ajattelematta koskettaako ne ketään ja ottaako kukaan ne omakseen.
Aina kannattais ottaa julki sinkotutu jutut vakavasti siit sain muistutuksen kun edesmennyt kirjekaverini halusi muistaa haudan takaa.
Olin aivan hämilläni kun sain tiedon asiasta, samalla pikkasen ilonen omasta olemuksestani ja tavastani olla esillä.
Olin tänään kaupassa ja mielijohteesta tartuin keltaiseen ruusukimppuun, mulle tärkeän henkilön lempikukkia.
Tiesin oitis kuka saa muutaman itselleen,.
Työnsin ne kummun lumihankeen ,valkoinen ja keltainen sulassa sovussa.
Ohikulkijan silmiin ne varmaan näyttää tyhmältä ja tuhlaukselta ,kukaan ei niitä siinä kattele .ei ihaile ja kumminkin minä tierän et ne on siellä.
Samoin kuin irtipäästetyt sanat ja lumeen työnnetyt kukat aina on joku joka tietää niitten olemassa olon.
Ei muuta ku lupsakkaa ystävän päivää kaikille jotka satunaisestikin vastailee ja vanhan systeemin kavereille nyt ainakin.
Vastaukset 45
Vanhimmat
nähtäväksi jää kuinka isäntä taas riiheää kun emännän leukaan jäi sähköpartakone jumiin.
Onks se sulle normi juttu et partahöylä jää viiksiin kiinni ja isäntä suhtautuu eri tavalla.
Ei kai sulla partasientä ole?
Taas vähän aloituksen aiheesta poiketen. Meillä oli jollain kurssilla tehtäviä, missä oli lauseen alkuja, joista piti sitten itse jatkaa. Yksi oli; "Juuri kun olin ajamassa partaani..." Mitä siihen nainen pystyi muuta jatkamaan kuin; "...muistin yhtäkkiä, että eihän minulle partaa kasvakaan."
oliko lumi valkoista, niin kuin maitua
Rakkaus on kuulemma lumivalkoista,on kuulemma komee kuolema ku saa vaipua isänmaan valkeelle henkelle rinta lävistettynä,tierä sitten?
Veitkö ruusut ystäväsi haudalle siis hänen, joka muisti sinua kirjeellä haudan takaa?
Ystävän hauta on kaukana, lapseni haudalle laitoin hautausmaa varikset ne silppuaa mut hetken rakkaus oli lumivalkoinen .
ok, veit siis lapsellesi, mutta koska kirjoitit ystävästä, jota lapsi ei mielestäni voi olla vaan lapsi on lapsi se sotki ajatukseni.
ennemmin sitä lähtee ruotsiin käpykaartiin, kuin kaatuu markkinaherrojen vuoksi hangelle
anteeks jos aiheutin harhoja,
Nalle lähti jo.
En muista tarkasti. Kukilla koodistonsa, punainen ruussu rakkaus, valkoinen suru Ja keltainen pettäjä. Jotkut tarkkoja noista, kaverin synttärit, olin ostanut jotain hiton liljoja, mitä lie olleet, jotka kuulemma hautajaiskukkia....
=DW=
Aha, minä olen kuullut keltaisen ruusuissa olevan kateuden ja mustasukkaisuuden väri.
Jos kaikkea joutuu analysoiman ja järkeilemään sen sopivuutta niin käykö liian raskaaks?
Itse ostan aina omasta mielestäni kauneimpia kukkia väristä välittämättä. Kirkkaan oranssiset ovat minun bravuurini ja jotain tummanvihreää ja valkoista sekaan. Mikä koodi niillä lienee? Ei minulle ole vielä kukaan niitä päin naamaa heittänyt.
Ruusu on kaunis kukka ja kauniisti teit kun kukat lapsesi haudalle veit. Värien merkitys on pelkkää huuhaata ja turhaa löpinää.
Hyvää ystävänpäivää sinulle.
Oranssit tulpaanit minun kevät kukkani. Huomenna vien kaksikymmentä tulppaania ystävillemme, katsotaan mikä on väri sen näkee sitten.
Kun vois tehrä kuten niskavuoren emäntä halusi,kerätä tärkeet ihmiset siihen ympärilleen ,ikään kuin turvaan.
Kiitti sulle muistamisesta.
Sinulla on hyvä maku. Kerran jouduin poikkeamaan tyylistäni ja etsimään kimppua, missä oli sinistä, punaista ja keltaista. Se oli entiselle vävykokelaalleni (yhdelle monista), joka oli fanaattisen höyrähtänyt DIF:n kannattaja.
Kyllä kukilla koodinsa on.
Niitä tosiaan ei monetkaan tiedä, en minäkään, kuin ihan pikkasen. Sinällään ihan sattumusten takia, en harrasta kukkia laisinkaan. Mutta jotka harrastavat, ne kyllä tietävät. Sitäkin voi miettiä, miksi hautajaisissa on eniten aina sini/valkoisia puskia. Noh neutraali ja isänmaalliset värit.Turvallinen sen kun hommaa, ei voi töpeksiä.
Onhan niitä koodeja vaikka kuina paljon, joista harvemmat tietävät ja just pitävät huuhaana. Tunnetuin kai pukukoodi. On se ihme, että edes pressanlinnassa kaikki ei voi pukeutua asiallisesti.
Koodijutut on loppujen lopuksi ihan käytännön syistä kehittyneitä. Sanattomia signaaleja.Ihan kuin vaikkapa naimasormukset, ihan huuhaatahan ne, jostain syystä niitä käytetään.
=DW=
Minä tiedän oikein hyvin kukkien ja värien koodikielen.
En vain välitä siitä, kukka on kukka ja väri houkuttelee, merkitsipä se mitä tahansa.
Järjelläänkin jo ymmärtää mikä kukka ja mikä väri sopii mihinkin paikkaan ja tilaisuuteen.
=DW=, onks siitä kauan kun ostit ne liljat? Nykyään ne on muotikukkia, käytetään hääkimpuissakin.
Aika monta vuotta.
Oli kiire ja matkalta nappasin jostain tavallisesta kaupasta puskan, myyjä tiesi asioista yhtä paljon, kuin meitsikin. Soitin vaimolle, että kukat on. Komensi pysähtymään seuraavaan kauppaan ja ostamaan jotain, melkein mitä tahansa muuta. Hmm, sinistä ja valkosta, ei hajuakaan lajista.
Yritin istuttaa sen liljan pihaan, ei menestynyt, en tiedä menestyykö ollenkaan suomen ilmastossa. Se vaan oli mun mielestä hauskan näköinen rehu.
=DW=
alotukseen:
tämä tuli mieleen alottajan otsikosta,
https://www.youtube.com/watch?v=7yruGDdCHaY
Laita minulle Tutta Jew ja talven ruusu you tubesta....oma kone oikuttelee .
Kiitän ja kumarran.
Kaunis oli äskeinen keltaruusu.
https://www.youtube.com/watch?v=uszzNKb7L44
Talvisia ruusuja
Mitäs pidät
Yhä kohti taivaanrantaa jatkan matkallain, mikä ettei.
Kaverini lapsen haudalla oli muutama ruusu, joka oli jäädytetty maitopurkissa ikään kuin jäälyhty, siis ruusu oli siellä jään sisällä. . Ihmeen kauan säilyi tuoreen näöisenä ja olihan se sykähdyttävä näky siin haudalla.
Minä pidän myös gerberasta sen kaikissa väreissä ja siihen voi lisätä yksinkertaisilla lisukkeilla runsautta.
Se kuva, joka mulla oli vanhassa profiilissa, oli maitopurkkiin jäädytetty ruusu.
Minusta siinä yhdistyy jotenkin talven kylmyys jakauneus ja keäsän lämö ja hempeys. Tykkään.
Sanotut sanat ja kirjoitetut lauseet, niitä ei takaisin saa.
Jätit hänen mieleensä lähtemättömän jäljen, viime hetkilläänkin hän muisti sinut.
Voit olla varma siitä, että teit oikein ja kirjoitit hänelle hyviä sanoja.
Liian hienoja ruusut on mulle...
Minä pidän orvokeista, kesän kukista.
Ystävänpäivää!
tämä tuo myös mukavia muistoja nuoruudesta,
https://www.youtube.com/watch?v=GCHw5Y2QoDU
Kiitos, niittykukat kelpaavat minulle aina.
Enkelille
Aioin just kotiintultuani toivotella varsinkin sulle hyvää ystävänpäivää,tässähän nää tuli.
Mulla on aina ollut tumman lilan värisiä orvokkeja kukkapenkis
Kiitos paljon, sinun toivotuksesi ovat tärkeitä minulle, kuten olet itsekin.
Tummista orvokeista pidän itsekin, joskus saatan laittaa valkoisia mukaan.
Olen tehnyt kaksi ystävävalaa. Kummallakin kerralla pitelin pientä kääröä sylissäni.
Nuo väriskaalat ovat muistaakseni hienovarainen osoitus vastapuolelle tunteista.
Rakastan pikkuisia neilikoita. Ja tietysti orvokkeja. Hyvää päivää!
Hyvää ystävänpäivää sinullekin ja kaikille muille "tutuille" ja vieraille, seuraavan lainatun värssyn saattelemana; "Mikään tie ei ole liian pitkä, jos ystävä kulkee rinnalla".
Keltaiset ruusut ovat minunkin mielikukkiani ja ne eivät mitenkään voi mahdollisesti symbolisoida kateutta eikä mustasukkaisuutta, mistäkähän sellainenkin harhaluulo on peräisin. Keltainen ruusu on valon, voiman, energian, optimismin ja ystävyyden symboli ja niitä minulla oli kaksi tusinaa Laakson kuningatar-orkideojen seurana morsiuskimpussani.
Tässä linkki niihin orkideoihinjos jotain sattuisi kiinnostamaan.
https://www.youtube.com/watch?v=z3D8Hm-9m2I
Joulu-aattona minäkin kuopan kaivoin.
Olen siitä täällä jo kertonutkin.
Mutta menköön tämäkin kuolettava jankutus.
Auton taka-luukussa oli uurnassa äitini tuhkat.
Äiti kuoppaan, jäätyneet kokkareet päälle.
En sanoisi näkyä kovin kauniiksi.
Kukkiakaan ei munulla ollut.
Lapion siis päälle jonkun-verran lunta.
Kyllä se sitten katseen kesti.
Laitanpa vielä oman värssyn, ettei tarvitse lainata:
"Sula sinne äiti-kulta
pian sua hellii multa.
Kevät koittaa, paistaa päivä
susta jää niin kiva häivä"
ENKÄ laita musiikkia...:)
Kaikkiin paikkoihin sitä laita...mutin, mutin...
H.
Tässähän tämä,suomalaisen miehen sielunmaisema,tuleeko mieleen kirvesmäki?
Ruma ,rikkinäinen ja niin hiljainen ,monen toiveen ja haaveen hauta.
"Mikälie k_kk"
Kirvesmäenkin jälkeen jäi onnellista elämää.
Talvisota-elokuvassa oli hieno kuvaus, miksi arkkua ei kannattanut avata.
Niin monin tavoin voi kaunis muisto jäädä.
Tein ilosta ja onnellisuudesta aloituksenkin.
Aloitukseni ei ottanut paljonkaan tulta, tekivät mieluummin siitä monta kopiota.
Ideani kun oli niin hyvä.
Olet varmaan homman huomannutkin?
Olis ees eka-kerta, vaan peehana ei ollut :)
Pitäisiköhän minun tosiaan aloittaa nimmarien keksiminen?
Ongelmani on kuitenkin että en osaa muuttaa tyyliäni.
Jättävät minut silloinkin yksin...nyyh...
yst.
H.
Musiikkikin...byääää...äää...
yst.
H.
Ikkasitkos edes?
en oikein pidä orkideoista, vanha parasiitti :)